Kuha-luokka (1974)
| Kuha | |
|---|---|
 Miinanraivaaja Kuha 26 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 90 tonnia |
| Pituus | 26,6 m |
| Leveys | 6,9 m |
| Syväys | 2,0 m |
| Nopeus | 11 solmua |
| Miehistöä | 1 upseeri, 4 aliupseeria ja 10 miehistönjäsentä |
| Aseistus | 1 × 23 mm ja 1 × 20 mm |
Kuha-luokka oli Suomen merivoimien kuuden aluksen muodostama heräteraivaajaluokka. Alukset tilattiin 1972 Oy Laivateollisuus Ab:ltä Turusta, joka hankki alusten rungot Turun veneveistämöltä, ja ne laskettiin vesille 1974−1975.
Alukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alusten runko on tehty lujitemuovista. Konehuone on sijoitettu aluksen kannelle kansirakenteen takaosaan ja se on eristetty rungosta kumijoustimien avulla. Pääkoneiston tuottama voima siirretään kahteen erilliseen 360 astetta kääntyvään potkuriyksikköön hydrauliletkuja pitkin, jolloin aluksista on saatu mahdollisimman hiljaisia ja vaikeasti havaittavia samalla hyvin magneettiset ja herkästi miinaräjähdyksissä vaurioituvat potkuriakselit on voitu jättää kokonaan pois.[1]
Uudenkaupungin työvene osakeyhtiö modernisoi 1996−2000 luokan alukset, jolloin niille tehtiin laivasteknillinen peruskorjaus. Samalla aluksia pidennettiin ja niiden heräteraivauskalusto uusittiin, [2] joten peruskorjatuilla Kuha-luokan miinanraivaajilla oli heräteraivauskalustonaan[3]:
- Elescon valmistama raivauksenhallintajärjestelmä RHJ-97, joka tunnetaan myös teollisella nimellä FIMS
- Elescon valmistama kolme elektrodinen magneettinen raivain MG-97
- Patria Finavitecin valmistama akustinen heräteraivauskalusto AK-97
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0
- Meriupseeriyhdistys ry: Suomen Laivasto 1969-2003. Meriupseeriyhdistys ry ja Suomi merellä -säätiö, 2008. ISBN 978-951-95298-4-4