Krjukivin silta
Krjukivin silta ukr. Крюківський міст |
|
---|---|
Krjukivin silta vuonna 2007. |
|
Ylittää | Dnepr |
Sijainti |
Krementšuk, Pultavan alue Ukraina |
Ylläpitäjä | Ukrainan rautatiet[1] |
Siltatyyppi |
betonipalkein tuettu teräksinen ristikkosilta ylä- ja alakannella yhdistetty maantie- ja rautatiesilta[2] |
Pisin jänneväli | 82[2][3] m |
Pituus | 1 200[2] m |
Korkeus | 27[2] m |
Avattu liikenteelle |
7. huhtikuuta 1872[2] tai 25. maaliskuuta 1872[4] ja 21. joulukuuta 1949[4] |
Koordinaatit | |
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Krjukivin silta (ukr. Крюківський міст, Krjukivskyi mist), myös Krementšukin silta, on Dneprjoen yli johtava perinteisesti betonipalkein tuettu kaksikantinen teräsristikkosilta Ukrainassa Pultavan alueella Krementšukissa.[2][3]
Silta on saanut nimensä Dneprin oikeanpuoleisella rannalla sijaitsevan Krjukivin kaupunginosan mukaan[5] ja on tarkoitettu sekä rautatie- että maantienliikenteelle.[2] Sillan teräsristikkokannattimet ovat tyypiltään sokkeloristikkorakenteisia rinnakkaisia yhdensuuntaisia kannattimia. Sillan kokonaispituus on 1 200, korkeus 27 ja pääjänne 82 metriä.[2][3] Sillan yli kulkee kansallisesti tärkeä valtatie N 08 Boryspil–Krementšuk–Dnipro–Zaporižžja–Polohy–Mariupol ja kansainvälinen M 22 Pultava–Oleksandrija. Päivässä sillan yli kulkee jopa 3 000 kuorma-autoa.[6] Rautatie on yksiraiteinen ja sähköistetty vaihtovirralla.[2]
Sillan rakentaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Silta valmistui aikoinaan Harkovan ja Pultavan rautateitä yhdistävän kattavan eteläisen rautatien rakentamisen yhteydessä, jolloin rata Jelisavetgradista Krjukiviin valmistui vuonna 1869 ja Harkovasta Krementšukiin jo seuraavana vuonna.[7] Silloin Krjukivin ja Krementšukin välisen puuttuvan rautatieyhteyden suunnittelu ja rakennuttaminen uskottiin baltiansaksalaiselle sotilasinsinöörille ja silta-asiantuntijalle Amand Struvelle. Alkuperäisen sillan rakennustyöt alkoivat 1870-luvulla.[2] Silloinen Venäjän viestintäministeriö[4] edellytti rakentamisen kestävän vähintään kolme vuotta, mutta Amand Struve sai toistaiseksi suuriman suunnittelemansa sillan valmiiksi vuoden verran etuajassa ja säästi valtion kassalle lähes miljoonaa ruplaa. Avajaiset pidettiin 7. huhtikuuta 1872. Tämän Struven rakennuttaman sillan pituus oli noin 962 metriä, ja se koostui kasuunoille ja kahdelle kivijalustalle asennetusta 11:stä[8] tai 12:sta[9] tai joidenkin lähteiden mukaan 22:sta teräsristikosta.[10] Ratakiskojen lisäksi sillalla oli puulattia hevosajoneuvojen kulkua ja muuta joukkoliikennettä varten.[9]
Sillalla oli kaikki arkkitehtonisen rakenteen piirteet. Sen päädyt oli varustettu koristeellisilla graniittiporteilla, sen joissakin lyhdyissä oli betonikannattimet ja kaiteissa koristevalurautaisia osia.[7] Silta päättyi Pištševaja-kadulle, josta tuli heti yksi vilkkaimmista väylistä. Dneprin ylittävän sillan käyttöönoton ja Krjukiv-Krementšuk-yhdyshaaran rakentamisen jälkeen rautatieyhteys yhdisti Harkovan Odessaan ja Nikolajeviin ja Keski-Venäjän lastit pääsivät Mustanmeren satamiin.[2]
Krjukivin kaupunki alkoi kehittyä vuonna 1869 rautatien, vuonna 1872 sillan ja vuosina 1869–1874 rautatietyöpajojen avaamisen myötä,[7] mikä teollisuustuotannon kehittyessä johti joidenkin rautatieteollisuuden korjausyritysten, mukaan lukien Krjukivin autokorjaamoiden siirtymiseen rautatielaitteiden tuotantoon ja vastuulliseen tehtävään perustaa 16 tonnin metallirunkoisten katettujen vaunujen tuotanto.[11] Joulukuussa 1917 Etelä-Venäjän armeija kenraali Anton Denikinin johtamana räjäytti sillan, mutta se onnistuttiin rakentamaan uudelleen.[7]
Sodanaikaiset sillat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan aikana 9. tai 21.[8] heinäkuuta 1941 saksalainen lentokone tuhosi kohdistetulla pommituksella Dneprin ylittävän rautatiesillan Krementšukissa.[12] Jo kolme päivää myöhemmin tuotiin paikalle uusi ristikko, ja elokuun lopussa jänneväli oli korjattu. Krementšukin varuskunnan päällikkö eversti Kuznetsov asetti kaupungin johdolle tehtäväksi rakentaa kelluva silta, joka sen jälkeen valmistui seitsemässä päivässä, otettiin käyttöön 4. elokuuta. Se tuhottiin elokuun loppupuolella.[8] Saatuaan silloin pienen jalansijan joen vasemmalla rannalla saksalaiset ryhtyivät välittömästi rakentamaan siltaa Dneprin yli. 2. syyskuuta 1 253 metriä pitkä ja 16 tonnia kantava silta oli valmis. 10. syyskuuta saksalaiset aloittivat sillan siirtämisen räjäytetystä rautatiesillasta ylävirtaan, ja syyskuun 12. päivän aamuun mennessä silta oli käytössä. Krementšukin valloittamisen myötä saksalaisten sillanrakennustoiminta kaupungissa tehostui, jolloin sillanrakentajille annettiin kaksi tehtävää kerralla: palauttaa käyttöön rautatiesilta ja rakentaa väliaikainen puinen silta pyöräajoneuvoille. Krementšukin miehityksen aikana talvella 1942 saksalaiset rakennuttivat Dneprin yli vangittujen puna-armeijan sotilaiden työvoimalla 1 450 metrin pituisen puisen sillan. Talvi oli ankara, pakkasta noin 40 astetta, jään paksuutta jopa metrin verran, ja satoi paljon lunta, jolloin monet vangit kuolivat kylmyyteen.[13][14] Se oli valmistunut noin sata metriä tuhoutuneesta rautatiesillasta alavirtaan ja tarkoitettu enimmäkseen autojen ja joskus hevosvetoisten ajoneuvojen käyttöön.[13] tiesilta[15] Se nimettiin sotamarsalkka Gerd von Rundstedtin mukaan.[16] Sillan kantovoima oli 24 tonnia, ajoradan leveys oli 6,5 ja korkeus vedenpinnasta 14 metriä.[17] Silta oli silti liian matala, ja kun vuoden 1942 toukokuussa Dneprin vedenpinta nousi ja tulvi, puusillasta oli näkyvissä vain kaide. Puinen Rundstedtin silta palveli saksalaisia kevääseen 1942 asti, jolloin kevättulvan aikana joki tulvi ja silta tuhoutui osittain.[8]
Syksyllä 1941 saksalaiset nostivat romahtaneen rautatiesillan ristikon ja asettivat sen paikoilleen. Kaksi uutta sillan jänneväliä, jotka saksalaiset asensivat räjäytettyjen paikalle, olivat entisiä huomattavasti pienempiä.[17] Sillan ympärille saksalaiset järjestivät tiukasti vartioidun alueen ja vetivät sen ympärille piikkilankaa kahteen riviin.[13] Puusillan epäonnistumisen jälkeen saksalaiset rakennuttivat ylävirtaan ponttonisillan. Saksalaisten joukkojen vetäytyessä 29. syyskuuta vuonna 1943 suurin osa Wehrmachtin joukkojen sotavarusteita kuljetettiin yli rautatie- ja ponttonisillan, jonka jälkeen saksalaiset räjäyttivät sekä rautatie- että puusillan.[18] Neuvostolentokoneet tuhosivat ponttonisillan.[13]
Nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1944 Neuvostoliiton joukot kunnostivat sillan väliaikaisesti, mihin kului 32 päivää.[19] Jo seuraavana vuonna Transmostprojekt-suunnitteluyhtiö aloitti työt perääntyvien saksalaisten räjäyttämän sillan uudelleen rakentamiseksi. Uuden suunnitelman mukaan vanhan tuhoutuneen sillan metallirakenteet romutettiin, mutta vedenalaiset sillanarkut jätettiin ennalleen. Vaikka ne oli valmistettu vuonna 1872, pitivät asiantuntijat niitä erittäin vahvoina ja raskastakin kuormaa kestävinä. Vuosina 1947–1949 tehtyihin rakennustöihin osallistui noin kolmetuhatta työntekijää. Entiseen verrattuna sillan rakenne muuttui, sen pituus kasvoi ja siitä tuli kaksitasoinen.[2] Myös jännevälien pituutta lisättiin ja vastaavasti kasuunojen määrä väheni. Sillan kantokyky nousi yli sataan tonniin.[9] Kaksikerroksisen sillan alempi kerros oli tarkoitettu rautatie- ja ylempi autoliikennettä varten. Laivojen kulkua varten sillan keskelle asennettiin nosto-osa, jonka osat tilattiin Tšekkoslovakiasta.[7] Uusi silta otettiin käyttöön 21. joulukuuta 1949, ja avajaistilaisuus oli omistettu Josif Stalinin 70-vuotissyntymäpäivälle.[4] Vuonna 1988 sillalla suoritettiin laajat kunnostustyöt.[19]
Kun vanhoille tuille rakennetun sillan kuntoa arvioitiin vajaat 70 vuotta sodanjälkeisestä rakentamisesta, sen arvioitiin joidenkin lähteiden mukaan olleen 30 vuotta romahtamisvaarassa.[20] Huhtikuussa vuonna 2009 Krementšukin kaupunki ehdotti ajokieltoa yli 13 tonnia painaville rekka-autoille, joita päivässä ajoi sillan yli noin 200 kappaletta, ja sillan ylläpitäjä Ukrzaliznytsja vahvisti rajoituksen asettamalla kieltomerkit. Noin 255 hryvnian vähimmäissakolla oletettiin voitavan saada noin 51 000 hryvniaa päivässä eli 18,36 miljoonaa hryvniaa vuodessa, mutta valvonta ei kuitenkaan toteutunut toivotulla tavalla.[1] Vuonna 2010 loppupuolella Krementšukin kaupungin tavoittelemaa 20 miljoonan hryvnian valtiontukea uuden sillan rakentamiseen ei myönnetty, koska viranomaisten arvioinnin mukaan uusi silta on kunnallinen eikä sitä voitu pitää kansallisesti tärkeänä kohteena.[21] Helmikuussa 2021 Ukravtodor allekirjoitti turkkilaisen Doğuş İnşaat ve Ticaretin kanssa sopimuksen uuden sillan rakentamisesta 11,249 miljardilla hryvnialla. Uuden sillan rakentaminen Krementšukissa toteutetaan presidentin Velyke budivnytstvo (’Suurrakentaminen’) -ohjelman puitteissa. Ukravtodorin mukaan uusi silta rakennetaan rinnakkain vanhan kanssa ja yhdistetään Boryspilin ja Mariupolin väliseen valtatiehen N 08. Sen takia silta on yli kolme kilometriä pitkä ja siihen on suunniteltu neljä liikennekaistaa, kaksi kumpaankin suuntaan. Krjukivin vanha silta puolestaan on suunniteltu muutettavaksi rautatiesillaksi.[22][23]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Konstantinov: Багатотонні вантажівки продовжують розбивати Крюківський міст та міські дороги (видео) (Monen tonnin kuorma-autot jatkavat Krjukivin sillan ja kaupungin teiden tuhoamista) 30.4.2010. Кременчуцький ТелеграфЪ (Krementšutskij Telegraf). Viitattu 17.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Kryukov Bridge/Kremenchuk Bridge. Крюківський міст/Крюковский мост (Krjukivin silta/Krementšukin silta) Stroyone.com. Viitattu 17.8.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b c Kryukov Bridge (Krjukivin silta) International Database and Gallery of Structures structurae.net. Viitattu 17.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Крюківський міст через Дніпро відкрили 146 років тому (Krjukivin silta Dneprin yli avattiin 146 vuotta sitten) 25.3.2018. Poltava365. Viitattu 17.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ V.E. Ivuškin: Крюків (Krjukiv) okrain.net.ua. Viitattu 18.8.2023. (venäjäksi)
- ↑ Minšuk: По Крюковскому мосту за сутки проезжает более трех тысяч (!) фур (Yli kolme tuhatta (!) kuorma-autoa kulkee Krjukivin sillan yli päivässä) 17.11.2011. Кременчуцький ТелеграфЪ (Krementšutskij Telegraf). Viitattu 17.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e Semjon Širotšin: Окупанти руйнують архітектуру промислових міст. Ось як крізь роки виглядає Кременчук, який на війні знищують вже вдруге (Miehittäjät tuhoavat teollisuuskaupunkien arkkitehtuuria. Tältä näyttää vuosien takaa Krementšuk, joka tuhoutui sodassa toisen kerran) 27.7.2022. Заборона Медіа. Viitattu 18.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d V.E. Ivuškin: Кременчугские мосты и переправы в годы Великой Отечественной войны (Krementšukin sillat ja ylitykset suuren isänmaallisen sodan aikana) 17.8.2016. Internet Archive WayBackMachine. Arkistoitu 17.8.2016. Viitattu 18.8.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b c V.E. Ivuškin: Крюківський міст (Krjukivin silta) okrain.net.ua. Viitattu 18.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Astra: Кременчугский (Крюковский) мост (Krementšukin (Krjukivin) silta) 11.2.2010. Internet Archive WayBackMachine. Arkistoitu 29.6.2011. Viitattu 18.8.2023. (venäjäksi)
- ↑ Історія Крюківського вагонобудівного заводу (Krjukivin vaunutehtaan historia) okrain.net.ua. Viitattu 18.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Kryukovsky Bridge during the Second World War. Фотографии Крюковского железнодорожного моста во время войны в 1941-1942 годах (Krjukivin silta toisen maailmansodan aikana. Sodanaikaisia kuvia Krjukivin rautatiesillasta) okrain.net.ua. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Petr Potapenko: German wooden bridge across the Dnieper (1942) (Saksalainen puusilta Dneprin yli (1942)) okrain.net.ua. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Construction of a wooden bridge photo 1691 (Puusillan rakentaminen kuva nro 1691) okrain.net.ua. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Rundstedt Brucke через Дніпро в Кременчуці фото номер 1254 (Rundstedin silta Dneprillä Krementšukissa kuva nro 1254) okrain.net.ua. Viitattu 18.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Rundstedt Brucke 1943 год – фото № 1857 (Rundstedin silta v. 1943 - kuva nro 1857) okrain.net.ua. Viitattu 18.8.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b Rundstedt-Brucke in Kremenchug 1942 photo number 947 (Rundstedin silta Krementšukissa v. 1942 kuva nro 947) okrain.net.ua. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Automobile bridge “Runstedt” September 19, 1943 photo #2613 ("Runstedt" tiesilta 19. syyskuuta 1943 kuva 2613) okrain.net.ua. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Крюківський міст (Krjukivin silta) rest.guru.ua. Viitattu 18.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Міст через Дніпро у Кременчуці може будь-якої миті розвалитися (Dnepriä ylittävä silta Krementšukissa voi romahtaa milloin tahansa) 12.2.2019. Інтернет-видання "Світловодськ". Viitattu 18.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Новый мост в Кременчуге опять не попал в госбюджет (Krementšukin uutta siltaa ei taaskaan kuulunut valtion budjettiin) pentagon.in.ua. 22.12.2010. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 18.8.2023. (venäjäksi)
- ↑ На будівництво мосту в Кременчуці прибуває техніка з Туреччини, тривають геологорозвідувальні роботи на воді (Turkista saapuu laitteita Krementšukin sillan rakentamiseen, veden geologiset tutkimustyöt jatkuvat) 3.8.2021. interfax.com.ua. Viitattu 18.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Крюківський міст в Кременчуці планують зробити повністю залізничним (Krementšukin Krjukivin silta on tarkoitus tehdä kokonaan rautatiesillaksi) 15.5.2021. railinsider.com.ua. Viitattu 18.8.2023. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Krjukivin silta Wikimedia Commonsissa