Kristjan Jaak Peterson
Kristjan Jaak Peterson (saks. Christian Jacob Petersohn; 14. maaliskuuta (J: 2 maaliskuuta) 1801 Riika, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 4. elokuuta (J: 23. heinäkuuta) 1822 Riika[1]) oli virolainen runoilija ja kääntäjä. Häntä pidetään Virossa jopa Viron runouden ensimmäisenä edustajana, ja hän vaikutti Viron kansalliseen heräämiseen.[1]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peterson syntyi Riiassa. Hänen isänsä oli kirkonpalvelija, joka oli syntyisin Viljandimaalta.[1] Kristjan Jaak oli perheen kolmas lapsi. Hän opiskeli Riiassa kymnaasissa ja vuodesta 1819 alkaen Tarton yliopistossa, joka oli avattu uudelleen vuonna 1802. Peterson oli ensimmäisiä ylioppilaita, jotka korostivat virolaista syntyperäänsä. Hän käytti virolaisen kansanpuvun vaatekappaleita. Hän opiskeli ensin teologisessa ja sitten filosofisessa tiedekunnassa.
Yliopistossa ilmeni hänen poikkeuksellinen kielellinen lahjakkuutensa: hän oppi vaivatta vieraita kieliä sekä kykeni tuottamaan tekstiä ja kääntämään sitä. Hän laati kielitieteellisiä artikkeleita ja käänsi Christfried Gananderin Mythologia Fennican saksaksi vuonna 1821 alkuperäisestä ruotsinkielisestä laitoksesta. Peterson osasi myös muinaisia kieliä kuten latinaa, hepreaa ja kaldeaa.
Petersonin runot ovat enimmäkseen sankarillis-filosofisia oodeja ja paimenrunoja. Ne heijastavat virolaisen kansanrunouden, antiikin kirjallisuuden ja varhaisromantikkojen vaikutusta.
Peterson kuoli keuhkokuumeeseen nuorena, jo 21-vuotiaana, oletettavasti keuhkotuberkuloosiin.
Kirjailijanura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Petersonin runokäsikirjoitukset löydettiin Õpetatud Eesti Seltsin arkistosta vasta vuonna 1901, löytäjänä Willem Reiman[1] ja vasta vuonna 1922 julkaistiin postuumisti 24 runoa, joista kolme on saksankielisiä ja 21 vironkielisiä, sekä päiväkirja. Tarton Toomemäellä on Jaak Soansin ja Allan Murdmaan veistämä näköispatsas vuodelta 1983.[2] Siihen on ikuistettu katkelma hänen runostaan Kuu:
- Kas siis selle maa keel
- laulutuules ei või
- taevani tõustes üles
- igavikku omale otsida?[1]
Suomeksi: Eikö voi tämän maan kieli laulujen tuulessa taivaaseen nousten ikuisuutta etsiä?
Vuodesta 1996 lähtien hänen syntymäpäiväänsä on juhlistettu Virossa äidinkielen päivänä (vir. emakeelepäev),[1] ja vuodesta 1999 lähtien se on ollut valtiollinen juhlapäivä.
Suomennettu runo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuu, suom. Jukka Remes, julkaisussa: Kaltio, 2001; nro 5; s. 294 ("Viron ensimmäinen runoilija")
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kristjan Jaak Peterson, (Arkistoitu – Internet Archive) Tuglas-seura
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Jukka Remes: Kristjan Jaak Peterson Elo 2/2012. Tuglas-seura. Arkistoitu 3.3.2018. Viitattu 2.3.2018.
- ↑ Muistomerkki, Turismiweb.ee (viroksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nirk, Endel: ”Kristjan Jaak Peterson”, Viron kirjallisuus, s. 48–49. Suomentanut Eva Lille. SKS, 1986. ISBN 951-717-443-8
- Elsa Eklund, Kansansa ensimmäinen runoilija: virolainen nuorukainen Kristian Jaak Peterson, Nuori voima 14(1922), s. 388-392
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristjan Jaak Peterson Wikimedia Commonsissa
Lisää luettavaa aiheesta Kuu on Wikiaineistossa (viroksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
