Kriittinen militarismitutkimus

Kriittinen militarismitutkimus on akateemista tutkimusta, jonka kohteena sotilaallinen valta. Siinä tutkitaan sosiaalitieteiden ja humanististen tieteiden keinoin militarismia ja militarisoitumista erilaisissa yhteiskunnissa. Kriittinen militarismitutkimus ei pyri vain ymmärtämään ja selittämään kohdettaan vaan tavoittelee myös yhteiskunnallista muutosta ja haluaa kyseenalaistaa sotilaallisen vallan sekä sodan yhteiskunnallisen vallan. Kriittinen militarismitutkimus on kiinnostunut erityisesti siitä, miten sukupuoli ja seksuaalisuus muokkaavat sotilaallisia käytäntöjä ja niitä koskevaa tutkimusta. Feministisen tutkimuksen, postkolonialistisen tutkimuksen ja queer-tutkimuksen tavoin kriittinen militarismitutkimus on aktivismia, joka haastaa sotilaallisen vallan hegemoniaa.

Vuodesta 2015 lähtien Taylor & Francis on julkaissut alan tieteellistä lehteä Critical Military Studies.

Militarismi

Noora Kotilaisen ja Susanna Hastin mukaan militarismi tarkoittaa sotilaallisten arvojen vaalimista yhteiskunnassa. Yhteiskunnassa militarismi näkyy siinä, että väkivaltaa pidetään ratkaisuna turvattomuuteen, maskuliinisuus ja feminiinisyys asetetaan vastakohdiksi, voimankäyttöä ihannoidaan, sotavoimille annetaan erityisasema, suuria rahasummia käytetään hävittäjähankintoihin ja ulkomaanoperaatioihin ja pidetään yllä sodan pelkoa.

Militaristisessa ajattelussa vihollisen olemassaoloa pidetään luonnollisena ja ristiriidat ratkaistaan väkivallalla. Militaristisessa ajattelussa oikea ja kykenevä valtio on vain se, joka suojelee itseään asein ja varustautuu. Militarismissa aseellista puolustusta myydään ainoana mahdollisena ratkaisuna kansalliseen turvallisuuteen.

Kotilaisen mukaan militarisaatio on vakava uhka demokratian perusarvoille. Kun aseellinen turvallisuus korostuu liikaa, jäävät vähälle huomiolle muut turvallisuuskysymykset kuten tasa-arvo, ihmisoikeudet, lähisuhdeväkivalta, ympäristö ja ilmasto. Kotilaisen mukaan muutos lähtee yksilötasolta, ja jokaisen tulisi tunnistaa sotilaalliset arvot omassa elämässään.

Militaristisen Suomen tutkimus

Kotilaisen ja Hastin mukaan sodan muisto on Suomessa vahvasti esillä, ja liittyy ajatukseen itsenäisyydestä ja kansallisesta olemassaolosta toisessa maailmansodassa koetun "torjuntavoiton" pohjalta. Suomella on myös yksi Euroopan viimeisiä asevelvollisuusarmeijoita. Samalla kun kulttuurista ja koulutuksesta ollaan valmiita leikkaamaan, puolustusmenoihin ollaan valmiita tekemään suuria korotuksia ja valmistelemaan miljardien asekauppaa, jota mikään eduskuntapuolue ei vastusta.

Maanpuolustuskorkeakoulussa tutkitaan sotaa, mutta painopiste on uhkakuvissa ja puolustusjärjestelmän kehittämisessä eli tutkimus vahvistaa aseellisen maanpuolustuksen normia ja pyrkii edistämään kansallista puolustusta. Sotatieteellinen tutkimus ei siten tutki kriittisesti militarismia. Kotilaisen ja Hastin mukaan militarismin kriittinen purkaminen onkin erityisen vaikeaa juuri Suomessa.

Militarisoitu maskuliinisuus, valkoisuus ja kolonialismi

Kriittinen militarismitutkimus on osoittanut, että militarismi ja patriarkaalinen valta kytkeytyvät yhteen. Taistelun ja maskuliinisuuden idea arvostaa voimaa, urheilullisuutta, aggressiota, heteroseksuaalista valloitusta ja veljeyttä. Ihanne marginalisoi maskuliinisuuksia ja sellaisia miehiä, jotka eivät edusta militarisoitunutta maskuliinisuutta. Militarismissa miehet ovat suojelijoita ja naiset ja lapset suojelun kohteita.

Militarismiin liittyvät myös kysymykset valkoisuudesta ja kolonialismista. Puolustusvoimat ei esimerkiksi salli päähuivin käyttöä varusmiespalveluksessa. Se osoittaa, miten sotilaallisen vallan piirissä yhdenvertaisuusperiaatteista poiketen autoritaarisella tavalla määritetään sopivuutta, siisteyttä, oikeanlaista ulkonäköä sekä kehoja koskevia normeja.

Lähteet

• Kotilainen, Noora & Hast, Susanna: Suomi ja kriittisen militarismitutkimuksen tarve. Kosmopolis, 2022, 51. vsk, nro 4, s. 27-45. Artikkelin verkkoversio.