Kremlin kirje
| Kremlin kirje | |
|---|---|
| The Kremlin Letter | |
 |
|
| Ohjaaja | John Huston |
| Käsikirjoittaja | Gladys Hill |
| Perustuu | Noel Behnin romaaniin |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Robert Drasnin |
| Kuvaaja | Ted Scaife |
| Leikkaaja | Russell Lloyd |
| Tuotantosuunnittelija | Ted Haworth |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | 20th Century Fox |
| Levittäjä |
20th Century Studios Netflix |
| Ensi-ilta | 1970 |
| Kesto | 117 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Kremlin kirje (The Kremlin Letter) on John Hustonin ohjaama yhdysvaltalainen vakoilutrilleri vuodelta 1970. Osittain Suomessa kuvattu elokuva perustuu Noel Behnin samannimiseen romaaniin, ja sen pääosissa näyttelee monia aikansa huipputähtiä. Sekavaa kylmän sodan agenttijännäriä pidetään yhtenä John Hustonin kehnoimmista ohjaustöistä.[1]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Bibi Andersson | … | Erika (Beck) Kosnov |
| Richard Boone | … | Ward |
| Barbara Parkins | … | B.A. |
| Max von Sydow | … | eversti Kosnov |
| Orson Welles | … | Bresnavitch |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kremlin kirje oli Tohtori Živagon (1965) ja Miljardin dollarin aivojen (1967) jälkeen kolmas länsimaalainen elokuva, jossa Suomi sai esittää Neuvostoliittoa – sinne kapitalistimaiden tuotantoryhmiä ei kylmän sodan vuosina haluttu varsinkaan, jos elokuva tulisi esittämään Neuvostoliiton kielteisessä valossa. Hustonin johtama työryhmä kuvasi elokuvaa helmi-maaliskuussa 1969 ainakin Seutulan lentoasemalla sekä Helsingin Katajanokalla ja Suomenlinnassa.[1] Alkutekstien aikana näytetään muun muassa Helsingin tuomiokirkkoa ja Senaatintoria talvisen alkuillan sinisessä hämyssä. Uspenskin katedraalin liepeille valmistettiin lujitemuovista Leninin patsas, jonka tilapäisen asennuksen Helsingin kiinteistölautakunta hyväksyi mutta kaupunginhallitus viime hetkellä kielsi Neuvostoliiton esittämän paheksunnan jälkeen[1][2].
Suomen Kuvalehden Heikki Kataja arveli maaliskuussa 1969, että meneillään olleet Suomen-kuvaukset kattaisivat vain kymmenkunta minuuttia elokuvan kestosta, mutta niiden 300 tuhannen dollarin budjetilla olisi voitu tehdä kolme suomalaista kokoillan värielokuvaa. Hän myös tiesi brittinäyttelijä George Sandersin viettäneen Suomessa jutun kirjoitushetkellä jo kymmenen päivää täydellä palkalla ilman mitään työtehtäviä.[2]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kremlin kirje sai Suomessa teatteriensi-iltansa 10. huhtikuuta 1970. Se on esitetty Suomen televisiokanavilla joulukuussa 1989 (TV3) sekä maalis- ja joulukuussa 1998 (MTV3). Europa Vision Oy julkaisi sen vuonna 1988 VHS-videokasettina suomenkielisin tekstityksin.[3] Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kiteytti Kremlin kirjeen hyvien näyttelijöiden kiinnostavaksi mutta kasassa pysymättömäksi filmiksi ja antoi sille kaksi tähteä viidestä.[4] Myös Allmovie-elokuvatietokannan kirjoittajat pitävät Noel Behnin monimutkaisen romaanijuonen elokuvasovitusta sekavana ja epäjohdonmukaisena ja kehottavat elokuvan katsojaa käyttämään kynää ja lehtiötä pysyäkseen kärryillä monista vakoilijahahmoista ja heidän koodinimistään. Tapahtumantäyteistä juonta korosti myös elokuvan englanninkielisen julisteen teksti: ”Jos myöhästyt näytöksestä viisi minuuttia, sinulta on ehtinyt mennä ohi yksi itsemurha, kaksi teloitusta, yksi viettelys ja avain koko juoneen.”[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Hirvasnoro, Kai: Kylmän sodan aikana Helsinki tuurasi Moskovaa Kansan Uutiset. 12.1.2009. Viitattu 12.8.2021.
- ↑ a b Kataja, Heikki: Katajanokan miehitys. Suomen Kuvalehti, 1969, nro 11, s. 24–25. Näköislehti (maksullinen). (PDF) Viitattu 12.8.2021.
- ↑ Kremlin kirje Elonet., Esitystiedot. Viitattu 12.8.2021.
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, WSOY 1994.
- ↑ The Kremlin Letter Allmovie. Viitattu 12.8.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kremlin kirje Internet Movie Databasessa (englanniksi)