Kotitalous (oppiaine)
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Kotitalous tai kotitalousoppi[1] on koulujen oppiaine arkiaskareista, muun muassa ruoanlaitosta ja siivoamisesta.
Kotitalous 1800-luvun aatteena
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansakouluissa kuuluivat käsityöt kouluopetukseen sen kaikilla tasoilla, mutta esimerkiksisi vuoden 1866 kansakouluasetuksessa käsityöt säädettiin kaupunkien osalta pakolliseksi vain tytöille. Uno Cygnaeuksen ehdotus lastenhoidon ottamisesta tytöille oppiaineeksi ei toteutunut. Tyttöjen kouluttaminen laajeni 1860-luvulla niin, että hyväksyttiin myös talonpoikaisten ja työläisten tytärten kansakoulunkäynti. Tyttöjen kasvattamisen tavoitteena pidettiin heidän kasvattamisensa koteihin äideiksi ja perheenemänniksi. Kansakoulujen jatkokurssit, joita perustettiin suurimpiin kaupunkeihin 1800-luvun lopulta alkaen, rakentuivat keskeisesti käsitöiden ja kotitalouden varaan. 1900-luvun alussa kehitettiin kansalaiskasvatus-niminen oppiaine, joka sisälsi kotitaloutta, maataloutta, terveysoppia ja raittiusoppia. Lapsiin juurrutettiin tottelevaisuutta ja itsehillintää ankaralla kurilla ja järjestyksellä.[2]
Oppikoulut tarkoitettiin aluksi vain pojille, mutta naisasialiike vaati niitä myös tytöille. Näiden tyttökoulujen oppiaineena oli myös kotitalous. Se tuli myöhemmin myös yhteiskoulujen keskikoululuokkien opetusohjelmaan (tytöille pakollisena). Ammatilliseksi koulumuodoksi kehittyivät naisten talouskoulut, kotitalous- ja emäntäkoulut.[2]
Kotitalous oppiaineena
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kotitalous on arjen hallintaa harjoittava taito- ja taideaine, se on osaltaan myös yhteiskunnallista kasvatusta. Toiminnallisena oppi-aineena se valmentaa toimimaan yhteisön vastuullisena jäsenenä.
Kotitalouden oppiaineessa tasa-arvolla, osallisuudella ja osallistamisella on erityinen merkitys. Kotitaloudessa kehitetään tiimityötaitoja, koska oppilaat toimivat yleensä ryhmissä, joissa työnjako perustuu yhteisen neuvottelun perusteella syntyneeseen sopimukseen. Sosiaalisten taitojen lisäksi oppilas kehittää ja käyttää kehollis-kinesteettistä, loogis-matemaattista sekä kielellistä lahjakkuuttaan sekä käyttää monipuolisesti eri aistejaan. Oppiaine tarjoaa eri tavoilla oppiville oppilaille erityisen tasa-arvoiset puitteet kehittyä ja kokea onnistumista. Tämä lisää nuorten itseluottamusta, omatoimisuutta, viihtyvyyttä ja hyvinvointia kouluyhteisössä sekä parantaa heidän selviytymistään omassa arjessaan.
Kaikille yhteisenä oppiaineena annettavan kotitalouden opetuksen tarkoituksena on kehittää arjen hallinnan edellyttämiä käytännön työtaitoja, yhteistyö- ja yhteiskuntavalmiuksia ja tiedonhankintaa sekä niiden soveltamista arkielämän tilanteissa. Tehtävänä on ohjata oppilasta ottamaan vastuuta terveydestään, ihmissuhteistaan ja taloudestaan sekä lähiympäristön viihtyisyydestä ja turvallisuudesta. Keskeiset sisältöalueet ovat perhe ja yhdessä eläminen, ravitsemus ja ruokakulttuuri, kuluttaja ja muuttuva yhteiskunta, koti ja ympäristö.
Oppiaineena sitä opetetaan peruskoulun luokilla 7-9. Pakollista kotitaloutta on kolmen vuosiviikkotunnin verran, jotka opetetaan yleisesti seitsemännellä vuosiluokalla. Yleisesti sen jälkeen oppiaine on valinnainen 8. ja 9. luokalla. Ennen kotitalouden yhteydessä oli myös 9. luokalla pakollinen yhden vuosiviikkotunnin laajuinen perhe- ja kuluttajakasvatus.
Kotitalous on oppiaine myös ammattioppilaitoksissa sekä joissakin lukioissa[3], vaikkakaan pakollista, valtakunnallisesti määriteltyä kotitaloutta lukioissa ei ole.
Yliopisto-oppiaineena kotitaloustiedettä voi opiskella Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa sekä Itä-Suomen yliopiston Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osaston Joensuun kampuksella. Oppiainetta voi lukea tähdäten opettajan pätevyyteen, mutta myös ilman opettajaksi aikomista.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kotitalousopin alkeet : käsikirja opettajille ja nuorille kodinhoitajille, Finna-tietokanta. Viitattu 10.8.2017.
- ↑ a b Tuomaala, Saara: Katekismuksesta päästötodistukseen, s. 331-7. (Teoksessa Kolbe, Laura (päätoim.), Suomen kulttuurihistoria: 3, Oma maa ja maailma) Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-1844-4
- ↑ Lukiodiplomi – kotitalous. Opetushallitus, 2007. ISBN 978-952-13-3244-9 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 30.4.2008).[vanhentunut linkki]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Opaskirjallisuutta:
- Göös, Riitta-Liisa: Arkielämän ABC. (Rengaskirja) Helsinki: Opetushallitus, 2002 (4. painos 2007). ISBN 952-13-1296-3
- Jarski, Rosemarie: Kuinka ananas kuoritaan: Kodin kaikki kaikesta. ((Tying the perfect parcel: Everything you should know how to do, 2006.) Kuvitus: Milena Jarski. Suomentanut Joel Kontro) Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22378-8
- Pitkänen, Nina: Himasta: Käsikirja itsenäiseen elämään. (Kuvitus: Matti Pikkujämsä) Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-19380-5
- Suorsa, Jaana: Köyhän kirja: Pihin ekologiaa. Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-01-0200-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arjen tiedot ja taidot hyvinvoinnin perustana, Kotitalouden oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa (Arkistoitu – Internet Archive) Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, 24.3.2015