Kotiljonki

Kotiljonki tarkoittaa erilaisia kontratanssimuotoja. Lisäksi Pohjois-Amerikassa Cotillion ball viittaa nykyään muodolliseen tanssitapahtumaan.

Nimen alkuperä

Alankomaalaisen taiteilijan Jacob Duckin teos El cotillón 1600-luvun puolestavälistä.

Kotiljonki-nimien alkuperä on hämärän peitossa, vaikka sen on yleisesti arveltu tarkoittavan alushametta (ransk. cotillon) ja tulleen tanssin nimeksi Alain-René de Sagen näytelmän Télémaque laulun sanoista: ”Ma Commere, quand je danse, Mon Cotillion va-t-il bie. [Ystäväni, kun tanssin, näyttääkö alushameeni hyvältä?]” Tämän oletuksen tekee kuitenkin ongelmalliseksi se seikka, että de Sage kirjoitti näytelmänsä vuonna 1715, ja varhaisin tunnettu maininta kotiljongista on jo vuodelta 1705. Lisäksi tanssin on arveltu olevan alun perin Ranskan Länsi-Intiasta, mutta tätäkään ei ole pystytty todistamaan pitävästi.

Kotiljongin kehitys ja rakenne

Vuodelta 1705 oleva ensimmäinen tieto tanssista (Le Cotillon, danse á quatre) on ranskalaisen tanssimestarin Raoul Auger Feuillet’n tanssioppaasta IIIIe Recueil de dances de bal pour l’année 1706. Feuillet kuvaa tanssia vanhaksi, mikä viittaa siihen, että sen alkuperä ulottuu ainakin 1600-luvulle:

»Le Cotillon, quoi que Danse ancienne, est aujourdhui si a la mode a la Cour, que j’ay cru ne pouvoir me dispenser de la joindre à ce petit Recüeil, c’est une ma-niere de branle a quatre que toutes sortes de personnes peuvent danser sans même avoir jamais appris. [Vaikka kotiljonki on vanha tanssi, se on niin suosittu hovissa, että ajattelin, että minun täytyy sisällyttää se tähän pieneen kokoelmaan, se on eräänlainen neljän hengen branle, jota kuka tahansa voi tanssia opettelematta sitä etukäteen.]»

Feuillet’n kotiljonki on tehty kahdelle parille, kuten monet varhaiset neliötanssit. Se koostuu vaihtuvista osista ja pysyvästä osasta. Vaihtuviin osiin kuuluvat myöhemmissä katrilleissa tyypilliset vastuut, paripyörinnät, ristit ja piirit.

Tämä kaava vakiintui 1700-luvulla yleisimmän kotiljonkitanssin perusrakenteeksi, vaikkakin tanssijoiden määrä kasvoi neljään pariin. Tyypillisesti kotiljongeissa oli 8–10 tai jopa 15 vuoroa, jotka alkoivat vaihtuvalla osalla ja joiden loppuosassa tanssittiin toistuvia osia. Standardimuodoksi vakiintui kuitenkin 1740-luvulle tultaessa yhdeksänvuoroinen kotiljonki, jota kutsuttiin yleisesti myös nimellä La contredanse française. Tämän muodon vaihtuvat osat olivat seuraavat:

1. Le rond (grand rond). Piiri.
2. La main. Paripyörintä käsi kädessä.
3. Les deux mains. Paripyörintä molemmat kädet käsissä.
4. Le moulinet des dames. Tyttöjen risti ("mylly").
5. Le moulinet des hommes. Poikien risti.
6. Le rond des dames. Tyttöjen piiri.
7. Le rond des hommes. Poikien piiri.
8. L'allemande. Paripyörintä takaristiotteessa.
9. Le rond. Piiri

Tämä muoto säilyi suosittuna pitkään 1800-luvulle, vaikka sen rinnalle nousikin monia muita neliötansseja. 1800-luvulla kotiljonkinimitys siirtyi kuitenkin varsin toisenlaiseen tanssiin: se vakiintui monimuotoisen tanssileikin nimitykseksi, ja sitä kutsuttiin myös saksalaiseksi kotiljongiksi tai vain saksalaiseksi.

Kotiljonki, katrilli ja purpuri

Kotiljonkiin läheisesti liittynyt katrilli (quadrille) oli tanssien nimenä 1700-luvulla vielä kotiljonkiakin vakiintumattomampi, mutta 1800-luvun alussa se yleistyi aluksi tarkoittamaan viisivuoroista säätyläiskatrillia, joka levisi erityisesti Napoleonin hovin välityksellä. Katrillia ja kotiljonkia pidettiin tuolloin sukulaistansseina, joiden erona oli kotiljongille tyypillisten vaihtuvien osien puuttuminen katrillista. 1800-luvun puoleenväliin mennessä kuitenkin myös kotiljonkia alettiin kutsua katrilliksi (Suomessa usein ruotsinkatrilliksi) monien muiden katrillimuunnelmien kanssa, kun taas kotiljonki vakiintui vähitellen edellä mainitun tanssileikin nimeksi.

Myös eri puolella Länsi- ja Etelä-Suomea tunnettu purpuri (purppuri) on kehittynyt kotiljongista. Tanssin nimenä potpourri tunnettiin Ranskassa 1700-luvun lopulla, ja se tarkoitti kotiljonkia, jossa jokainen vuoro muodosti oman kokonaisuutensa eikä toistuvia osia ollut: se siis muistutti tässä suhteessa 1800-luvun katrillia. Se ei yleistynyt laajemmin, mutta mahdollisesti se otettiin käyttöön Venäjällä, josta se saapui Suomeen 1800-luvun alkupuolella. On myös mahdollista, että inkeriläisten röntyskätanssien juuret ovat kotiljongista kehittyneessä ja Pietarissa käytössä olleessa potpourrissa.

Lähteet

• Aldrich, Elizabeth 1991. From the Ballroom to Hell: Grace and Folly in Nineteenth-century Dance. Northwestern University Press.
• Bergholm, Kari (toim.) 2017. Suomalainen purpuri. Helsinki: Suomalaisen Kansantanssin ystävät.
• De la country dance à la Contredanse. https://www.atad.asso.fr/histoire-de-la-danse/la-contredanse
• Dodworth, Allen 1900. Dancing and its relations to education and social life. New & enl. ed. New York, London: Harper & Brothers.
• Feuillet, Raoul-August 1705. IIII^e Recueil de dances de bal pour l’année 1706. Feuillet, Raoul-August 1705. IIII^e Recueil de dances de bal pour l’année 1706. Recueillies et mises au * Jour Par Mr Feuillet Mre de Dance Auteur de la Choréographie. Paris.http://gallica.bnf.fr/ark:/12148/bpt6k8599262.image
• Gay, John 2013. The Beggars Opera and Polly, Oxford: OUP.
• Hoppu, Petri 2015. Kotiljongin jälkeläiset. Tanhuviesti (4), 8–11. http://www.kansantanssinyst.fi/FileUpload/files/tanhuviesti/Tanhuviesti-4-2015.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
• Landrin n. 1780. Potpourri françois des contre danse ancienne. Paris: Landrin, Lahante, M^lle Castagnery.