Koskelankylän Walo
| Koskelankylän Walo | |
|---|---|
 |
|
| Osoite | Ketjutie 3 |
| Sijainti | Koskela, Oulu |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | työväentalo |
| Valmistumisvuosi | 1910 |
| Omistaja | Walo ry |
| Julkisivumateriaali | puu |
| Huoneistoala | 650 m²[1] |
 |
|
Koskelankylän Walo on Oulun Koskelan kaupunginosassa sijaitseva työväentalo. Talo on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja se on suojeltu asemakaavassa vuonna 2005.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Työväenyhdistys Walon perustava kokous järjestettiin huhtikuussa 1908 A. Kansten torpassa. Samainen torppa vuokrattiin kokousten pitopaikaksi ja kesäkuussa yhdistys päätti liittyä Sosialidemokraattiseen puolueeseen. Jo heinäkuussa yhdistys teki päätöksen oman talon hankinnasta ja perusti rakennustoimikunnan asiaa ajamaan. [2]
Rakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keväällä 1909 yhdistys päätti rakentaa talon A. Lidendahlilta vuokraamalleen tontille ja rakennusmestariksi valittiin rakennustoimikunnan jäsen August Illikainen. Rahaa rakentamiseen hankittiin arpajaisilla ja lainoilla ja töitä tehtiin talkoilla. Ensimmäiset kokoukset pidettiin omalla talolla kesäkuussa 1910, mutta muun muassa ikkunoiden ja ovien hankinta oli vielä kesken. Talo valmistui silloiseen Oulujoen kuntaan kuuluneeseen Koskelankylään. Vihkiäisjuhlaa vietettiin kesäkuussa 1911.[3][4] Taloa laajennettiin syksyllä 1920 rakentamalla uusi eteinen ja pukuhuone. Samalla uusittiin latttia, kunnostettiin katto ja hankittiin talolle sähköt. Seuraavana keväänä tehtiin päätös salin ja näyttämön suurentamisesta. Sotien jälkeen talo vaati taas perusteellisen kunnostuksen ja laajennustyöt käynnistettiin vuonna 1946. Taloon rakennettiin uusi juhlasali ja samalla kunnostettiin vanha sali. Talolle tehtiin keskuslämmitys. Suuri osa töistä tehtiin talkoilla. Laajennustöiden valmistumista päästiin juhlimaan vihkiäisjuhlassa 1. helmikuuta 1947. Kesällä 1950 rakennettiin konehuone elokuvien esittämiseksi. Sisäänkäynti konehuoneeseen tuli keskelle työväentalon julkisivua. 1950-luvulla talon kellariin rakennettiin painisali näyttämö alle. Entinen painisali muutettiin kirjastoksi. Talolle rakennettiin vesijohto ja viemäröinti sekä wc-tilat kellarikerrokseen. Huopakatto vaihdettiin peltikatteeksi vuonna 1992.
Yhdistyksen suunnitelmissa oli 1960-luvun lopusta alkaen purkaa vanha talo ja rakentaa tilalle uusi. Taloudellisista vaikeuksista johtuen suunnitelma lykkääntyi vuosituhannen taitteeseen asti. 2000-luvun alussa yhdistys päätyi kunnostamaan työväentalon museoviraston ja Oulun rakennusviraston lausuntojen johdosta ja museoviraston ohjeita noudattaen. Kunnostetun talon vihkiäisjuhlaa, joka oli samalla talon 95-vuotisjuhla, vietettiin 10. toukokuuta 2005.[2]
Toimintaa talolla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huvitoimikunta järjesti aktiivisesti iltamia talon rakennusrahaston kartuttamiseksi. Talon suojissa toimivat heti alkuvaiheessa ammattiosasto, nais- ja nuoriso-osastot, eri toimikunnat sekä urheiluseura Koskelankylän Riento. Sahatyöläisten ammattiosasto oli jo vuosisadan alussa perustanut lainakirjaston, jota työväenyhdistys laajensi aktiivisesti muun muassa sosialismia käsittelevillä teoksilla. Ammattiosaston ja työväenyhdistyksen kirjastot yhdistettiin vuonna 1909, minkä jälkeen kirjasto käsitti yli 500 nidettä. Lainakertoja kertyi vuoden aikana lähes tuhat. Näytelmäseuran alku oli kankea, mutta jo 1910-luvun alkuvuosina seura esitti useita näytelmiä vuoden kuluessa ja talolle hankittiin näyttämötarpeistoa. Sisällissodan aikana talo takavarikoitiin ja yhdistys sai sen takaisin toukokuussa 1919. Kadonnutta omaisuutta yritettiin saada takaisin ja kesä sekä syksy kuluivat taloa korjatessa ja kunnostaessa. 1920-luvulla yhdistys erosi Sosialidemokraattisesta puolueesta ja liittyi Sosialistiseen Työväenpuolueeseen. Yhdistyksen toiminta lakkautettiin lokakuussa 1931 ja talo suljettiin laudoilla. Sota-aikana työväentalo toimi joukkojen kokoamispaikkana ja saksalaisten majoituspaikkana. Työväentalo siirtyi sotien jälkeen Koskelankylän SKP:n osaston haltuun.
Talolla aloitettiin elokuvanäytökset syksyllä 1950. Elokuvat tulivat aluksi pääasiassa Suomi-Neuvostoliitto-seuralta ja suosikkielokuvia olivat mm. Laulu Siperiasta ja Stalingradin taistelu. Myöhemmin esityksiä laajennettiin kotimaisiin ja ulkomaisiin elokuviin, mutta toimintaa ei saatu kannattavaksi ja se lopetettiin vuonna 1963. Neuvostoliittolaiset elokuvaprojektorit lunastettiin järjestöjen käyttöön. Nuorisojärjestö perusti elokuvakerhon vuonna 1965 ja se jatkoi toimintaansa 1970-luvulle asti. Toinen elokuvaprojektoreista luovutettiin Suomen Elokuvamuseolle ja toinen on edelleen paikallaan työväentalon konehuoneessa.
Talolla järjestettiin säännöllisesti tansseja 1990-luvun puoliväliin asti. Nuoriso-osasto toimi aktiivisesti 1940-luvulta alkaen, samoin naisosasto, joka hoiti mm. pitopalvelua 1980-luvulla työväentalon tarpeisiin.[2] Nykyään (2022) talon aktiivisimpia vuokralaisia ovat Tanssikoulu Jari Aaltonen ja Voimistelu- ja urheiluseura Koskelankylän Riento. Näiden lisäksi taloa käyttävät lukuisat yhdistykset ja järjestöt ja sitä vuokrataan erilaisiin yksityistilaisuuksiin.[4] Rakennuksessa on 250 neliömetrin kokoinen sali, jossa on 200 paikkaa, 50 neliömetrin kokoinen 40-paikkainen ravintola ja muita tiloja. Salin yhteydessä on 50 neliömetrin näyttämötilat.[1] Talolla on viikoittain lähes tuhat käyttäjää.[4]
Walo oli Oulun ainoa säilynyt työväentalo ennen vuoden 2013 kuntaliitosta.[3]
Kuvagalleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Walon juhlasali. -
Walon kahvilatila.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Koskelankylän Walo Seurantalot.fi. Viitattu 23.5.2022.
- ↑ a b c Kivimäki, Antti: Waloa 100 vuotta. Oulu: Walo, 2010. ISBN 978-952-92-7854-1
- ↑ a b Koskelankylän Walo viettää 100-vuotisjuhlia. Kaleva, 27.11.2010. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. ISSN 0356-1356 Artikkelin lyhennetty verkkoversio. Viitattu 20.8.2014.
- ↑ a b c Historiaa Koskelankylän Walo. Viitattu 23.5.2022.