Korpikarhunsammal
| Korpikarhunsammal | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Sammalet Bryobionta |
| Kaari: | Lehtisammalet Bryophyta |
| Luokka: | Karhunsammalet Polytrichopsida |
| Lahko: | Karhunsammalet Polytrichales |
| Heimo: | Karhunsammalet Polytrichaceae |
| Suku: | Karhunsammalet Polytrichum |
| Laji: | commune |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Korpikarhunsammal eli korvenkarhunsammal (Polytrichum commune) on korkeaksi kasvava, laajoja mattoja muodostava sammal, jota karhut käyttävät usein talvipesiensä eristeenä ja pehmusteena. Se kuuluu korpikarhunsammalten sukuun. Toisinaan notkokarhunsammalta (Polytrichum uliginosum) on pidetty kuuluvana korpikarhunsammal -lajiin, mutta nykyisin sitä pidetään omana lajinaan.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korpikarhunsammal voi kasvaa 40 cm pitkäksi. Sen haarattomissa versoissa harittaa suoraan sivuille melko tiheään jopa yli 1 cm:n pituisia neulasmaisia lehtiä. Nämä kapeat ja hammaslaitaiset lehdet myötäilevät kuivina vartta. Punertava pesäkeperä on 6–12 cm pitkä. Nelisärmäinen itiöpesäke on aluksi pysty, mutta kääntyy itiöiden valmistuessa vaakasuoraksi.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korpikarhunsammal kasvaa yleisenä koko Suomessa.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korpikarhunsammal muodostaa mättäitä happamiin suoperäisiin metsiin, puronvarsille ja rannoille, kosteille niityille, soiden reunamille ja erityisesti kuusikorpiin. Paikoin se levittäytyy komeiksi kasvustoiksi aarien alueille.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saamelaiset ovat käyttäneet kuivaa korpikarhunsammalta patjojen täytteenä. [3] Sammalessa on voitu yöpyä myös suoraan maastossa leikkaamalla siitä sopiva levy nukkujan alustaksi ja peitoksi.[4][5] Korpikarhunsammalesta voi tehdä letittämällä pehmeän, kesän kestävän kynnysmaton, ja sota-aikana sitä on käytetty myös harjojen tekoon.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tauno Ulvinen, Kimmo Syrjänen ja Susanna Anttila (toim.): Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2002. ISBN 952-11-1152-6 Teoksen verkkoversio (viitattu 3.12.2024).
- ↑ Ulvinen, T. ja Syrjänen, K.: Suomen sammalten levinneisyys eliömaakunnissa. Suomen ympäristökeskus, 2009. ISBN 978-952-11-3247-6 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Jyväskylän yliopisto
- ↑ a b Tuormaa, Markus: Kesämatto paljasjalkaiselle. Metsälehti Makasiini, 5/2012.
- ↑ Linne, Carl von: Lapin kasveja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1991.