Korpikarhunsammal

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Korpikarhunsammal
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Sammalet Bryobionta
Kaari: Lehtisammalet Bryophyta
Luokka: Karhunsammalet Polytrichopsida
Lahko: Karhunsammalet Polytrichales
Heimo: Karhunsammalet Polytrichaceae
Suku: Karhunsammalet Polytrichum
Laji: commune
Kaksiosainen nimi

Polytrichum commune
Hedw.[1]

Katso myös

  Korpikarhunsammal Wikispeciesissä
  Korpikarhunsammal Commonsissa

Korpikarhunsammal eli korvenkarhunsammal (Polytrichum commune) on korkeaksi kasvava, laajoja mattoja muodostava sammal, jota karhut käyttävät usein talvipesiensä eristeenä ja pehmusteena. Se kuuluu korpikarhunsammalten sukuun. Toisinaan notkokarhunsammalta (Polytrichum uliginosum) on pidetty kuuluvana korpikarhunsammal -lajiin, mutta nykyisin sitä pidetään omana lajinaan.[2]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korpikarhunsammal voi kasvaa 40 cm pitkäksi. Sen haarattomissa versoissa harittaa suoraan sivuille melko tiheään jopa yli 1 cm:n pituisia neulasmaisia lehtiä. Nämä kapeat ja hammaslaitaiset lehdet myötäilevät kuivina vartta. Punertava pesäkeperä on 6–12 cm pitkä. Nelisärmäinen itiöpesäke on aluksi pysty, mutta kääntyy itiöiden valmistuessa vaakasuoraksi.

Korpikarhunsammal kasvaa yleisenä koko Suomessa.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korpikarhunsammal muodostaa mättäitä happamiin suoperäisiin metsiin, puronvarsille ja rannoille, kosteille niityille, soiden reunamille ja erityisesti kuusikorpiin. Paikoin se levittäytyy komeiksi kasvustoiksi aarien alueille.

Saamelaiset ovat käyttäneet kuivaa korpikarhunsammalta patjojen täytteenä. [3] Sammalessa on voitu yöpyä myös suoraan maastossa leikkaamalla siitä sopiva levy nukkujan alustaksi ja peitoksi.[4][5] Korpikarhunsammalesta voi tehdä letittämällä pehmeän, kesän kestävän kynnysmaton, ja sota-aikana sitä on käytetty myös harjojen tekoon.[4]

  1. Tauno Ulvinen, Kimmo Syrjänen ja Susanna Anttila (toim.): Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2002. ISBN 952-11-1152-6 Teoksen verkkoversio (viitattu 3.12.2024).
  2. Ulvinen, T. ja Syrjänen, K.: Suomen sammalten levinneisyys eliömaakunnissa. Suomen ympäristökeskus, 2009. ISBN 978-952-11-3247-6 Teoksen verkkoversio.
  3. Jyväskylän yliopisto
  4. a b Tuormaa, Markus: Kesämatto paljasjalkaiselle. Metsälehti Makasiini, 5/2012.
  5. Linne, Carl von: Lapin kasveja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1991.