Korsikanritari
| Korsikanritari | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Ritariperhoset Papilionidae |
| Alaheimo: | Ritariperhoset Papilioninae |
| Tribus: | Papilionini |
| Suku: | Papilio |
| Laji: | hospiton |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Papilio hospiton |
|
| Katso myös | |
Korsikanritari (Papilio hospiton) on muutamilla Välimeren saarilla tavattava hyvin harvinainen ritariperhoslaji. Se kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteisiin II ja IV. Lisäksi korsikanritari mainitaan CITES-sopimuksen liitteessä I eli kaikenlainen lajilla käytävä kauppa on kiellettyä.[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kookas, keltamusta päiväperhonen, jonka takasiipien takareunassa on selvät, lyhyet kannukset. Takasiivissä on rivi sinisiä täpliä sekä punainen silmätäplä. Siipisuonten kohdalla on musta viiru. Korsikanritari muistuttaa ulkonäöltään varsin paljon tavallista ritariperhosta (Papilio machaon), mutta mustan värin osuus siivissä on korsikanritarilla jonkin verran suurempi ja siivet ovat kontrastisemmat. Keskeisenä lajeja erottavana tuntomerkkinä siiven alapinnan leveä, mustareunainen poikkiviiru on ulkoreunastaan syvään sahamaisesti aaltoileva. Siipiväli 60–70 mm.[3][4]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korsikanritaria tavataan ainoastaan Korsikan ja Sardinian saarilla. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena ja aloittavat lentonsa toukokuun puolivälissä. Lento jatkuu runsaampana kesäkuun alkupuolelle, mutta jonkin verran perhosia lentää aina heinäkuulle saakka.[4]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harvinainen laji. Perhoset elävät kuivilla, kallioisilla ja avoimilla ruohostomailla, joilla kasvaa korkeintaan harvaa pensaikkoa. Laji viihtyy tyypillisesti muuta maastoa korkeammilla kohdilla. Koiraat voivat lentää tuntikausia laskeutumatta. Perhoset vierailevat mielellään ohdakkeiden kukilla.[4][2] Laji talvehtii kotelona.[3]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukan ravintokasveja ovat Ferula communis, Ruta corsica sekä Peucedanum paniculatum. Ravintokasvin valinta riippuu populaatiosta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ van Swaay, C., Wynhoff, I., Verovnik, R., Wiemers, M., López Munguira, M., Maes, D., Sasic, M., Verstrael, T., Warren, M. & Settele, J.: Papilio hospiton IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.8.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c http://www.iucnredlist.org/apps/redlist/details/15993/0
- ↑ a b http://en.butterflycorner.net/Papilio-hospiton-Corsican-Swallowtail-Korsischer-Schwalbenschwanz.379.0.html
- ↑ a b c Untitled 1 www.eurobutterflies.com. Viitattu 24.12.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- swallowtails.net (englanniksi)