Korokääpä
| Korokääpä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Tumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Polyporaceae |
| Suku: | Korokäävät Oligoporus |
| Laji: | sericeomollis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Oligoporus sericeomollis |
|
| Synonyymit | |
|
Postia sericeomollis |
|
| Katso myös | |
Korokääpä (Oligoporus sericeomollis) on varsinkin vanhoissa kangasmetsissä viihtyvä kääpälaji, joka hyötyy metsäpaloista. Korokääpää tavataan koko Suomessa, tosin runsaammin Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa.[1][2]
Korokäävän isäntäpuu on mänty, harvoin kuusi. Yleensä kovasta maapuusta löytyvä itiöemä on yksivuotinen, mutta uusi itiöemä kasvaa usein edellisvuotisen päälle. Tyypiltään itiöemä on yleensä resupinaattinen, harvoin kehittyy puoliresupinaattisesti muutaman millimetrin ulkonevia kynsimäisiä lakkeja. Väriltään korokääpä on läpikotaisin valkoinen. Käävän itiöemät alkavat pyöreinä erillisinä laikkuina, mutta sulautuvat kasvaessaan toisiinsa. Reuna on selvärajainen. Kääpä irtoaa kasvualustastaan helposti, myös itsestään kuivuessaan. Tuoreena korokääpä on huopamaisen pehmeä, kuivana pahvimainen. Pillejä mahtuu 2–4 millimetrille.
Vertaa lajeihin: karhikääpä, josta erotus isäntäpuun ollessa havupuu onnistuu vain mikroskooppisesti; kitukääpä johon varsinkin lakillisen korokäävän voi sekoittaa. [2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 221-222. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0