Yeonpyeongin laukaukset

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Koreoiden tulitukset)
3 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 27. heinäkuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yeonpyeongin laukaukset
Päivämäärä:

23. marraskuuta 2010

Paikka:

Etelä-Korea, Keltainen meri

Lopputulos:
  • Etelä-Korea evakuoi Yeonpyeongin
  • Osapuolten välinen jännite kiristyi lähelle sotaa
Osapuolet

 Etelä-Korea

 Pohjois-Korea

Tappiot

4 kuollutta
19 haavoittunutta (luvut vaihtelevat lähteittäin)

ei tiedossa

Yeonpyeongin laukaukset viittaa tapahtumiin, joissa Pohjois-Korea ja Etelä-Korea vaihtoivat tykistötulta merirajan yli Yeonpyeongin saarella ja sen läheisyydessä 23. marraskuuta 2010. Yhteenotossa kuoli tai haavoittui yli 20 ihmistä.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konflikti oli pahin maiden välillä sitten vuonna 1953 tulitaukoon päättyneen Korean sodan. Sodan jälkeen maat eivät ole solmineet rauhansopimusta, joten ne ovat siten teoreettisesti yhä sodassa.[1] Maiden väliset suhteet olivat olleet jo aiemmin samana vuonna erittäin kireät Etelä-Korean laivaston korvetti Cheonanin uppoamisesta lähtien. Kansainvälinen tutkimuskomissio totesi Pohjoisen olleen syyllinen uppoamiseen, vaikka Pohjoisen edustajat kiistivätkin järjestelmällisesti syyllisyytensä.[2]

22. marraskuuta 2010, vain päivää ennen Yeonpyeongin ammuskelua, Etelä-Korean puolustusministeri Kim Tae-young kertoi maan harkitsevan yhdysvaltalaisten taktisten ydinaseiden tuomista maahan. Etelä-Koreassa ei ollut ollut Yhdysvaltain taktisia ydinaseita 19 vuoteen.[3] Kuitenkin vasta 13 vuotta myöhemmin, vuonna 2023, Etelä-Korea ja Yhdysvallat sopivat amerikkalaisten ydinsukellusveneitten sijoittamisesta Koreaan.[4]

Tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yeonpyeongin saari merkitty kuvassa numerolla 1. A: aluevesiraja Etelä-Korean mukaan, B: Aluevesiraja Pohjois-Korean mukaan, 5: Soul.

Pohjois-Korean puolelta ammuttiin tykistöllä Keltaisella merellä sijaitsevalle eteläkorealaiselle Yeonpyeongin saarelle iltapäivällä paikallista aikaa tiistaina 23. marraskuuta 2010. Kymmenet rakennukset syttyivät 1 300 asukkaan saarella tuleen synnyttäen valtavan hallitsemattomasti leviävän tulipalon; saarella havaittiin sähkökatkoksia ja savupatsaita tuleen syttyneistä rakennuksista.[5][6]

K9 Thunder telatykkejä, jollaisia Etelä-Korea käytti vastaiskussaan.

Pohjois-Korean toimien seurauksena Etelä-Korea vastasi tykistötuleen ja evakuoi saaren asukkaat pommisuojiin[7]. Etelä-Korea käytti vastaiskussaan 150mm K9 Thunder telatykkejä, joilla laukaistiin noin 80 laukausta. Pohjois-Korean mahdollisia tappioita tulituksessa ei tiedetä.[8] Jotkut asukkaat pyrkivät pakoon veneillä. Monet Pohjois-Korean ammuksista osuivat saarella sijaitsevaan sotilastukikohtaan.[7] Kaksi eteläkorealaista laivastosotilasta ja kaksi siviiliä kuoli, ja 16 sotilasta ja kolme siviiliä haavoittui Pohjois-Korean tykistöiskussa.[9][10] Etelä-Korean presidentti Lee Myung-bak kertoi 23. marraskuuta, että armeijaa on ohjeistettu iskemään Pohjois-Korean ohjustukikohtaan lähellä sen rannikkotykistön asemia, mikäli Pohjois-Korea yrittää uusia provokaatioita.[11]

Pohjois-Korea syytti Etelä-Koreaa usean kymmenen kranaatin ampumisesta puolelleen[12] ja syytti Etelä-Koreaa konfliktin aloittamisesta. Pohjois-Korean mahdollisesti kärsimistä tappioista ei tiedotettu.[13] Pohjois-Korean armeijan korkeimman johdon tiedonannon mukaan Etelä-Korea on syyllistynyt provokaatioon ampumalla kranaatteja sen aluevesillä.[14] Etelä-Korean edustajien mukaan kyseessä oli harjoitus, jossa tulitettiin länttä kohti merelle päin. Pohjois-Korea ei kuitenkaan ole tunnustanut YK:n 1950-luvulla määrittelemiä rajoja, vaan pitää aluetta, johon myös Yeonpyeongin saari kuuluu, kiistanalaisena.[7][9]

Konfliktin syitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wienin yliopiston Pohjois-Koreaan erikoistunut professori Frank Rüdiger arveli pian selkkauksen jälkeen Pohjois-Korean aggression syiden olevan sekä sisä- että ulkopoliittisia. Aikalaisasiantuntijat arvioivat, että valta oli Pohjois-Koreassa siirtymässä Kim Jong-ililtä tämän pohalle Kim Jong-unlle, kuten tapahtuikin seuraavana vuonna.[2] Vallanvaihdoksen lisäksi erimielisyyksiä aiheuttivat maan talouskriisi ja kasvava riippuvuus Kiinasta. Rüdinger arvioi, että tykistöiskun kaltaisilla kovilla otteilla luotiin Kim Jong-unille mainetta vahvana johtajana. Toinen mahdollinen tavoite saattoi olla halu provosoida voimakas Etelä-Korean vastareaktio, jonka avulla Pohjoinen pystyisi perustelemaan etelänaapuristaan maalailemia uhkakuvia kansalleen.[2]

Toisen aikalaisteorian mukaan iskun takana oli Pohjois-Korean sotilaallinen johto, joka pyrki sen avulla vahvistamaan asemaansa mahdollisen vallanvaihdon aikana.[15] Myös maan tarve ruoka-avulle saattaoi olla yksi motiiveista konfliktin taustalla.[16]

Seuraukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laukaukset johtivat Koreoiden välisen jännitteen kiristymiseen äärimmilleen. Etelä-Korea ilmoitti välittömästi nostaneensa armeijansa valmiustasoa ja että seuraava askel olisi sotatila.[9] Myös Pohjois-Korea nosti valmiustasoaan ja aloitti muutamaa päivää myöhemmin oman tykistöharjoituksen. Etelä-Korean viranomaiset evakuoi Yeonpyeongin saaren asukkaat lukuun ottamatta muutamaa kymmentä, jotka kieltäytyivät lähtemästä.[17] Kaksi päivää iskun jälkeen, 25. marraskuuta, Etelä-Korea vaati Pohjoiselta julkista anteeksipyyntöä. Maa myös peruutti suunnitelmansa vähentää merijoukkojen määrää alueella ja päätti vahvistaa joukkojaan länsirannikolla ja rajasaarilla.[18] Etelä-Korean silloista puolustusministeriä Kim Tae-Youngia syytettiin hitaasta reaktiosta, ja hän joutui eroamaan. Uudeksi puolustusministeriksi tuli 26. marraskuuta entinen armeijan kenraali Kim Kwan-Jin.[19]

Kansainvälinen reaktio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoinen talo ilmoitti, etteivät yhdysvaltalaiset sotilaat ole sekaantuneet tilanteeseen. Yhdysvallat tuomitsi Pohjois-Korean hyökkäyksen ja ilmoitti olevansa sitoutunut Etelä-Korean puolustukseen. Venäjä vaati molemmilta osapuolilta malttia, jotta suuremmalta yhteenotolta vältyttäisiin. Kiina ilmoitti olevansa huolestunut tilanteesta.[20]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jack Kim & Lee Jae-won: North Korea shells South in fiercest attack in decades Reuters. 23.11.2010. Viitattu 23.11.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Virve Kähkönen: Tutkija: Konflikti voi olla tulevan johtajan voimannäyte Helsingin Sanomat. 23.11.2010. Arkistoitu 25.11.2010. Viitattu 23.11.2010.
  3. ↑ S. Korea Could Seek Deployment of US Tactical Nuclear Weapons VOA News. 22.11.2010. Viitattu 24.11.2010. (englanniksi)
  4. ↑ US and South Korea agree key nuclear weapons deal BBC. 26.4.2023. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Jack Kim & Yoo Choonsik: South Koreans hurt, evacuated after North Korea firing Reuters. 23.11.2010. Viitattu 23.11.2010. (englanniksi)
  6. ↑ Etelä-Korean saarella leviää valtava tulipalo MTV3 Katsomo MTV3. 23.11.2010. MTV3.fi - uutiset. Viitattu 23.11.2010.
  7. ↑ a b c Pohjois-Korea tulitti tykistöllä Etelä-Korean alueelle - kaksi kuoli YLE uutiset. 23.11.2010. Yleisradio. Viitattu 23.11.2010. (suomeksi)
  8. ↑ Jung Sung-Ki: S. Korea warns of retaliation after attack Marine Corps News. Arkistoitu 26.11.2010. Viitattu 24.11.2010. (englanniksi)
  9. ↑ a b c Koreat hiuskarvan päässä sotatilasta Helsingin Sanomat. 23.11.2010. Arkistoitu 26.11.2010. Viitattu 23.11.2010.
  10. ↑ YLE: Pohjois-Korean tykistöiskun uhrimäärä nousee (html) YLE.fi Uutiset. 24.11.2010. Yle. Viitattu 24.11.2010.
  11. ↑ Kim So-hyun: S. Korea may strike N. Korea's missile base: President Lee The Korea Herald. Arkistoitu 24.11.2010. Viitattu 24.11.2010. (englanniksi)
  12. ↑ Miyoung Kim, Yoo Choonsik & Jeremy Laurence: North Korea says Seoul initiated firing of shells Reuters. 23.11.2010. Viitattu 23.11.2010. (englanniksi)
  13. ↑ Pohjois-Korea syyttää etelää tulituksen aloittamisesta YLE uutiset. 23.11.2010. Yleisradio. Viitattu 23.11.2010.
  14. ↑ 0,001 millimetriäkin on Pohjois-Korealle liikaa YLE uutiset. 23.11.2010. Yleisradio. Viitattu 23.11.2010.
  15. ↑ Pohjois-Korean valtaa hamuavat sotilasjohtajat iskun takana? MTV3. 23.11.2010. MTV3.fi - uutiset. Viitattu 23.11.2010. (suomeksi)
  16. ↑ Mark McDonald: ‘Crisis Status’ in South Korea After North Shells Island New York times. 23.11.2010. Viitattu 23.11.2010. (englanniksi)
  17. ↑ Pohjois-Korea kokoaa joukkojaan - rajan takana savuaa jo Ilta-Sanomat. 26.11.2010. Arkistoitu 27.11.2010. Viitattu 26.11.2010.
  18. ↑ Etelä-Korea vaatii anteeksipyyntöä tykistöiskusta Iltalehti. 25.11.2010. Viitattu 26.11.2010. (suomeksi)
  19. ↑ Etelä-Korea vaihtoi puolustusministeriä Iltalehti. 26.11.2010. Viitattu 26.11.2010.
  20. ↑ Yhdysvallat tuomitsi Pohjois-Korean iskut, Kiina huolissaan Helsingin Sanomat. 23.11.2010. Arkistoitu 26.11.2010. Viitattu 24.11.2010.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yeonpyeongin_laukaukset&oldid=22905568”