Kookospähkinäsota
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Kookospähkinä-sota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Espiritu Santon kartta
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
| |||||||
| Komentajat | |||||||
|
Ati George Sokomanu |
|||||||
Kookospähkinäsota oli Papua-Uuden-Guinean sotilaiden ja Espiritu Santon kapinallisten välinen yhteenotto vähän ennen ja jälkeen Vanuatun tasavallan itsenäistymistä.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen Vanuatun itsenäistymistä se tunnettiin nimellä Uudet-Hebridit. Iso-Britannia ja Ranska hallitsivat Uusia-Herbidejä yhdessä. Vuonna 1977 Ranska ja Iso-Britannia päättivät, että Vanuatu saisi itsenäisyyden 30. heinäkuuta 1980.[1][2]
Heinäkuun alussa Nagriamel-liikkeen johtaja Jimmy Stevens johti vastarintaa kolonialistisia virkamiehiä ja itsenäisyyssuunnitelmia vastaan. Kapina kesti 12 viikkoa. Kapinalliset saartoivat Santo-Pekoan lentokenttää, tuhosivat kaksi siltaa ja julistivat Espiritu Santon saaren itsenäiseksi nimellä Vemerana. Steveniä kannattivat ranskankieliset maanomistajat ja yhdysvaltalainen Phoenix-säätiö, joka oli kiinnostunut perustamaan libertaarisen veroparatiisin Espirirtu Santolle.[3]
Yhteenotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]8. kesäkuuta 1980 Uusien-Herbidien hallitus pyysi Britanniaa ja Ranskaa lähettämään joukkoja tukahduttamaan Espiritu Santon kapina. Ranska kielsi Britanniaa lähettämästä joukkoja, eivätkä saarella olleet ranskalaiset sotilaat taistelleet kapinallisia vastaan. Itsenäistymispäivän lähestyessä Walter Lini pyysi Papua-Uutta-Guineaa lähettämään joukkoja puuttumaan asiaan. Papuauusiguinealaisten joukkojen ollessa matkalla Espiritu Santolle lehdistö alkoi kutsua sotaa kookospähkinäsodaksi.
"Sota" oli kuitenkin lyhyt ja erikoinen. Espiritu Santon asukkaat toivottivat papuauusiguinealaiset tervetulleiksi melanesialaistovereina. Stevensin kannattajat olivat aseistautuneet jousilla, nuolilla, kivillä ja lingoilla. Sodassa oli muutamia tappioita, ja sodalle tuli äkillinen loppu. Kun Stevensin poikaa kuljettanut ajoneuvo ajoi elokuun loppupuolella papuauusiguinealaisen tiesulun läpi, sotilaat avasivat tulen ajoneuvoa kohti, ja Stevenin poika sai surmansa. Antauduttuaan pian tapahtuneen jälkeen Jimmy Stevens sanoi, ettei uskonut kenenkään kuolevan kapinassa.
Stevensin oikeudenkäynnissä paljastui Phoenix-säätiön antama tuki. Myös Ranskan hallituksen antama salainen tuki paljastui. Stevens sai 14 vuotta vankeutta, ja hän vapautui vuonna 1991.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vanuatu - Melanesian, Colonization, Independence Encyclopædia Britannica. 5.10.2024. Viitattu 6.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Vanuatu country profile BBC News. 10.1.2012. Viitattu 6.10.2024. (englanti)
- ↑ U.S. Land Developer Aids New Hebrides Dissidents The New York Times. 7.6.1980. Arkistoitu 2023. Viitattu 6.10.2024. (englanniksi)
