Kontingenssiteoria

Kontingenssiteoria on organisaatioteoria, jonka mukaan ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa organisoida yritystä (sen rakennetta, johtamista, päätöksentekoa ym.). Optimaalinen tapa on tilannesidonnainen ja riippuu kontingenssitekijöistä, joista tärkeimpiä ovat: teknologia, ympäristö (markkinat), organisaation koko, organisaation historia sekä työntekijöiden ja asiakkaiden odotukset (Huczynski ja Buchanan 2001: 506).

Kontingenssiteorian tavoitteena on ymmärtää, kuinka ja missä määrin erilaiset ympäristötekijät ohjaavat organisaatioita muokkaamalla niiden sisäisiä olosuhteita. Lawrence ja Lorsch (1967: ref. Harisalo 2010; 217) käyttivät ensimmäisinä käsitettä kontingenssiteoria, jolla he kuvasivat ympäristön ja organisaatioiden välisiä vuorovaikutuksia. Kontingenssiteorian syntyminen oli reaktio 1900-luvun ensimmäisellä alkupuolella vallinneelle johtamisajattelulle, jonka mukaan se voisi olla ideaalinen, paras tapa organisoida yritys (Huczynski ja Buchanan 2001: 506).

Burnsin ja Stalkerin (1971: ref. Harisalo 2010; 218 ) empiiristen tutkimusten mukaan ympäristön luonne ja olosuhteet määrittävät organisaation sisäisen rakenteen ja toimintatavat. Vakaissa ja hitaasti muuttuvissa ja ennustettavissa ympäristöissä yritykset kehittivät itselleen mekaanisen rakenteen. Muuttuvissa ja epävarmoissa ympäristöissä organisaatiot kehittivät orgaanisen rakenteen, joka auttaa kestämään epävarmuutta, ennakoimattomuutta ja muutosta.

Organisaatiot eivät todellisuudessa ole täydellisesti mekaanisia tai orgaanisia vaan jotain näiden väliltä. Burnsin ja Stalkerin (1971: ref. Harisalo 2010: 219) mukaan tietoinen harkinta ei ohjaa organisaatiota jommankumman rakenteen suuntaan, vaan tämä tapahtuu tavallisesti huomaamattomasti pienin askelin. Lawrencen ja Lorchin (1967: ref. Harisalo 2010: 220) mukaan palvellakseen ympäristöä tehokkaasti, organisaation on jatkuvasti samanaikaisesti sekä eriytettävä että integroitava rakennettaan.

Kontingenssiteoriaa on myös kritisoitu laajasti siitä, että se perustuu yleistyksiin ja pyrkii yksinkertaistamaan monimutkaisia syysuhteita (Tienari ja Meriläinen 2012; 82).

Lähteet

Burns, T., Stalker, G. 1971. The management of innovation. Tavistock Publications, Lontoo

• Harisalo, R. 2010. Organisaatioteoriat, 3. painos, Tampereen Yliopistopaino, Tampere
• Huczynski, A., Buchanan, D. 2001. Organizational Behaviour; An Introductory Text, 4. painos, Rotolito Lombarda, Italy.
• Lavrence, P., Lorch, J. W. 1967.Organization and environment. Graduate School of Business Administration, Harward University, Boston
• Tienari, J., Meriläinen, S. 2012. Johtaminen ja organisointi globaalissa taloudessa, 1.-4. painos, Sanoma Pro Oy, Helsinki