Konstantinos VII

Konstantinos VII ja äiti Zoe Karbonopsina.

Konstantinos VII Porfyrogennitos (purppurasyntynyt, 905 – 9. marraskuuta 959) oli Bysantin keisari vuosina 913–959. Hän oli Leo VI:n poika ja Aleksanteri III:n veljenpoika. Hänen lisänimensä tulee siitä, että hänen isänsä oli hallitseva keisari ja että hän oli syntynyt keisarillisen palatsin erityisessä purppurahuoneessa. Hänen äitinsä Zoe Karbonopsina ei tosin ollut naimisissa Leon kanssa Konstantinoksen syntyessä. He menivät naimisiin vasta Konstantinoksen syntymän jälkeen.

Konstantinoksen noustessa valtaistuimelle hän oli 7-vuotias. Patriarkka Nikolaos I Mystikos toimi hallitsijana Konstantinoksen ollessa alaikäinen. Patriarkka joutui tekemään rauhansopimuksen bulgarien Simeon I:n kanssa. Tästä hyvästä keisarin äiti Zoe karkotti hänet Konstantinopolista. Zoe itse syrjäytettiin vuonna 919 ja tilalle astui Romanos I Lekapenos, joka pakotti Konstantinoksen naimisiin oman tyttärensä Helenan kanssa. Romanos piti valtaa itsellään vuoteen 944 asti, kunnes hänet syrjäytettiin ja Konstantinos sai lopulta vallan käsiinsä.

Konstantinos yritti vallata takaisin Kreetan, mutta epäonnistui tässä yrityksessä kuten isänsä oli jo vuonna 911. Arabit saivat myös vallattua Bysantin alueita Italiassa, Syyriassa ja Armeniassa, mutta kuuluisa kenraali Johannes Tzimiskes sai itäiset alueet vallattua takaisin.

Kun Konstantinos kuoli vuonna 959 seurasi hänen poikansa Romanos II häntä valtaistuimella.

Lähteet

• John Julius Norwich: Byzantium: The Apogee. Viking, 1991. ISBN 0-394-53779-3
• Georg Ostrogorsky: History of the Byzantine State. Rutgers University Press, 1969. ISBN 0-8135-1198-4

Aiheesta muualla

• De Administrando Imperio
• Konstatinos VII:n teos "De Administrando Imperio" eli Imperiumin hallitseminen (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi)

Edeltäjä: Aleksanteri III

Bysantin keisari Kanssahallitsija: Romanos I (913–959)

Seuraaja: Romanos II