Konstantin Vorobjov

Konstantin Dmitrijevitš Vorobjov (ven. Константи́н Дми́триевич Воробьёв, 24. syyskuuta 1919 Kurskin alueen Medvenkan piirin Nižni Reutetsin kylä, Venäjä – 2. maaliskuuta 1975 Vilna, Liettua) oli neuvostovenäläinen kirjailija.

Konstantin Vorobjov syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän toimi piirilehden kirjeenvaihtajana ja muutti sitten Moskovaan, jossa työskenteli tehdaslehden sihteerinä ja valmistui keskikoulusta. Vuonna 1938 Vorobjov kutsuttiin armeijaan, minkä jälkeen hän työskenteli sota-akatemian lehdessä ja opiskeli sotakoulussa. Toisen maailmansodan aikana Vorobjov joutui vangiksi, pakeni kahdesti ja toimi partisaanijoukkueen komentajana. Päästyään armeijasta hän muutti Liettuaan Vilnaan, jossa hän työskenteli kauppaliikkeissä ja kirjoitti Liettuan sodanjälkeistä maaseutua kuvaavan pienoisromaanin Hyvästi syrjäkylät (Poslednije hutora, julkaistu 1958). Vorobjovin kertomuksia julkaistiin lehdissä, ja vuonna 1956 Vilnassa ilmestyi ensimmäinen kertomuskokoelma Podsnežnik (”Lumikello”). Vuoteen 1961 saakka kirjailija työskenteli Sovetskaja Litva -lehden toimittajana.

1960-luvun alussa Vorobjov alkoi kirjoittaa realistisia sotakuvauksia. Niistä tunnetuimpia on pienoisromaani Ubity pod Moskvoi (”Saaneet surmansa Moskovan luona”), joka julkaistiin Novyi mir -lehdessä vuonna 1963. Vorobjov kirjoitti myös omaan lapsuuteensa ja nuoruuteensa perustuvia maaseutukuvauksia, joista romaani Drug moi Momitš (”Ystäväni Momitš”) ilmestyi kokonaisuudessaan vasta vuonna 1988. Myöhempiä teoksia ovat pienoisromaani Vot prišol velikan (”Kas jättiläinen tuli”, 1971) ja keskeneräiseksi jäänyt romaani I vsemu rodu tvojemu (”Ja koko suvullesi”).

Suomennettu teos

• Hyvästi syrjäkylät (Poslednie hutora). Suom. Vuokko Ahveninen. Moskova: Vieraskielisen kirjallisuuden kustannusliike, 1962.

Aiheesta muualla

• Konstantin Vorobjovin teoksia Lib.ru -sivustolla (venäjäksi)