Konstantin Konstantinovitš Romanov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Konstantin Konstantinovitš
Venäjän suuriruhtinas
Syntynyt Konstantin Konstantinovitš Romanov
22. elokuuta 1858
Pietari, Venäjä
Kuollut 15. kesäkuuta 1915 (56 vuotta)
Pauluskoi, Venäjä
Puoliso Elisabet Saksi-Altenburg
(vih. 1884)
Lapset 9
Suku Romanov
Isä Konstantin Nikolajevitš
Äiti Aleksandra Iosifovna
Uskonto Venäjän ortodoksi

Konstantin Konstantinovitš Romanov (ven. Константи́н Константи́нович); (22. elokuuta 1858 Strelna, Pietari, Venäjän keisarikunta15. kesäkuuta 1915 Pavlovsk, Pietari, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen aatelinen, Venäjän keisari Nikolai I:n pojanpoika ja suuriruhtinas.

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konstantinin isä oli suuriruhtinas Konstantin Nikolajevitš Romanov (1827-1892) ja äiti suuriruhtinatar Aleksandra Josifovna. Konstantinin vanhin sisar suuriruhtinatar Olga Konstantinovna nai Kreikan kuninkaan Yrjö I:n vuonna 1867.

Lapsuudesta asti Konstantin oli kiinnostunut taiteesta ja musiikista eikä niinkään sotapalveluksesta, mikä oli tapa venäläisissä aatelisperheissä. Hän palveli ensin Keisarillisessa laivastossa, mutta jätti sen kesken ja liittyi Keisarilliseen henkivartiokaartiin.

Konstantin avioitui Pietarissa vuonna 1884 herttuatar Elisabet Saksi-Altenburgin kanssa.[1] Vaikka Konstantinilla oli miessuhteita, hän omistautui vahvasti perheelle, johon syntyi yhdeksän lasta:

Kun ensimmäinen maailmansota syttyi vuonna 1914, Konstantin ja Elisabet olivat Saksassa Wildungenin kylpylässä. He olivat nyt vihollisvaltiossa ja päättivät paeta, mutta Saksan viranomaiset pidättivät heidät. Elisabet kirjoitti Saksan keisarilliselle perheelle ja pyysi apua. Saksan viranomaiset vapauttivat Konstantinin ja Elisabetin ja kuljettivat heidät Venäjälle.

Kaikki perheen pojat palvelivat 1. maailmansodassa, ja heistä Oleg kaatui rintamalla vuonna 1914. Konstantin itse kuoli sairauteen 15. kesäkuuta vuonna 1915. Venäjän vallankumouksen yhteydessä pojista Ioann, Gavriil, Konstantin ja Igor joutuivat bolševikkien vangiksi lokakuun vallankumouksen aikana vuonna 1917. Ioann, Konstantin ja Igor teloitettiin Uralilla vuonna 1919. Konstantinin puoliso Elisabet sekä jälkeläiset Gavriil, Tatjana, Vera, ja Georgi onnistuivat siirtymään länteen.

Konstantinin runoutta on julkaistu myös suomeksi.[2]

  1. H. K. K. Konstantin. Finlands Allmänna Tidning, 30.04.1884, nro 100, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.7.2015.
  2. Samuli Saarela: Imatra-runous. 200 vuotta lyriikkaa koskesta., s. 40, 69, 280. Samuli Saarela, 2021. ISBN 978-952-94-4672-8