Konserttikantele
Konserttikantele eli konserttikannel on yleisnimitys kanteleelle, jossa on sävelvaihtokoneisto. Kantele, jossa ei ole sävelvaihtokoneistoa ja on kooltaan ja muodoiltaan kutakuinkin samanlainen kuin konserttikantele on kotikantele. Kotikanteleella soittaminen on sinällään rajoittuneempaa sen sävelvaihtokoneiston puuttumisen vuoksi. Tämä ongelma kotikanteleessa on ratkaistu siten, että soittimeen on lisätty yksittäisiä kielikohtaisia sävelvaihtajia, mikä tuo hiukan laajemman mahdollisuuden soitettavaan musiikkiin. Kotikanteleessa on yleensä 3 kielikohtaista sävelvaihtajaa. Konserttikanteleessa asia on puolestaan ratkaistu siten, että soittimeen on asennettu 7 sävelvaihtoakselia eli saman verran kuin diatonisessa asteikossa on säveliä. Yhteen sävelvaihtoakseliin on kiinnitetty kaikki saman oktaavin sävelet. Tämän sävelvaihtoakselin vipua kääntämällä eri asentoihin (3 asentoa) saadaan ylennetyt ja alennetut sävelet samanaikaisesti k.o. sävelen kaikkiin oktaaveihin.
Paul Salminen (1887–1949) oli konserttikanteleen keksijä. Konserttikanteleen kehittyminen voidaan jakaa kolmeen malliin 105-kielinen spindellikantele, sävelvaihtokoneistomalli ja sen paranneltu versio, johon nykyiset konserttikanteleen versiot pohjautuvat. Kaksi ensin mainittua kantelemallia ovat Paul Salmisen kehittämiä.[1]
Nykyinen konserttikantele on perusolemukseltaan diatoninen 38 - 40-kielinen soitin. Tämä tarkoittaa sitä, että sävelasteikon kaikki seitsemän säveltä on viritetty kiinteästi. Konserttikanteleessa olevan sävelvaihtokoneiston avulla saadaan jokaisesta kielestä sekä ylennetty että alennettu sävel lukuun ottamatta kanteleen kaikkein ylintä kieltä, jota teknisistä syistä ei ole voitu asettaa sävelvaihtokoneiston piiriin. Näin ollen konserttikanteleesta saadaan kromaattinen asteikko mutta sillä rajoituksella, että sitä ei voi soittaa kovin nopeassa tempossa.
Konserttikanteleen valmistajia on muutamia, joista mainittakoon Kanteleverstas Erkki Leskelä. Eri kantelevalmistajilla soittimen perusrakenne on samantyyppinen noudatellen Paul Salmisen 1920-luvulla tekemiä muotoilullisia ja mitoituksellisia perusratkaisuja[1], joskin niistä osittain luopumista on havaittavissa. Kanteleverstas Erkki Leskelän valmistaman konserttikanteleen mitat ovat: 970x410x150 mm ja paino n. 7,0 kg[2].
Kantele on nyt elänyt suurta murroksen aikaa. Uusia soittimia valmistuu ja niihin on saatu sekä uusia äänellisiä että soittoteknisiä ominaisuuksia lisää. Soittimen ulkonäkö on muuttunut ja koko kasvanut.
Suomalaista suurkannelta, (koti- ja konserttikannelta) Leskelän kantelevertsas on pyrkinyt kehittämään niin, että se säilyttäisi mahdollisimman paljon juuri sitä alkuperäistä sointiajatusta, jota Paul Salminen aikanaan soittimissaan toi esille ja samalla soittimen alkuperäistä ulkonäköä mahdollisimman paljon säilyttäen. Kaikki muutokset on pyritty tekemään mahdollisimman hienovaraisesti. Nykymittapuun mukaan Paul Salmisen tekemien kanteleiden ominaisuudet aiheuttavat tiettyjä rajoitteita soittimen edelleen kehittelylle. Niinpä Leskelän kanteleverstas on päätynyt kehittämään Paul Salmisen kannelta niillä osa-alueilla, jotka kuitenkin säilyttävät soittimen perusluonteen mahdollisimman alkuperäisessä muodossaan. On löydetty uusia ratkaisuja kanteleen voimakkaamman ja kokonaisvaltaisemman soinnin takaamiseksi. Kaunis ja alkuperäinen Paul Salmisen kanteleiden sointi on kuitenkin säilynyt.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. |
1. Annikki Smolander-Hauvonen: Paul Salminen - suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä, Sibelius-Akatemia, 1998, Studia Musica 9, Gummerus kirjapaino Oy ISBN 952-9658-48-6
- Annikki Smolander-Hauvonen, (teoksessa Paul Salminen - suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä), Studia Musica 9, s.101-103
- Annikki Smolander-Hauvonen, (teoksessa Paul Salminen - suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä), Studia Musica 9, s.113-114
- Annikki Smolander-Hauvonen, (teoksessa Paul Salminen - suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä), Studia Musica 9, s.116
- Annikki Smolander-Hauvonen, (teoksessa Paul Salminen - suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä), Studia Musica 9, s.118-125
2. Blomster, Risto (toim.): Kantele. (Kirjoittaneet Pekka Jalkanen, Heikki Laitinen ja Anna-Liisa Tenhunen) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010.
- Pekka Jalkanen, Heikki Laitinen, Annaliisa Tenhunen, SKS (teoksessa Kantele, 2010), viittaus tekstiin s. 291
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Päivi Ollikainen: Siinä täytyy olla aika ennakkoluuloton ja innovatiivinen : Kantelepedagogien näkemyksiä populaarimusiikin opettamisesta konserttikanteleella, s. 10–12. Sibelius-Akatemia, Musiikkikasvatuksen osasto. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.9.2018).[vanhentunut linkki]
- ↑ Kanteleverstas Erkki Leskelä leskelakantele.fi. Viitattu 7.9.2018.