Konserttitoimisto
Konserttitoimisto eli konserttiagentuuri on taidemusiikin esittäjille esiintymistilaisuuksia välittävä ja esiintymissopimuksia laativa ja valvova organisaatio, useimmiten yritys. Kevyen musiikin alalla vastaavia yrityksiä on kutsuttu ohjelmatoimistoiksi, mutta niistäkin monet käyttävät nykyisin konserttitoimisto-nimitystä[1].
Konserttitoimistot ulottuvat pienistä paikallisista yrityksistä suuriin kansainvälisiin agentuureihin, jotka edustavat maailmanlaajuisesti kansainvälisiä taidemusiikin tähtiesiintyjiä, kuten kapellimestareita, laulajia ja instrumenttisolisteja. Pienten agentuurien, kuten Suomessa toimivan Fazerin konserttitoimiston, päätoimiala on yleensä kansainvälisten esiintyjien välittäminen oman toiminta-alueensa konsertti- ja festivaalijärjestäjille. Aiemmin ne tekivät tiivistä yhteistyötä suurten kansainvälisten agentuurien kanssa, mutta 2000-luvulla suuret agentuurit ovat yhä enemmän alkaneet hoitaa asioita suoraan eri maiden konserttijärjestäjien kanssa tarvitsematta paikallisia konserttitoimistoja välikädeksi. Myös toinen pienten konserttitoimistojen tehtävä, uusien nuorten kykyjen auttaminen uran alkuvaiheessa, on yhä enemmän siirtynyt suurten ”tähtitehtaiden” tehtäväksi. Isot agentuurit voivat kuitenkin pudottaa tunnetunkin taiteilijan listoiltaan, jos hän ei täytä yrityksen tuottovaatimuksia. Toisaalta suurimmat maailmannimet eivät tarvitse konserttitoimistoa enää kuin juoksevien asioidensa hoitamiseen, jolloin pienikin agentuuri voi riittää. Esimerkiksi kapellimestarit Esa-Pekka Salonen ja Gustavo Dudamel käyttävät pientä toimistoa, jolla on heidän lisäkseen vain pari muuta asiakasta. Kansainvälisen uran voi luoda myös täysin ilman agentuuria, jolloin palkkiot saa kokonaan itselleen; näin ovat tehneet muun muassa oopperalaulaja Matti Salminen ja kapellimestari Leif Segerstam.[2][3]
Isoja kansainvälisiä konserttitoimistoja kritisoidaan muun muassa tarjonnan kapeutumisesta ja esiintymispalkkioiden jatkuvasta kohoamisesta. Ne pyrkivät usein tarjoamaan valmiita paketteja niin, että sekä vieraileva kapellimestari että solisti olisivat saman konserttitoimiston listoilta. Viime kädessä orkesterien intendentit ja festivaalien taiteelliset johtajat kuitenkin päättävät, keitä otetaan.[2]
Suuria kansainvälisiä konserttitoimistoja ovat Askonas Holt, Columbia Artists Management (CAMI), Harrison & Parrott, HazardChase, Hilbert, IMG ja Intermusica[3][2]. Suomalaisia entisiä ja nykyisiä konserttitoimistoja ovat Fazerin ohella Festium, Finharmonia, Ksafonia, Siimes, Westerlund ja Helsingin Konserttitoimisto[4][5][6]. Paitsi yrityksiä, konserttitoimistot voivat olla myös valtionhallinnon organisaatioita, kuten aikoinaan Neuvostoliiton Goskontsert[7]. 1980-luvulla musiikkikorkeakoulu Sibelius-Akatemiaa kutsuttiin Suomen suurimmaksi konserttitoimistoksi, koska se järjesti parisataa konserttia vuosittain[8].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Esim. HeartBrain, Kumpulainen.
- ↑ a b c Mattila, Mattias: Yle selvitti: Näin kansainväliset agentuurit käyttävät valtaa Suomen klassisessa musiikissa – suurimpien orkesterien ylikapellimestarit samalla brittiagentuurilla Yle Uutiset. 5.11.2019. Viitattu 16.7.2023.
- ↑ a b Mattila, Mattias: Kotimaiset klassisen musiikin agentuurit ovat pulassa, kun kansainväliset jätit valtaavat markkinaa Yle Uutiset. 6.11.2019. Viitattu 16.7.2023.
- ↑ Ksafonia konserttitoimisto.ksafonia.com. Viitattu 16.7.2023.
- ↑ Lampila, Hannu-Ilari: Konserttitoimistoilla tukala tilanne. Työnantajia vai työnvälittäjiä. Helsingin Sanomat, 31.3.1984, s. 25. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Islannin ihme, Hallbjörg riidassa konserttitoimistonsa kanssa. Helsingin Sanomat, 14.2.1958, s. 13. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Heikinheimo, Seppo: Musiikkivaihto NL: oon kehittyy. Musiikki Fazerin johtoryhmä punoi uusia kuvioita. Helsingin Sanomat, 2.1.1989, s. 25. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Sibelius-Akatemia ei ole museo. Virkeä korkeakoulu on myös maan suurin konserttitoimisto. Helsingin Sanomat, 3.9.1985, s. 18. Näköislehti (maksullinen).