Kone- ja Siltarakennus

Kone- ja Sillan tehdas Helsingin Hämeentien ja Haapaniemenkadun risteyksessä 1920-luvulla.

Separaattoritehtaan sorvausosasto 1910-luvulla.

Piirustuskonttori vuonna 1960.

Kone- ja Siltarakennus Oy (lyh. Kone ja Silta, nimi vuoteen 1935 Maskin- och Brobyggnads Aktiebolag) oli helsinkiläinen metalliteollisuusyritys, joka toimi vuosina 1892–1938. Yhtiön toiminta päättyi vuonna 1938, kun se liitettiin osaksi Wärtsilää.

Kone ja Siltarakennus Oy perustettiin vuonna 1892 yhdistämällä Helsingissä toimineet Osbergin konepaja (perustettu 1853) ja Siltarakennus Oy (perustettu 1889). Siltarakennus Oy oli tehnyt sopimuksen rautasiltojen toimittamisesta Viipuri–Joensuu-radalle ja Tampere–Pori-radalle, ja selviytyäkseen tilauksesta se osti Osbergin konepajan ja muutti samalla nimensä. Yhtiön johtaja oli Karl Söderman, joka kasvatti siitä valmistusarvoltaan Suomen suurimman konepajan.

Yhtiö valmisti rautasiltoja, sellutehtaiden keittokattiloita, höyrykattiloita, separaattoreita (tuotemerkki Lacta), vaakoja (tuotemerkki Toledo), laivoja, rautateiden tavaravaunuja, ammuksia, valutuotteita ja erilaisia muita konepajatuotteita. Suomen valtio oli yhtiön tärkeä asiakas, mutta jo 1890-luvulta lähtien yhtiö sai myös merkittäviä tilauksia Venäjän armeijalta. Vuonna 1912 Kone ja Siltarakennus Oy:n palveluksessa oli 600 työntekijää ja sen myynti oli 3 miljoonaa markkaa.

Tehtaat

Yhtiön tehtaat sijaitsivat Sörnäisten rantatien molemmin puolin ja ulottuivat Hämeentieltä merenrantaan. Yhtiön vanhoista teollisuusrakennuksista on vain yksi, entinen separaattoritehdas, enää jäljellä Sörnäisten rantatien varrella, muut purettiin 1970- ja 1980-luvuilla. Yhtiön entisen teollisuusalueen itäosan paikalle rakennettiin Merihaka, länsiosan paikalle Hämeentien ja Sörnäisten rantatien väliin kymmenkunta vuotta myöhemmin Näkinpuistoa ympäröivät asuinkorttelit.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua yhtiö sai huomattavia sotatarviketilauksia Venäjän armeijalta ja laivastolta ja työntekijöiden määrä nousi vuonna 1916 jo 3 000:een. Vuoden 1917 syksyllä sotatarviketilaukset loppuivat ja yhtiön tuotanto supistui nopeasti, joten vuoden 1917 lopulla sen palveluksessa oli enää noin 800 työntekijää. Venäjän viennin romahdusta korvasivat Valtionrautateiltä saadut uudet tilaukset sekä Atlantic-varustamolta saadut kolme höyrylaivatilausta. Myös separaattorien tuotantoa lisättiin. Vuonna 1927 työntekijöitä oli 1 100 ja myynti oli 63 miljoonaa markkaa.

Yritysostot ja idänkauppa

Kone ja Siltarakennus Oy osti 1923 lukkoja valmistaneen Abloyn, 1926 Hietalahden Sulkutelakka- ja Konepaja Oy:n (perustettu 1865), 1928 Ab Crichton-Vulcan Oy:n ja 1932 konkurssiin menneen Kotkan Konepaja Oy:n (perustettu 1897). Pääasiassa laivojen korjaustoimintaa harjoittanut Hietalahden Sulkutelakka- ja Konepaja Oy ostettiin lähinnä sen vuoksi, että sillä oli uudenaikainen suuri konepaja, joka oli vajaakäytössä samalla, kun Kone ja Siltarakennus Oy:n oma konepaja oli vanha ja liian ahdas yhtiön saamille uusille tilauksille. Crichton-Vulcan taas kärsi huonosta kannattavuudesta ja oli myös pahoin velkaantunut, mutta se oli saanut huomattavia alustilauksia valtiolta muun muassa kolmen sukellusveneen rakentamisesta. 1930-luvulla Kone ja Siltarakennus Oy erikoistui paperi- ja selluteollisuuden laitteiden valmistukseen ja toimitti vuosina 1932–1935 Neuvostoliittoon 35 alusta niiden joukossa yksi tankkilaiva ja 12 hinaajaa. Myös Suomen laivastolle rakennettiin panssarilaivat Väinämöinen ja Ilmarinen sekä sukellusvene Saukko.

Wärtsilän omistukseen

1920- ja 1930-luvuilla yhtiön suurin osakkeenomistaja oli kauppaneuvos ja laivanvarustaja Robert Mattson (1851–1935). Hänen kuoltuaan Wärtsilä osti 1935 Kone ja Siltarakennus Oy:n osake-enemmistön ja yhtiö liitettiin Wärtsilään 1938. Ostohetkellä Wärtsilän liikevaihto oli noin 60 miljoonaa markkaa, kun taas Kone ja Siltarakennus Oy:n ja sen omistamien Hietalahden Sulkutelakka- ja Konepaja Oy:n ja Crichton-Vulcan Oy:n yhteenlaskettu liikevaihto oli noin 250 miljoonaa markkaa.

Toimitusjohtajia

Kone ja Silta

• Karl Söderman 1891–1911
• Carl Enckell 1911–1917
• Julius Stjernvall 1917–1929
• Robert Lavonius 1929–1937
• Yrjö Vesa 1937–1938

Wärtsilä-yhtymä Oy Kone- ja Silta

• Yrjö Vesa 1938–1941
• Bertel Holmström 1942–1947
• Ruben Lönnberg 1947–1953
• Helge Haavisto 1959–1960
• Birger von Kraemer 1960–1963
• Per-Olof Roos 1963–

Lähteet

• Pörssitieto 1912–72 poistuneet pörssiyhtiöt
• Veijo Mononen: Wärtsilä Oy:n sekä Kone ja Silta Oy:n fuusio suomalaisen metalliteollisuuden rakennejärjestelyn osana 1930-luvulla. Taloushistorian opinnäyte, Jyväskylän yliopisto 2000. PDF.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kone- ja Siltarakennus Wikimedia Commonsissa

• Käynti Kone- ja Siltarakennus Oy:n emaljiosastolla, Suomen Kuvalehti, 07.10.1922, nro 40, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Suomalainen separaattori ja sen valmistaja, Helsingin Sanomat, 04.03.1934, nro 61, s. 27, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot