Kompatibilismi

Kompatibilismi on vapaan tahdon olemassaoloon liittyvä näkemys, jonka mukaan vapaa tahto ja determinismi voidaan sovittaa yhteen. Vaikkakin kompatibilistit katsovat, etteivät vapaa tahto ja determinismi sulje toisiaan pois, kaikki kompatibilistit eivät kuitenkaan katso, että kummatkin olisivat tosia.

Kompatibilismille vastakkainen näkökanta on inkompatibilismi.

Kompatibilismi vastauksena determinismille

Deterministit katsovat, että kaikki teot ovat aikaisempien syy-seurausketjujen ennalta määräämiä. Koska inhimillinen päätöksenteko on myös toimintaa, joka riippuu edeltävistä syistä, tämän vuoksi jotkut niin sanotun ”kovan determinismin” kannattajat katsovat, että vapaan tahdon tulee olla illuusio.

Kompatibilismin mukainen tahdonvapauden määritelmä on, ettei vapaalla tahdolla tarkoiteta kykyä suorittaa valintoja aikaisemmista syistä riippumattomana toimijana, vaan toimijana, joka ei ole pakotettu tekemään jotain tiettyä valintaa. Näin kompatibilisti tai ”pehmeän determinismin” kannattaja määrittelee vapaan tahdon tavalla, joka ei liity kausaaliseen välttämättömyyteen. Kompatibilistille teko on vapaa, ellei siihen liity jonkun toisen henkilön suorittamaa pakottamista. Koska fysikaalinen kaikkeus ja luonnonlait eivät ole henkilöitä, olisi kategoriavirhe sanoa, että tekomme ovat niiden pakottamia. Tämän vuoksi olisi väärin ajatella, että universaalista determinismistä seuraisi se, ettemme olisi koskaan vapaita.

Esimerkiksi, voit valita joko jatkaa tämän artikkelin lukemista tai lopettaa sen; vaikka kompatibilisti ei kieltäisi, että se mitä valitset on kausaalisesti määrätty aikojen alusta, kompatibilisti katsoisi, että tekemäsi valinta on esimerkki tahdonvapaudesta, koska kukaan ei pakota sinua tekemään juuri kyseisen valinnan. Vaihtoehtoisestihan joku voisi osoittaa sinua aseella ja pakottaa sinut jatkamaan artikkelin lukemista.

Historiassa kompatibilismia ovat kannattaneet muun muassa antiikin stoalaiset, Thomas Hobbes ja David Hume. Sitä kannattavat myös monet nykyajan filosofit.

Hobbes oli ensimmäisiä, joka puolusti nykyaikaisella tavalla determinismin ja vapauden yhteensopivuutta. Hänen mukaansa

»Vapaus tarkoittaa oikeastaan vastustuksen puuttumista, ja vastustuksella tarkoitan liikkeen ulkonaisia esteitä [...] Sillä aina kun jokin on niin sidottu tai ympäröity, ettei se voi liikkua kuin tietyssä tilassa, jonka määrää jonkin ulkopuolisen kappaleen vastustus, me sanomme, että sillä ei ole vapautta mennä pidemmälle [...] Mutta kun liikkeen este on olion omassa konstituutiossa, emme yleensä sano, että siltä puuttuu vapaus, vaan kyky liikkua, niin kuin silloin kun kivi lojuu paikallaan”.»

Humen mukaan tahdonvapautta ei tulisi ymmärtää absoluuttisena kykynä valita toisin täsmälleen samanlaisissa sisäisissä ja ulkoisissa olosuhteissa. Sen sijaan kyseessä on henkilön hypoteettinen kyky valita eri tavalla, jos hänellä olisi ollut erilainen uskomuksista tai haluista koostuva psykologinen tila. Tämä tarkoittaa sitä, että jos joku sanoo, että voisi joko jatkaa tämän artikkelin lukemista tai lopettaa lukemisen, hän ei tarkoita sillä sitä, että kummatkin olisivat yhteensopivia vallitsevien tosiseikkojen kanssa juuri nyt, vaan sitä, että jos hän haluaisi lopettaa lukemisen hän lopettaisi, vaikka tosiasiassa hän haluaakin jatkaa lukemista, ja siksi näin tapahtuu.

Hume katsoi myös, etteivät vapaat teot ole vailla syytä (tai itseaiheutettuja, kuten Immanuel Kant katsoi), vaan ne aiheutuivat valinnoistamme, jotka määräytyivät uskomustemme, halujemme ja luonteemme mukaisesti. Vaikka Humen determinismiin kuului päätöksentekovaihe, se määräytyi kausaalisen tapahtumaketjujen perusteella. Esimerkiksi, voit jatkaa tämän artikkelin lukemista tai lopettaa lukemisen, mutta päätöksesi määräytyy niiden tosiseikkojen perusteella, jotka vallitsivat ennen kuin teet päätöksen.

Kompatibilismin arvostelijat keskittyvät usein käytettyyn vapaan tahdon määritelmään: he ovat samaa mieltä siitä, että kompatibilistit pystyvät osoittamaan jonkun olevan yhteensopiva determinismin kanssa, mutta heidän mukaansa tätä ei voida todellisuudessa kutsua vapaaksi tahdoksi. Inkompatibilistit ovat samaa mieltä siitä, että pakon puuttuminen on välttämätön osa tahdonvapautta (pakotettu teko ei ole vapaa), mutta epäilevät, että se olisi yksistään riittävää (onko pakottamaton teko aina vapaa?). Inkompatibilistien mukaan ”vapaa tahto” vaatisi, että on olemassa aito mahdollisuus vaihtoehtoisten uskomusten, halujen ja tekojen olemassaololle.

Kompatibilismi teologiassa

Katso myös: Predestinaatio

Kristillisessä teologiassa sama ongelma saa hieman toisenlaisen muodon: jos on olemassa Jumala, joka tuntee ennalta, miten joku ihminen tulee valitsemaan hyvän ja pahan välillä, ja tämä Jumala on myös vastuussa kaikkeuden luomisesta, josta valintatilanne on lopulta seurausta, missä määrin ihmisillä on vapaa tahto, ja missä määrin ihmistä voidaan pitää vastuullisena teoistaan?

Tässä asiayhteydessä kompatibilismi tarkoittaa sitä näkemystä, että sekä Jumalan kaikkivaltius että ihmisen vapaa tahto ovat kummatkin raamatullisia käsitteitä, eivätkä ne ole oikein ymmärrettynä toisensa pois sulkevia. Kompatibilismin mukaan kaikkivaltias Jumala (joka näkee menneen, nykyisen ja tulevan yhtäaikaisesti iankaikkisuusperspektiivistä) loi ihmisolennot (jotka elävät nykyhetkessä ja tekevät valintoja, joilla on seurauksia heidän omalle elämälleen ja toisten elämälle) niin, että kumpikin mahdollistuu: Jumala on kaikkivaltias ja on näin vähintään sallinut kaikki vaihtoehdot, joiden välillä ihmiset voivat tehdä valintoja; mutta samanaikaisesti Jumalalla on oikeus pitää ihmisiä vastuullisina, koska ihmisten itsensä näkökulmasta kysymys on valintatilanteista hyvän ja pahan välillä.

Aiheesta muualla

• McKenna, Michael: Compatibilism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Strawson, Galen: Free Will: Compatibilism (Arkistoitu – Internet Archive) Routledge Encyclopedia of Philosophy On-line (englanniksi)