Koltanmaa
Koltanmaa viittaa kolttien historialliseen asuinalueeseen. Se käsitti Suomen ja Norjan koillisnurkat sekä Kuolan niemimaan luoteisosan. Koltanmaalla ei ole koskaan ollut tarkkoja rajoja, alueen erotti muista Suomen ja Norjan saamelaisalueista ortodoksinen uskonto ja tapakulttuuri. Nykyisin koltat elävät vain pienessä osassa koltanmaata Suomessa sekä Venäjällä. Norjan koltta-alueet ovat täysin norjalaistuneet.
Käsite
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koltanmaa viittaa kolttien historiallisesti yhtenäiseen etniseen asuinalueeseen. Alueella ei ole koskaan ollut virallista maantieteellistä tai historiallista nimeä, eikä sen alueita ole otettu huomioon esimerkiksi valtioiden rajoja laadittaessa. Koltat eivät myöskään itse ole tunteneet Koltanmaan rajoja sanan varsinaisessa merkityksessä. Koko käsitettäkään "Koltanmaa" ei tunneta koltan kielessä. Selvimmin voidaan rajasta puhua alueen länsirajalla, jossa Koltanmaata ja muita alueita erottaa uskonto ja erilainen tapakulttuuri.[1] Koltanmaan itäisintä aluetta on vanhassa kirjallisuudessa nimitetty Tuuloman Lapiksi Tuulomajoen mukaan[2].
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koltanmaan suurin joki on Tuuloma, joka laskee Jäämereen Nuortijärvestä. Saman järven eteläpäähän laskee Petäjäjoki eli Piecc, jonka vesi tulee tunturialueilta. Järven niskaan laskee Nuortjoki, johon yhtyy idästä Vuvajoki, lännestä Jaurijoki ja etelästä Hirvasjoki. Koltanmaan eteläraja kulkee vedenjakajan etelä- ja itäpuolelta. Koltanmaan länsiosissa virtaavat Petsamojoki ja Paatsjoki. Koltanmaan läntisin virta on Näätämöjoki.[3] Koltanmaalla vuorottelevat suot, metsät, tunturit ja vesistöt. Koltanmaan pohjoisosissa on alavaa tunturien täyttämää maata, jossa ei juuri ole metsää. Koltanmaan eteläosissa taas on sankkaa havumetsää. Myös korkeimmat tunturit sijaitsevat Koltanmaan eteläosassa. Tsiulutaldi-, Tuodaš- ja Jelgoras-tunturien korkeimmat huiput nousevat jopa 1 000 metriin.[4]
Perinteiset kolttasiidat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koltanmaa koostui seitsemästä siidasta eli lapinkylästä, joiden kesken Koltanmaa oli jaettu porojenhoitoalueiksi. Suomen koltat asuvat nykyisin Sevettijärvellä, joka kuului Näätämön porojen talvilaidunalueeseen. Sevettijärven koltat polveutuvat kuitenkin Petsamosta tulleista evakoista.[5] Perinteiset siidat olivat:[6][7]
- Näätämö (Njauddâm)
- Paatsjoki (Paaččjokk)
- Petsamo (Peäccam)
- Muotka (Mueʹtǩǩ)
- Suonikylä (Suõʹnnʼjel)
- Nuorttijärvi (Njuõʹttjäuʹrr)
- Hirvasjärvi tai Girvasjärvi (Sââʹrvesjäuʹrr)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tuija Saarinen, Seppo Suhonen: Koltat, karjalaiset ja setukaiset, SNELLMAN-INSTITUUTTI 1995 ISBN 951-842-167-6