Pihlavanlahti
Pihlavanlahti (viralliselta nimeltään Porinlahti) on Selkämeressä Porin edustalla sijaitseva merenlahti. Sen eteläosa on lahteen vetensä laskevan Kokemäenjoen suistoa. Noin kymmenen kilometrin pituisen ja parhaimmillaan viiden kilometrin levyisen Pihlavanlahden ulointa osaa kutsutaan Kolpanlahdeksi.
Pihlavanlahti on lähes järvimainen vesialue. Luoteessa se yhtyy Reposaaren ja Mäntyluodon väliin jäävään Eteläselkään, josta on yhteys avomerelle. Eteläselän ja Pihlavanlahden välissä ovat 1950-luvulla rakennetut maantie- ja rautatiesillat, jotka yhdistävät Reposaaren mantereeseen. Koillis- ja pohjoisosassa on joukko kapeiden salmien toisistaan erottamia saaria. Niiden kautta kulkee vuonna 1993 valmistunut Pohjoinen satamatie.
Lahden itärannalla on maaseutumaisesti asuttu Lyttylä. Länsipuolella sijaitsee Yyterinniemi, jonka Pihlavanlahden puoleisella rannalla on runsaasti teollisuutta sekä vajaan 5 000 asukkaan Pihlavan kaupunginosa. Alueen teollisuuslaitoksia olivat muun muassa amerikkalaisen Huntsman Corporationin omistama Porin titaanidioksiditehdas, Suomen Kuitulevy Oy:n tehdas sekä vuonna 1875 toimintansa aloittanut Pihlavan saha, joka on yhä toiminnassa. Lisäksi Pihlavanlahdella sijaitsee muun muassa Halssin pienvenesatama.
Pihlavanlahden keskisyvyys on vain muutamia metrejä. Lisäksi se mataloituu jatkuvasti maankohoamisen ja Kokemäenjoen mukanaan kuljettaman lietteen ansiosta. Lahden eteläosaan kasvaa uusia lietesaaria ja jokisuisto siirtyy eteenpäin joitakin metrejä vuodessa.
Pihlavanlahti on huomattavan rehevöitynyt Kokemäenjoen tuomien ravinteiden johdosta. Lahden pohjukan vesi on lähes kokonaan joesta peräisin olevaa sameaa ja runsasravinteista vettä. 1970-luvulta lähtien veden laatu on kuitenkin parantunut muun muassa metsäteollisuuden jätevesien vähentymisen vuoksi. Pihlavanlahti on myös erittäin suosittu merialue vapaa-ajankalastajien keskuudessa. [1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kokemäenjoen käyttötieto (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kemira Pigments Oy:n ympäristölupahakemus Viitattu 17.10.2012.