Kálmán

Unkarin kuningas Kálmán, Chronica Hungarorum, János Thuróczy 1488

Kálmánin pronssipatsas Budapestin Sankarien aukiolla on osa Unkarin tuhatvuotisjuhlan 1896 kunniaksi pystytettyä muistomerkkikokonaisuutta. Patsaan alapuolella olevassa korkokuvassa Kálmán kieltää noitien polttamisen.

Kálmán (lat. Colomannus, lisänimeltään Könyves Kálmán ’Kirja-Kálmán’, n. 1070 – 3. helmikuuta 1116) oli Unkarin kuningas vuosina 1095–1116.

Perhe ja nuoruus

Kálmán kuului Árpádien kuningassukuun. Hänen vanhempansa olivat Unkarin kuningas Géza I ja luultavasti tämän ensimmäinen puoliso, epävarmojen tietojen mukaan limburgilainen kreivitär Sophie de Looz (Sofia van Loon, n. 1044/46 – ennen 1075). Hänellä oli useita sisaruksia, joista monet kuolivat pieninä, varmuudella hänen sisaruksistaan tiedetään vain veli Álmos. Kálmán sai nimensä Pyhän Colomanin tai Colmanin mukaan, irlantilaisen tai skotlantilaisen pyhiinvaeltajan, joka matkallaan oli joutunut rosvojen käsiin ja surmatuksi Stockeraussa Wienin lähellä vuonna 1012 ja jota pian tämän jälkeen ruvettiin kunnioittamaan marttyyrina. Hänen veljensä Álmos (”Uninen”) puolestaan oli ilmeisesti nimetty suvun kantaisän Árpádin tarunomaisen isän mukaan.

Géza I:n kuollessa yllättäen vuonna 1077 Kálmán ja Álmos olivat vielä lapsia, ja kuninkaaksi valittiin Gézan veli László (Ladislaus I Pyhä). Tämä ohjasi jostakin syystä pienen veljenpoikansa kasvatettavaksi kirkolliselle uralle, ei vallanperijäksi, vaikka Ladislauksella ei tuolloin eikä myöhemminkään ollut poikaperillistä ja Kálmán oli veljeksistä vanhempi. Tähän syyksi on arveltu, että Kálmán olisi jonkin fyysisen vamman, sairauden tai heikkouden takia ollut soveltumaton hallitsijaksi. Myöhempien kronikoitsijoiden mukaan hän oli tosin lukenut, älykäs ja oppivainen mutta ulkonäöltään vastenmielinen, "karvainen, kierosilmäinen, kyttyräselkäinen, rampa ja änkyttäjä". Gyula Kristón ja Ferenc Makkin mukaan Kálmánilla saattoi ollakin jonkinlainen fyysinen heikkous, mutta kronikan kuvaus heijastelee myös myöhemmin valtaan päässeiden Kálmánin vastustajien vääristelyjä, ja jos Kálmánilla olisi ollut todella vaikeita ruumiinvammoja, ne olisivat estäneet myös kirkollisen uran.

1090-luvun alussa kuningas Ladislaus nimitti Kálmánin piispaksi (joko Egeriin tai Nagyváradiin) ja samoihin aikoihin Álmosin valloittamansa Kroatian kuninkaaksi. Kun Ladislaukselle ei toisestakaan avioliitosta ollut syntynyt poikaa, hän oletettavasti alkoi valmistella Álmosia Unkarin kruununperijäksi. Keväällä 1095 Ladislaus suunnitellessaan viimeiseksi jäänyttä sotaretkeään Böömiin sairastui ja nimesi vallanperijäkseen Álmosin. Kálmán ei tyytynyt tähän päätökseen vaan lähti Puolaan, mistä toivoi saavansa tukea vaatimukselleen. Ladislauksen kuolemaa heinäkuussa 1095 seurasi veljesten valtataistelu, josta lähteissä on niukalti tietoa. Ilmeisesti Unkarin ylimyksistä riittävän suuri osa asettui kannattamaan Kálmánia, jolloin Álmos antoi periksi ja tyytyi isänsä ja isoisänsä aikoinaan hallitsemaan herttuakuntaan Unkarin pohjois- ja koillisosissa. Kálmán sai paavilta vapautuksen papin virasta, ja hänet kruunattiin Unkarin kuninkaaksi keväällä 1096.

Kuningas

Suhde kirkkoon ja ”apostolinen kuninkuus”

Pian valtaan noustuaan Kálmán sai paavi Urbanukselta onnittelukirjeen, jossa tämä ilmaisi toivovansa, että Unkari uuden kuninkaan johdolla palaisi kuuliaisuuteen paavinistuinta kohtaan. Samoihin aikoihin, kesällä 1096, Unkariin saapuivat ensimmäisen ristiretken joukot matkalla kohti Pyhää maata, ja Kálmán joutui puolustamaan valtakuntaa tunkeilijoilta, jotka paikoin yltyivät ryöstelemään, hyökkäilemään unkarilaisten kimppuun, joita pitivät pakanoina, ja jopa piirittämään Mosonin linnaa. Kálmán onnistui torjumaan hyökkäykset, ja näistä välikohtauksista huolimatta hän, toisin kuin veljensä Álmos, pysyi paavin ja Saksan keisarin kiistassa paremminkin paavin liittolaisena.

Kálmánin hallitusaikana saapui Unkariin Saksasta piispa Hartvik, joka laati Tapani Pyhän legendasta uuden version. Se sisälsi lisäyksiä, jotka Gyula Kristón ja Ferenc Makkin mukaan syntyivät älykkään ja teologisesti sivistyneen Kálmánin toimeksiannosta. Näihin kuuluu kertomus paavi Sylvester II:n Tapanille lähettämästä pyhästä kruunusta. Sillä toistettiin sitä jo paavi Gregorius VII:n kuningas Salamonille lähettämässään kirjeessä esille tuomaa ajatusta, että Unkarin kuninkaan arvonmerkit ja siten myös arvo ovat paavinistuimelta peräisin – mutta korostamalla sitä, että käsky kruunun lähettämiseen oli tullut paaville ilmestyksessä enkeliltä, legenda ilmaisi, että Unkarin kuninkuus on viime kädessä Jumalan, ei paavin alainen. Hartvikin legendassa myös kerrottiin Tapanin kuollessaan omistaneen maansa Neitsyt Marialle, minkä voi nähdä vastaiskuna sille Gregorius VII:n väitteelle, että Tapani olisi uskonut Unkarin kuningaskunnan Pyhän Pietarin, siis paavinistuimen haltuun.

Hartvikin legendan myötä Unkariin tuotiin apostolisen kuninkuuden käsite: paavi Sylvester II:n kerrottiin ylistäneen Tapani Pyhää kristinuskon levittäjänä "ansioidensa perusteella apostoliksi" ja lähettäneen tälle tämän merkiksi ristin, jonka symboliksi myöhemmin kehittyi Unkarin vaakunan kaksoisristi. Kálmánin tulkinnassa tämä merkitsi myös, että hänellä kuninkaana olisi eräänlainen kirkon päämiehen asema ja valta esimerkiksi nimittää piispat. Paavi Paschalis II:n kirjeestä Kalocsan arkkipiispalle vuodelta 1105 ilmenee, että kuningas esti piispoja vannomasta uskollisuutta paaville ja määräsi näitä eri hiippakuntiin kysymättä paavin lupaa. Vuonna 1106 Kálmán kuitenkin luopui nimitysoikeudestaan varmistaakseen itselleen paavin tuen sekä Dalmatian hallitsijana että veljeään Álmosia vastaan, joka pyrki liittoutumaan Saksan keisarin kanssa.

Ulkopolitiikka ja valtataistelut

Kálmánin koko hallitusaikaan löi leimansa kiista Álmos-veljen kanssa, joka ei tyytynyt herttuakuntaansa ja vuoden 1096 kompromissiin vaan tavoitteli jatkuvasti Unkarin kruunua. Vuonna 1097 Kálmán oli valloittanut takaisin välillä, vallanperimyskiistojen ja ristiretken tiimellyksessä Unkarin vallasta irronneen Kroatian ja suunnitteli valloittavansa seuraavaksi Dalmatian, joka kuului Bysantille mutta jota tavoittelivat myös Venetsian tasavalta, paavi sekä Saksan keisari. Paavin välityksellä hän sai liittolaisekseen Sisilian normannihallitsijan, jonka tyttären kanssa hän solmi avioliiton. Dalmatian sotaretki jouduttiin kuitenkin peruuttamaan, kun kävi ilmi, että Álmos oli kokoamassa joukkoja veljeään vastaan. Jälleen veljekset totesivat joukkonsa suunnilleen tasavahvoiksi ja solmivat uuden, hauraan sovinnon.

Vuoden 1098 jälkeen Kálmánin ja Álmosin välillä oli jonkin aikaa rauhallista, mutta ulkopolitiikassaan Kálmán koki takaiskuja. Pahin näistä oli vuoden 1099 yritys tukea Kiovan suuriruhtinasta tämän sotaretkellä kapinoivaa Peremyšlin (Przemyśl) ruhtinasta vastaan. Ruhtinaan kanssa liittoutuneet kumaanit voittivat taistelun ja tuottivat Kálmánin armeijalle suuret tappiot. Sitä vastoin Kroatiassa Kálmán onnistui lujittamaan valtansa. Vuonna 1102 hänet kruunattiin Biograd na Morun (unk. Tengerfehérvár) kaupungissa Kroatian kuninkaaksi, ja tästä lähtien aina vuoteen 1918 saakka Unkarin kuninkaat olivat myös Kroatian kuninkaita.

Vuonna 1105 koitti tilaisuus Dalmatian valloittamiseen. Bysantin hallitsija Aleksios I Komnenos, joka pelkäsi Sisiliaa hallitsevien normannien hyökkäystä, halusi ennalta estää Unkaria ja normannihallitsijan tyttären puolisoa Kálmánia liittymästä hyökkäykseen. Siksi hän kosi poikansa, myöhemmän keisarin Johannes II Komnenoksen puolisoksi Kálmánin serkun Piroskan (myöhemmin keisarinnana Irene), edesmenneen kuningas Ladislauksen tyttären. Samaan aikaan Kálmán kuitenkin valloitti Dalmatian ja käytti voiton nostattamaa suotuisaa mielialaa hyväkseen varmistaakseen vallanperimyksen ja kruunauttaakseen vasta nelivuotiaan István-poikansa (Tapani II) Unkarin kuninkaaksi.

Tapanin kruunaus sai pettyneen ja yhä kruunusta haaveilevan Álmosin etsimään uusia liittolaisia Kálmánia vastaan, ensiksi Puolan Bolesław III:sta, jonka vaimo oli Álmosin vaimon, Kiovan ruhtinaan Svjatopolk II:n tyttären Predslavan, sisar. Kálmán onnistui kuitenkin ovelasti ratkaisemaan tilanteen solmimalla Álmosin selän takana liiton Bolesławin kanssa. Vuonna 1107 Álmosin lähdettyä pyhiinvaellukselle Jerusalemiin Kálmán lakkautti hänen herttuakuntansa. Álmos alkoi kehitellä salaliittoja veljensä surmaamiseksi, ja vuonna 1115 yhden murhayrityksen jälleen paljastuttua Kálmán lopulta määräsi veljensä ja tämän pienen Béla-pojan (myöhemmin kuninkaana Béla II) sokaistaviksi, ettei heistä voisi tulla hallitsijoita.

Avioliitot ja jälkeläiset

Kálmánin ensimmäinen puoliso vuodesta 1097 oli sisilialainen kreivitär Felicia tai Elateria (n. 1078—n. 1102 tai n. 1110), Sisilian kreivin Roger I:n ja tämän toisen puolison Eremburga de Mortainin tytär. Heille syntyi ainakin kolme lasta.

• Tytär Sofia (unk. Zsófia) syntyi ennen veljiään, siis luultavasti noin vuonna 1100 tai vähän ennen sitä. Hän meni naimisiin Biharin išpaanin Saulin kanssa. Heidän Saul-poikansa nimettiin Tapani II:n kruununperijäksi, mutta hävisi kilpailun kruunusta äitinsä serkulle Béla II:lle.
• kaksospojat István (myöhempi kuningas Tapani II) ja László (Ladislaus) syntyivät vuonna 1101. László kuoli jo lapsena, kronikoiden mukaan vuonna 1112.

Leskeksi jäätyään Kálmán meni kesällä 1112 toisiin naimisiin häntä 25 vuotta nuoremman Eufemian kanssa (1096/1097– 4. huhtikuuta 1138/1139), jonka vanhemmat olivat Perejaslavin ruhtinas, myöhemmin Kiovan suuriruhtinas Vladimir II Monomah ja tämän nimeltä tuntematon toinen puoliso. Avioliitto epäonnistui, nuori Eufemia jäi kiinni aviorikoksesta ja lähetettiin takaisin isänsä hoviin. Siellä hän synnytti Boris-nimisen pojan (1113–1155/1156), jota Kálmán ei koskaan tunnustanut pojakseen. Boris nousi myöhemmin Unkarin kruununtavoittelijaksi, Béla II:n vastustajaksi, käytti jopa Unkarin kuninkaan arvonimeä ja sai osan Unkarin ylimystöstä puolelleen, kunnes Bélan joukot kukistivat hänet 1132.

Kuolema ja jälkimaine

Elämänsä loppuaikoina Kálmán sairasti jotain tuskallista tautia, joka aiheutti kovaa päänsärkyä. Italiasta tuotettu lääkäri yritti turhaan hoitaa häntä korvalle asetetuilla kääreillä, jotka kronikoitsijan kertoman mukaan imivät osan hänen aivoistaan ulos päästä. Testamentissaan Kálmán määräsi seuraajakseen poikansa Tapanin. Kálmán kuoli 3. helmikuuta 1116, ja hänet haudattiin toivomuksensa mukaisesti Székesfehérvárin basilikaan esikuvansa Tapani Pyhän rinnalle.

Kálmán oli Árpád-suvun merkittävimpiä hallitsijoita, joka vahvisti Unkaria ja laajensi sen alueita erityisesti etelän suunnassa. Hän oli huomattavan lahjakas, oppinut ja sivistystä arvostava mies, joka kuninkaana tultiin tuntemaan lisänimellä Könyves Kálmán ’Kirja-Kálmán’ (kronikoitsijan mukaan "koska hänellä oli kirjoja, joista hän toimitti päivittäiset hetkipalvelukset kuin piispa") ja joka puolalaisen aikalaiskronikoitsijan mukaan oli "tiedoiltaan kaikkia aikansa hallitsijoita etevämpi". Hänen kanonisen oikeuden tuntemustaan kiitteli itse paavi Urbanus II. Kálmánin valistuneisuudesta kertoo se tunnettu esimerkki, että hän kielsi noitaoikeudenkäynnit, koska noitia (lat. striga) ei ole olemassa (latinan striga tosin tarkoittaa paitsi noituutta harrastavaa ihmistä myös jonkinlaista henkiolentoa).

Koska valta sittemmin siirtyi hänen vastustajansa Álmosin jälkeläisille, Kálmánin jälkimainetta on kuitenkin mustannut hänen vihollisuutensa veljensä kanssa ja erityisesti Álmosin ja Bélan sokaiseminen, mahdollisesti myös epäedullinen vertailu hänen edeltäjäänsä, suosittuun sankari- ja pyhimyskuninkaaseen Ladislaus I:een.

Lähteet

Edeltäjä: Ladislaus I Pyhä

Unkarin kuningas 1095–1116

Seuraaja: Tapani II