Kolme muskettisolttua

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kolme muskettisolttua
The Three Must-Get-Theres
Ohjaaja Max Linder
Käsikirjoittaja Max Linder
Perustuu Alexandre Dumas vanhemman romaaniin Kolme muskettisoturia
Tuottaja Max Linder
Kuvaaja Max Dupont
Enrique Juan Vallejo
Pääosat Max Linder
Alta Allen
Caroline Rankin
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Max Linder Productions
Levittäjä United Artists
Ensi-ilta 1922
Kesto 37 min
Alkuperäiskieli mykkä, englanninkieliset välitekstit
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Kolme muskettisolttua

Kolme muskettisolttua (The Three Must-Get-Theres) on Max Linderin ohjaama ja käsikirjoittama fiktioelokuva, joka tuli ensi-iltaan 1922. Se on parodia Alexandre Dumas vanhemman romaanista Kolme muskettisoturia, johon sen juoni perustuu löyhästi.

Elokuva on Linderin kolmas ja viimeinen Yhdysvalloissa tekemä pitkä elokuva. Se kuten hänen kaksi muutakaan Yhdysvalloissa tekemää pitkää elokuvaansa, ei saanut hänen toivomaansa menestystä, ja hän uskoi menettäneensä kyvyn huvittaa yleisöä. Terveyden horjuessa hän palasi Ranskaan.[1]

Elokuvan päähenkilö Dart-in-Again (Max Linder) haaveilee pääsystä kuningas Ludvig XIII:n palvelukseen muskettisoturiksi. Hän onnistuu tavoitteissaan vaikka kuninkaalla on jo kolme muskettisoturia. Hän voittaa Constance Bonne-aux-Fieux’n rakkauden.

Yleisestä linjasta poiketen Helsingin Sanomien kriitikko Timo Peltonen pitää Linderin kolmen elokuvan sarjan kehumista mestariteoksiksi kaunisteluna.[2] Le Film Guiden James Travers sanoo elokuvaa artikkelissaan riehakkaaksi mestarikomediaksi. Hän kehuu, että elokuvan miekkailukohtaukset ovat paitsi hauskoja myös äärettömän taitavasti tehtyjä – Linder ei jättänyt mitään puolitiehen.[3]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Max Linder  Dart-In-Again  
 Bull Montana  Li’l Cardinal Richie-Loo  
 Frank Cooke  kuningas Ludvig XIII  
 Caroline Rankin  kuningatar Anne  
 Jobyna Ralston  Constance Bonne-aux-Fieux  
 John J. Richardson  Walrus (nimellä Jack Richardson)  
 Charles Mezzetti  Octopus  
 Clarence Wertz  Porpoise  
 Fred Cavens  Bernajoux  
 Harry Mann  Lordi Duke Poussy Bunkumin  
 Jean de Limur  Roquefort  
 Al Cooke    
 Bynunsky Hyman  munkki (kreditoimaton)  
  1. Le Film Guide
  2. Timo Peltonen: Linder oli koomikoista traagisin s. C 41. 14.8.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.8.2016.
  3. Le Film Guide, 2015

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]