Koleraparakit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etu-Töölö, Fjelldalin huvila-alue. Vasemmalla koleraparakit. Taustalla Taivallahti. Kuvattu nykyisen Temppeliaukion kohdalta lounaaseen, Signe Branderin valokuva vuodelta 1908
Etu-Töölö, ilmakuva kohti Helsingin Tuomiokirkkoa (= Suurkirkko).Etualalla Runeberginkatu 24, nykyinen Sammonpuistikko ja Koleraparakit

Koleraparakit olivat Helsingissä Etu-Töölössä nykyisen Kauppakorkeakoulun rakennuksen paikalla sijainneelle kalliolle vuonna 1892 rakennetut kolme tilapäistä sairaalaparakkia koleraan sairastuneita varten. Parakit valmisti Sörnäisten Puuseppätehdas arkkitehti Gustaf Nyströmin tyyppipiirustusten perusteella. Parakit rakennettiin vuosina 1892–1893 Aasiasta Venäjän kautta levinneen koleraepidemian varalta. Koleraan sairastui kuitenkin vain muutamia ihmisiä, yksi heistä syksyllä 1893 silakkamarkkinoille tullut nauvolainen laivuri kuoli aluksellaan Helsingin edustalla. Koska sairaan ulosteita oli kaadettu Kauppatorin satama-altaaseen altaalle asetettiin vartiointi, jottei saastunutta vettä käytettäisi. Tapauksen vuoksi satama-allas sai Kolera-altaan nimen.[1][2][3]

Koleraparakit olivat Suomen sisällissodan aikana kaatuneiden kokoamispaikkoina. Sodan jälkeen parakeissa hoidettiin vuonna 1919 Viron vapaussodassa haavoittuneita. Myöhemmin parakit olivat hätämajoitustiloina, poliisin harjoitussaleina, vuoden 1929 satamalakon rikkureiden majapaikkana ja viimeksi Helsingin kaupungin desinfiointilaitoksen käytössä.[4][5][6]

Viimeiset koleraparakkien rakennuksista purettiin 1940-luvulla Kauppakorkeakoulun rakennuksen tieltä.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]