Kokugaku

Kokugaku (jap. 国学, "kansallinen oppi") oli japanilainen filosofinen koulukunta, joka syntyi 1700-luvun lopulla. Kokugakun juuret olivat kangakun eli "kiinalaisen opin", käytännössä kungfutselaisten klassikoiden vastustamisessa: kokugaku-oppineet nostivat niiden sijaan tutkimuksen keskiöön varhaisimmat japanilaiset klassikot, jotka olivat heidän mukaansa säästyneet ulkopuoliselta vaikutukselta. Klassikoihin kuuluivat Kojiki, Nihonshoki ja Man'yōshū. Huomattavimman kokugaku-oppineen Motoori Norinagan mukaan klassikot paljastivat Japanin yhteiskunnan muinaisen harmonian, jossa kungfutselaista etiikkaa ei vaadittu säätelemään alamaisten, hallitsijan ja jumaluuksien välisiä suhteita. Keskeiseksi kokugakussa nousi myös Japanin ja Kiinan sekä myöhemmin lännen välisten erojen tutkiminen.

1800-luvulla kokugaku-liikkeellä, erityisesti Hirata Atsutanen koulukunnalla, oli rooli bakufu-sotilashallituksen kaatamisessa ja keisarin palauttamisessa valtaan. Nämä kokugaku-oppineet näkivät keisarin Japanin jumalallisena hallitsijana, minkä muinaiset tekstit paljastivat. Niinpä Meiji-restauraation jälkeen kokugakun aatteilla oli merkittävä osa uuden keisarillisen valtaideologian luomisessa. Keisarillisen Japanin kaatumisen jälkeen sodanjälkeisenä aikana kokugaku on kuitenkin nähty laajalti ideologisena lähtökohtana Japanin 1930- ja 1940-lukujen fasismin ja militarismin synnylle.

Lähteet

• The Kokugaku (Native Studies) School Stanford Encyslopedia of Philosophy. Viitattu 17. helmikuuta 2008.