Kokemäen Seuratalo

Kokemäen seuratalo on uudisrakennus vuoden 2001 tulipalon jälkeisestä saneerauksesta johtuen

Kokemäen Seuratalo on perinteinen seurantalo, joka sijaitsee Satakunnassa Kokemäellä Tulkkilan keskustassa olevalla Nuijan mäellä. Se on nykyään Kokemäen Seurataloyhdistyksen omistama ja hallinnoima juhla- ja kokoontumispaikka. Seuratalo on ollut maakunnan suurimpia seuraintaloja ja on vuoden 2001 tulipalon jälkeisen saneerauksen jälkeen jatkanut toimintaansa.

Seuratalo

Kokemäen Seuratalo sijaitsee puolen kilometrin päässä Kokemäen kirkosta aivan liikekeskuksen vieressä. Kiinteistöön kuuluu kaksi tonttia, joista suurempi on pysäköintialueena ja pienempi päärakennuksen sijaintipaikkana. Päärakennus on rakennettu peruskalliolle korkean mäen päälle. Tie, joka johtaa pääoven eteen, on varsin jyrkkä. Vaihtoehtoinen tie kulkee kallioreunan alla vasemmalla olevalle pysäköintialueelle, josta on myös yhteys pihalle. Pihalla on myös ulkorakennus, tupakkakatos ja roskakatos. Viereinen Sähkömuseo, joka on entinen muuntaja, käyttää Seuratalon tonttia pysäköintialueenaan.

Talossa on suuri juhlasali, jonka vieressä ravintolatilat. Laitoskeittiössä on tilaa pitopalveluiden valmistaa tarjoiluja jopa 300 hengelle. Esiintymislava on salin levyinen. Yläkerrassa on kolme erikokoista kokoushuonetta, suuri aula, keittiö ja parvi juhlasalin puolelle. Alakerran ravintolan katon päälle on rakennettu toistakymmentä metriä pitkä terassi.

Historia

Kalliopohja 1908–1918

Kokemäellä oli jo 1800-luvun lopulta alkaen ollut kasvava tarve järjestää erilaisille yhdistyksille kokoontumispaikkoja. Yhdistykset vuokrasivat erilaisia tiloja ja saneerasivat niitä toimintaansa varten, mutta mitään pysyvää ratkaisua ei ongelmalle syntynyt. Venäläisten sortovuosien aikana muodostettiin monia aatteellisia yhdistyksiä ja niiden kasvava suosio kypsytti kannattajat hankkimaan toimitiloja.

Vuonna 1905 perustettiin Kokemäen Suomenmielisten Seura, joka otti kantaa yhteiskunnan tapahtumiin, kokoontui monissa väliaikaisissa tiloissa. Kun Suomenmielisten Seurassa ehdotettiin vuonna 1907 rakennettavaksi oma talo, perustettiin asiaa hoitamaan toimikunta. Tontti hankittiin Tulkkilan laidalta Kilkun talon mailta paikasta, jota kutsuttiin silloin Laulukentänkallioksi ja jota nykyään kutsutaan Nuijanmäeksi. Talon piirustukset laati Arkkitehti Jalmari Kekkonen. Toimikunta sai rahoituksen ja lahjoituksien vastaanoton järjestettyä niin hyvin, että jo syyskuussa 1908 juhlittiin Kalliopohjaksi nimetyn talon vihkiäisiä. Talo maalattiin punaiseksi, sen pielilaudat valkoisiksi ja kattona oli pärekatto.

Kalliopohjassa kokoontuivat säännöllisesti talon omistaja Suomalainen Seura itse (nimi oli muutettu) sekä muun muassa Kokemäen Soittokunta, voimisteluseura, Kokemäen Kirkkokööri, Diagonaattiompeluseura, Karhu ja Kokemäen Nuorisoseura. Kokouksia pidettiin öljylamppujen valossa, mutta vuonna 1913 hankittiin taloon sähkövalot.

Juhannuksena vuonna 1915 tilanne Kokemäellä muuttui ratkaisevasti. Monet talot joutuivat luovuttamaan rakennuksia sotaväen majoittamiseen. Sotamiehiä saapui eri puolilta Venäjää myös Kokemäelle saamaan sotakoulutusta ja turvaamaan Suomea ensimmäisen maailmansodan aiheuttamalta epävarmuudelta. Myös Kalliopohjasta tehtiin kasarmi vuosiksi 1915-1918. Korvauksetta taloa käyttäneet sotilaat saattoivat sen huonoon kuntoon, vaikka Suomalainen Seura yritti välillä kunnostaa taloa näinä vuosina.

Venäjän hajaannus levisi syksyllä 1917 koko maahan ja Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Suomessa olleet Venäjän armeijan joukot jäivät vielä tänne, koska niiden evakuoimista valmisteltiin Venäjän tilanteesta johtuen hitaasti. Kun Kalliopohjassa majoittuneet Kolpinon rykmentin sotilaat poistuivat 3. tammikuuta 1918 Kokemäeltä junalla, he sytyttivät lähtiessään Seuratalon palamaan.

Välivuodet 1918–1931

Koska ajat olivat levottomat sisällissodan takia ja maan talous kääntyi taantumaksi, jäi uuden Seuratalon rakentaminen tekemättä. Yhdistykset ja juhlaväki käyttivät pääasiassa muita kunnan alueella olevia tiloja tilaisuuksien pitämiseksi. Aivan keskustassa otettiin käyttöön niin sanottu Teljan talo, jossa monet tilaisuudet järjestettiin.

Kokemäen Suomalainen Seura lakkautettiin paloa seuraavana syksynä 1918 ja jäljellä olleet rahat lahjoitettiin Kokemäen Kansallisseuralle. Seuratalon rakentaminen näyttää olleen vaivalloinen urakka. Vuonna 1920 päätettiin käynnistää toimet, joilla uusi talo rakennettaisiin vanhalle paikalle. Mutta vasta 1922 ostettiin Kalliopohjan viereinen tontti 6000 markalla ja alueen taakse rakennettiin urheilukenttä. Itse Seurataloa tarvittiin kipeästi vasta 1929, kun Teljan talo myytiin ja kokoontumispaikkaa ei enää ollut.

Kokemäen Nuorisoseura kutsui joukon porvarillisia yhdistyksiä kokoukseen, jossa päätettiin aloittaa uuden Seuratalon rakentaminen. Rahaa ja tarvikkeita kerättiin lamasta huolimatta ja 14. huhtikuuta 1931 perustettiin Kokemäen Seuratalo O.Y. 300 000 markan osakepääomalla. Perustajina olivat 16 seuraa ja yhtymää sekä joukko yksityishenkilöitä eli yhteensä 43 osakkeenmerkitsijää. Kalliopohjan tontti, jota kutsuttiin jo Nuijanmäeksi, ostettiin Kokemäen Kansallisseuralta maksamalla se Seuratalon osakkeilla. Suurimpia osakkeenomistajia olivat Kokemäen Kansallisseura, Lotta-Svärd-yhdistys ja suojeluskunta. Muut yhdistykset ja yhtymät omistivat yhteensäkin vähemmän kuin pienin kolmesta suurimmasta osakkeenomistajasta. Kun samaan aikaan rakennettiin myös Järilän seurantaloa noin 6 km:n päähän Tulkkilasta, on Kokemäellä ollut kokoontumispaikalle laajaa käyttöä.

Kun talon taloudelliset reunaehdot selvisivät, järjestettiin talon ulkonäöstä luonnoskilpailu, johon ottivat osaa kiinnostuneet paikkakuntalaiset. Kiistaa aiheutti lähinnä vinkkelikysymys eli tulisiko talosta tehdä suorakulmion muotoinen vai L-kirjaimen muotoinen. Vinkkeliehdotus pääsi voitolle ja tältä pohjalta tamperelainen arkkitehti Lauri Autero laati talosta tarvittavat piirustukset. Uusi Seuratalo oli noin kaksi kertaa tilavampi kuin ensimmäinen Kalliopohja.

Talon rakentaminen annettiin urakkana kauvatsalaiselle rakennusmestarille Matti Ojaperälle. Rakentaminen alkoi 7. heinäkuuta 1931 25 ja työtä tehtiin noin 25 miehen voimalla. Puolet miehistä olivat Kauvatsalta ja loput todennäköisesti Kokemäeltä. Harjannostajaiset olivat lokakuun 9. päivänä. Taloon rakennettiin keskuslämmitys, jossa puilla keitettyä vesihöyryä johdettiin pattereihin. Valaisimet ja muut sähkölaitteet tilattiin Kokemäen Sähkö O.Y.:ltä. Juhlasalin ja parvekkeen penkit, pöydät, tuolit ja muu kalusto tilattiin puuseppä Rintalalta. Rakennus valmistui joulukuun alkupäivinä ja vihkiäiset pidettiin 26. joulukuuta 1931. Kaupparekisteriin Seuratalo O.Y. merkittiin 29. syyskuuta 1931.

Kokemäen Seuratalo 1931–2001

Talon isännöitsijäksi ryhtyi ensimmäisenä Antti Mustala. Hänen vastuullaan oli talon taloudellinen toiminta. Hänen jälkeensä ovat isännöitsijöinä toimineet muun muassa Heikki Ajanko, Eino Heikkilä, Lauri Seppä ja Antti Aalto-Setälä.

Ensimmäinen vahtimestari oli Kalle Kaisla Tyrväästä. Vahtimestarille ei maksettu palkkaa, mutta tämän annettiin asua vapaasti talonmiehen asunnossa, jonka lämpö ja sähkö kuului asumisetuihin. Lisäksi tilaisuuksien vaatteiden säilytyksestä saadut tulot kuuluivat vahtimestarille. Muita pitkäaikaisia vahtimestareita ovat olleet muun muassa Kalle Murto, Soini Vandell, Aarne Pöysti, Anna-Liisa Merikanto ja Esko Hertell.

Hirsitalon habitus vaihtui, kun ulkoseinät vuorattiin laudoilla vuonna 1935. Tämän vuoksi sitä maalattiin usein. Ensimaali vedettiin pintaan vuosina 1935–36, ja uudelleen taloa maalattiin vuosina 1950 ja 1971. Vaikka talo oli uusi, kului se vilkkaassa käytössä. Varsinkin sotavuosina talon huoltoa laiminlyötiin ja siksi talo saneerattiin vuonna 1955.

Vanha ulkorakennus purettiin vuonna 1949 ja tilalle rakennettiin suurempi puuliiteriksi ja ulkokäymälöitä varten. Myös Seuratalolle vievää tietä kunnostettiin erään pioneerikurssin opinnäytetyönä. Mäen kallion reunaa pyöristettiin ja uusi loivempi tie tehtiin mäen sivulla olevalle pysäköintialueelle.

Seurantalon tilaisuudet koostuivat pääasiassa yhdistysten kokoontumisista. Joitakin erikoisia tapahtumia voidaan kuitenkin mainita. Pitkänä perinteenä järjestettiin Satakunnan laulujuhlat, joita Seuratalo isännöi vuosina 1924, 1932 ja 1946. Esityksiä varten rakennettiin aina laululava nykyiselle pysäköintialueelle. Sotavuosina 1939–1944 Seuratalo toimi sotaväen majoitus- ja ruokailupaikkana, sotasairaalana, kutsunta-, koulutus-, toimisto- ja varastotiloina. Vuonna 1943 talossa majaili inkeriläispakolaisia.

Koulutilat loppuivat suurten ikäluokkien kasvaessa Kokemäellä. Seuratalon yläkerrassa oli koululuokkina kaksi huonetta 8 vuoden ajan. Kun uudet koulutilat saatiin käyttöön, muutettiin nämä nuorisotiloiksi. Sotien jälkeen ja vielä 1950-luvulla Seuratalon tanssi-illat olivat suosittuja tapahtumia. Tanssiperinne hiipui kuitenkin nopeasti tämän jälkeen ja 1960-luvulla Seurantalon käyttö oli pienimmillään sen historian aikana.

Kokemäen Seurataloyhdistys r.y.

Seuratalon taloudellinen tilanne oli 1960-luvulla heikko. Talkoohenki katosi ja talon ylläpito lankesi yksinään muutamalle ihmiselle. Siksi sen käyttöä ja ylläpitoa pyrittiin tehostamaan perustamalla uusi yhdistys. Perustamiskokous pidettiin 20. maaliskuuta 1970 ja perustajajäseniksi ilmoittautuivat Kokemäen Maataloustuottajat, Kokemäen Maatalousnaiset, Kokemäen Maamiesseura, Kokemäen Kova-Väki, Kokemäen Naisvoimistelijat, Kokemäen Mieslaulajat, Kokemäen Martat, Kokemäen Kansallisseura ja Kokemäen Nuorisoseura. Yhdistykselle siirrettiin koko Kokemäen Seuratalo O.Y.:n omaisuus ja merkintä yhdistysrekisteriin tehtiin vuoden 1970 loppuun mennessä.

Tulipalo ja jälleenrakentaminen 2001–

Tulipalo tuhosi talon 30. marraskuuta – 1. joulukuuta 2001 lähes kokonaan. Talon katto romahti sisälle ja muutama seinä jäi puoliksi pystyyn. Monen yhdistyksen arkistot jäivät tuleen, mutta ihmisvahingoilta säästyttiin. Palon syttymissyytä ei tiedetä varmuudella.

Uuden talon suunnittelu aloitettiin heti samaana keväänä. Riittävän suuren talkooryhmän ilmaantuminen ja runsaat tukkilahjoitukset paikallisilta metsänomistajilta toimivat lähtölaukauksena, joka käynnisti useampivuotisen rakentamisprosessin. Sen tuloksena Seuratalossa on suuri juhlasali, laajat ravintolatilat ja laitoskeittiö käytettävissä suuriin tilaisuuksiin. Yläkertaan on rakennettu kolme kokoushuonetta ja juhlasaliin avautuva parvi, ulkokatolle suuri terassi ja suuri aula. Aulan yhteydessä on vielä keittiö. Saneerauksen kohteena on viime aikoina ollut pihaympäristön rakentaminen viihtyisäksi.

Aiheesta muualla

• Kotiseutuliitto: Suomen seuraintalot
• Kuula, Heikki: Videosta valokuvia Seuratalon palosta^{[vanhentunut linkki]}
• Joutsi, Jukka: valokuvia Kokemäeltä
• Kokemäen kaupunki: Villa Cumasta Kokemäen kaupunkiin – kävelyreitti (Arkistoitu – Internet Archive)