Knockin’ on Heaven’s Door

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Knockin' on Heaven's Door)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
”Knockin’ on Heaven’s Door”
Bob Dylan
Singlen ”Knockin’ on Heaven’s Door” kansikuva
Singlen tiedot
 Albumilta Pat Garrett & Billy the Kid
 Julkaistu 1973
 Tuottaja(t) Gerald McCartan
 Tyylilaji rock
 Kesto 02.32
Bob Dylanin muut singlet
George Jackson
1971
”Knockin’ on Heaven’s Door”
1973
A Fool Such as I
1973

Knockin’ on Heaven’s Door” on Bob Dylanin säveltämä ja sanoittama kappale, joka kertoo kuolettavasti haavoittuneen sheriffin viimeisistä ajatuksista. Sam Peckinpahin ohjaaman lännenelokuvaa Pat Garrett ja Billy the Kid (1973) varten tehty kappale oli menestys.

Laulussa on neljä sointua ja ne tulevat seuraavassa järjestyksessä: G, D, Am7, Am7, G, D, C, C. Soinnut kulkevat samalla tavalla läpi koko kappaleen.

Kappale valittiin vuonna 2004 sijalle 190 Rolling Stone -lehden jutussa ”kaikkien aikojen 500 parasta laulua”.

Cover-versioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coverin kappaleesta omalla sovituksella ovat tehneet ainakin Dave Lindholm, Eric Clapton, Guns N’ Roses, Television, Avril Lavigne, Warren Zevon, The Grateful Dead, Bob Marley, Bryan Ferry, Mark Knopfler, Wyclef Jean, Roger Waters, Givan Tichy, The Sisters of Mercy, Seether, Cold Chisel, U2, Guided by Voices, Daniel Lioneye, Bon Jovi, Randy Crawford, Beau Jocques, Chaozz, Zé Ramalho, Rick Devin ja John Daly.

Suomeksi kappaleen on sanoittanut Pertti Reponen nimellä ”Olen jäänyt oven taa”. Kappale löytyy Aimo Jaaran sooloalbumilta Arkinen laulu (1976).

Guns N’ Roses -versio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Knockin’ on Heaven’s Door”
Guns N’ Roses
Singlen ”Knockin’ on Heaven’s Door” kansikuva
Singlen tiedot
 Albumilta Use Your Illusion II
 Julkaistu toukokuu 1992
 Tuottaja(t) Mike Clink, Guns N’ Roses
 Tyylilaji rock, hard rock
 Levy-yhtiö Geffen
Guns N’ Rosesin muut singlet
Live and Let Die
1992
”Knockin’ on Heaven’s Door”
1992
November Rain
1992

Myös Guns N’ Rosesin versiosta tuli suosittu ja se löytyy albumeilta Use Your Illusion II, Live Era: ’87-’93 ja Greatest Hits. Kappale liittyi alun perin Guns N’ Rosesin esityslistaan, kun laulaja Axl Rose pahoinpideltiin sairaalakuntoon ja kolme päivää sairaalassa vietettyään hän ei saanut Dylanin kappaletta mielestään. Hänen kerrottuaan siitä Slashille tämä sanoi, että kappale soi myös hänen päässään. Kappaletta ei harjoiteltu alun perin ollenkaan, vaan yhtye päätti eräässä konsertissaan esittää sen spontaanisti. Kappale päätyi nykyiseen muotoonsa samaisessa konsertissa, kun Axl häipyi yllättäen lavalta ja Slashin oli kehitettävä nopeasti jotain bluespainotteista kitarasooloa, jotta yleisön mielenkiinto säilyisi.

Myöhemmin vuonna 1987 yhtyeen läheinen ystävä ja roudari Todd Crew menehtyi huumeisiin Slashin hotellihuoneessa ja aina kappaleen alkaessa tai loppuessa joku yhtyeen jäsenistä osoitti kappaleen omistettavan hänen muistolleen. Guns N’ Rosesilla on kappaleesta kaksi sovitusta, toista he käyttivät vain live-esityksissä vuodesta 2002 eteenpäin ja toinen on studioversio.