Kloramiini
Kloramiini | |
---|---|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi | Natriumkloori-(4-metyylifenyyli)sulfonyyliatsanidi |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
SMILES | CC1=CC=C(C=C1)S(=O)(=O)[N-]Cl.[Na+] |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C7H7ClNNaO2S |
Moolimassa | 227,64 g/mol |
Sulamispiste | 167–169 °C |
Tiheys | 1,4 g/cm3 |
Kloramiini eli Kloramiini-T on vesiliukoinen antiseptinen yhdiste, jota käytetään muun muassa desinfiointiin.[1][2] Kloramiinia on käytetty jo pitkään desinfiointiaineena sairaaloissa. Se tehoaa mm. hepatiitti- ja hi-viruksiin.[3] Toisin kuin tavallisempi natriumhypokloriitti, kloramiini on heikosti emäksinen, lähes hajuton eikä se ole voimakas valkaisuaine.[4] Kloramiinia käytetään myös orgaanisessa synteesissä reagenssina,[5] missä se toimii elektrofiilisen kloorin lähteenä[6] tai Sharplessin oksyaminaatiossa tosyyliamidiryhmän lähteenä.[7]
Yhdisteen kemiallinen kaava on C7H7ClNNaO2S ja rakennekaava CH3(C6H4)SO2NClNa.[1]. Kidevedettömän kloramiini-T:n moolimassa on 227,64 g/mol ja CAS-numero 127-65-1. Se tunnetaan myös nimillä p-tolueenisulfoniklooriamidinatrium[1], p-toluolisulfonkloramidinatrium, N-natrium-N-kloori-p-toluolisulfonamidi, natrium-ptolueenisulfonkloramidi ja tosyyliklooriamidinatrium.[8]
Rakenteeltaan kloramiini on valkoista, kiteistä jauhetta, jonka haju muistuttaa klooria. Koostumus on pysyvä normaalilämpötilassa ja -paineessa. Aineen pH-arvo on 8–10 (50 g/l, 20 °C). Sen leimahduspiste on 192 °C, vesiliukoisuus 150 g/l.[8]
Vaikka kloramiini on mainittu eräissä lähteissä myrkyttömäksi,[1] se on terveydelle haitallista nieltynä.[8] Aine kehittää myös myrkyllisiä kaasuja sekoittuessaan happoihin sekä on syövyttävää joutuessaan iholle, silmiin tai limakalvoille. Kloramiinin hengittäminen voi myös aiheuttaa herkistymisreaktion. Vesiliukoisena aine liukenee veteen ja leviää vesien mukana ympäristöön.[8] Kloramiinin on havaittu aiheuttavan ammattiastmaa ja -nuhaa.[3][9]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kloramiini B eli natrium-N-klooribentseenisulfonamidi, C6H5ClNNaO2S, CAS-numero 127-52-6
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Weilin + Göösin tietosanakirja 3, Kle–Net, s. 892. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5069-9
- ↑ https://www.ttl.fi/file-download/download/public/6517
- ↑ a b https://www.duodecimlehti.fi/duo50224
- ↑ https://www.sillasiisti.fi/sactiv-kloramiini-1l
- ↑ https://doi.org/10.1021%2Fcr60311a005
- ↑ https://doi.org/10.1016%2Fj.jscs.2021.101416
- ↑ https://pubs.acs.org/doi/10.1021/jo00863a052
- ↑ a b c d Käyttöturvallisuustiedote Kloramiini-T 10.9.2004. Tamro. Viitattu 2.2.2010.
- ↑ https://www.ttl.fi/file-download/download/public/6517
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- PubChem: Chloramine-T (englanniksi)
- KEGG: Chloramine T (englanniksi)