Klassikkosuoja
Klassikkosuoja (ruots. skydd för klassiker) tarkoittaa tiettyjen maiden tekijänoikeuslakiin sisältyvää säännöstä, joka kieltää käyttämästä taideteoksia loukkaavalla tavalla tekijän kuoleman jälkeen. Kielto on voimassa myös silloin kun tekijänoikeus on lakannut tai sitä ei ole ollut.[1]
Suomen tekijänoikeuslaissa klassikkosuojasta säädetään 6 luvun 53 §:ssä.[2] Jos kirjallisen tai taiteellisen teoksen suhteen tekijän kuoltua menetellään julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla, on opetusministeriöllä valta kieltää sellainen menettely.
Kielto on Suomessa määrätty ainoastaan kerran niin kutsutussa Kynäbaari-jutussa vuonna 1962. Tuolloin opetusministeriön määräämästä kiellosta valitettiin, ja korkein oikeus päätti lopulta vuonna 1967 pysyttää kiellon voimassa. Sen jälkeenkin opetusministeriötä on pyydetty määräämään kielto muun muassa tapauksessa, joka koski Akseli Gallen-Kallelan maalausten käyttöä keräilylautasissa, mutta ministeriö ei kieltoa määrännyt.[1]
Vastaava säännös sisältyy myös Ruotsin, Norjan ja Tanskan sekä Italian tekijänoikeuslakiin. Norjassa kieltoja on määrätty useasti, Tanskassa kahdesti,[3] ja Ruotsissa on yksi tapaus vireillä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Niiranen, Valtteri – Tarkela, Pekka: Tekijänoikeuden tietosanakirja, s. 59–60. Helsinki: Werner Söderström Lakitieto, 1998. ISBN 951-670-022-5
- ↑ Tekijänoikeuslaki (404/1961). (Arkistoitu – Internet Archive) Finlex.
- ↑ Wennersten, Ulrika: Immaterialrätt och skydd av samhällsideal: En studie av klassikerskyddet i upphovsrätten och undantagen i varumärkesrätten, mönsterrätten och patenträtten för allmän ordning och goda seder, s. 190–195. (Diss) Lund: Lunds universitet, Juridiska fakulteten, 2014. ISBN 978-91-7473-927-5
- ↑ Haidl, Kajsa: Svenska Akademien stämmer sajten Nordfront. Dagens Nyheter 19.12.2019. (Arkistoitu sivu.)