Kivisaaren palatsi
Kivisaaren palatsi (ven. Каменноостро́вский дворе́ц, Kamennoostrovski dvorets) on Pietarin pohjoisosan Kivisaarella sijaitseva uusklassista arkkitehtuurina edustava rakennus.[1]
Palatsi rakennettiin vuosina 1776–1781 Katariina II:n perillistä, suuriruhtinas Paavalia varten. Sen suunnittelija on tuntematon. Rakennustöitä johti arkkitehti Juri Felten vuoteen 1777 asti.[2]
Arkkitehtuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palatsi muistuttaa 1700-luvun lopun maaseutukartanoa. Puutarhan ympäröimää sisäpihaa reunustaa kaksi sivurakennusta.[2] Siinä on kuuden toskanalaisen pylvään reunustama portiikki ja avara cour d'honneur, kunniapiha eli sisääntulopiha. Suomalaisesta graniitista valmistetut portaat johtavat etuovelle. Pääsisäänkäyntiä ja Pienelle Nevkalle avautuvaa vastakkaista julkisivua koristavat doorilaiset pylväiköt.[3] Rakennuksessa on säilynyt osa Vincenzo Brennan 1700-luvun lopussa suunnittelemasta sisustuksesta, joka on saanut innoituksensa Giovanni Piranesin Roomaa kuvaavista maisemamaalauksista. Giacomo Quarenghi päivitti suunnittelua rakennustöiden jatkumisen jälkeen, jotka olivat keskeytyneet tulvan vuoksi vuonna 1777.[1]
Palatsi on pitkänomaisen P-kirjaimen muotoinen, jonka keskusrakennus ja siipirakennukset (G. Quarenghi) on asetettu suorassa kulmassa siihen nähden. Palatsin keskusrakennuksessa sijaitsivat eteishalli, suuri sali, galleria, merisalonki, kuvasali ja kabinetti eli työhuone. Toisessa siivessä sijaitsivat asuintilat ja toisessa palatsiteatteri.[3]
Palatsikompleksiin kuuluvat myös invaliditalo, keittiörakennus, talous- ja halkopihat, kivinen hevostalli, maneesi, vartiotupa, puutarha ja puutarhamestarin talo.[3]
Puisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ympäröivän maisemapuiston on suunnitellut Jean-François Thomas de Thomon. Palatsin lähellä sijaitsee Juri Feltenin vuosina 1776–1778 suunnittelema uusgoottilainen, Johannes Kastajalle pyhitetty ristikirkko,[4] jossa kastettiin Aleksandr Puškinin kaksi lasta. Kirkkorakennus on Venäjälle melko epätavallinen, koska se jäljittelee Länsi-Euroopan arkkitehtuuria. Puistossa on puinen teatteri,[3] joka rakennettiin vain 40 päivässä.
1700-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keisari Paavali lahjoitti palatsin entiselle Puolan kuningas Stanisław August Poniatowskille vuonna 1797. Arkkitehti Vincenzo Brenna tilattiin sisustamaan sisätiloja uudelleen. Merisalonki muutettiin vadelmanpunaiseksi salongiksi, suuri sali peilisaliksi, ja salin esihuoneeseen maalattiin freskoja, joissa oli maisemia Roomasta.[3] Brenna maalasi ne yhdessä F. Labenskin kanssa Giovanni Piranesin kaiverrusten perusteella.
1800-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1808-1811 palatsiin lisättiin arkkitehti Luigi Ruscan suunnitelman mukaan kolmas kerros, jonne sijoitettiin Aleksanteri I:n työhuone Vasili Stasovin suunnitelman mukaan vuonna 1824 valmistuneen asuinrakennuksen toisen kerroksen yläpuolelle. Samaan aikaan puutarhamestari F. F. Limin suunnitteli puutarhan uudelleen ja muutettiin maisemapuutarhasta muotopuutarhaksi. 1820-luvulla monet palatsin huoneet maalasi uudelleen koristetaiteilija Giovanni Battista Scotti. Vuosina 1824-1828 arkkitehti Z. F. Dildin rakensi teatterisiiven uudelleen.
Palatsin kuuluisin asukas oli Aleksanteri I, jonka suosikkiasunto se oli. Hänen kuolemansa jälkeen kartanon perivät hänen veljensä suuriruhtinas Mihail Pavlovitš Romanov.[1] Vuosina 1834-1836 Aleksandr Puškin vieraili heidän luonaan. Vuonna 1849 omistajaksi tuli suuriruhtinas Mihailin leski suuriruhtinatar Jelena Pavlovna. Hänen yhteistyökumppaninsa säveltäjä Arthur Rubinstein asui palatsissa vuosina 1852-1854. Vuonna 1845 arkkitehti Andrei Stackenschneider lisäsi palatsin Nevan puoleiselle julkisivulle suljetun terassin, suunnitteli vadelmanpunaisen salongin tilalle musiikkisalongin ja uudisti palatsin viemäröintijärjestelmän.
Viimeinen omistaja oli Mihail Pavlovitš Romanovin ja suuriruhtinatar Jelena Pavlovnan tytär, suuriruhtinatar Jekaterina Mihailovna. Hänen jälkeläisensä saivat palatsiin käyttöoikeuden vain elinajakseen eli se ei enää periytytynyt heidän jälkeläisilleen.
1900-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1900-luvun alusta lähtien palatsi oli asumaton ja hoitamatta aina 1920-luvun puoliväliin asti. Joidenkin arkistotietojen mukaan vuosina 1920-1924 viranomaiset sijoittivat palatsiin Anatoli Lunatšarskille nimetyn Petrogradin katulasten siirtolan. Toisen maailmansodan aikana se toimi sotasairaalana. Sodan jälkeisinä vuosina alettiin entisöidä palatsin eteisaulan koristemaalauksia, jotka ylimaalattin öljymaalilla vuonna 1935. Suuressa peilisalissa entisöitiin karyatidit ja medaljongeissa olevat kohokuvat.
Palatsi oli käytössä sotilaiden ja armeijan lentäjien toipilaskotina[1] koko Neuvostoliiton ajan. Tuon ajan sanomalehdissä kirjoitettiin, että "tuhannet sotilaslentäjät tulevat tänne eri puolilta maata paitsi parantamaan terveyttään myös katsomaan kuuluisaa kaupunkia". Neuvostoliiton ja sen jälkeen Venäjän syrjäisimpien kolkkien upseereilla oli mahdollisuus vierailla pohjoisessa pääkaupungissa koko perheensä kanssa. Vuosittain hoidettiin noin 2 500 lentäjää.
2000-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2008 alussa kerrottiin, että Lapin Enterprise niminen yritys tutki palatsin kuntoa, jonka jälkeen yhtiön asiantuntijat laativat tekniset erittelyn ja valmistelivat kunnostusprojektin. Oletuksena oli, että vuoden loppuun mennessä kellarin ja perustusten vesieristys kunnostetaan ja julkisivut saadaan kuntoon. Tämä työ tehtiin valtion 100 000 000 ruplan arvoisen sopimuksen nojalla. Palatsin entisöinti kesti useita vuosia.[5]
Johannes Kastajan uusgoottilainen tiilikirkko restauroitiin vuonna 2016.[6]
Kivisaaren palatsi on muiden Pietarin keisarillisten palatsien ohella osa maailmanperintöluetteloon kuuluvaa Pietarin historiallista keskustaa ja siihen liittyviä monumentteja. Se kuuluu Pietarin kaupungille ja on tällä hetkellä laajojen korjausten vuoksi. Sinne suunnitellaan käytettäväksi edustustilana, jonne voidaan majoittaa Pietarin kaupungin vieraita. Tämänhetkinen suunnitelma on käyttää palatsia Pietarin kuvernöörin virka-asuntona.[1]
Kivisaaren palatsin osoite on Pienen Nevkan rantakatu 1. Lähin metroasema on Tšornaja retška.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Kamennoostrovskiy Palace in St. Petersburg, Russia www.saint-petersburg.com. Viitattu 7.1.2025.
- ↑ a b Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 251. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1
- ↑ a b c d e The Kamennoostrovsky Palace: Palaces and ensembles - Петербург 24 petersburg24.ru. Viitattu 7.1.2025.
- ↑ Kirikov, Boris: Arhitekturnyje pamjatniki Sankt-Peterburga, s. 134–136. Sankt-Peterburg: Kolo, 2005. ISBN 5-901841-33-6
- ↑ 100 млн рублей на Каменноостровский дворец dp.ru. Viitattu 7.1.2025. (venäjäksi)
- ↑ Kuzmitski, Vadim: Явление красного кирпича / Punatiilinen ilmiö Санкт-Петербургские ведомости / St. Petersburg Gazette. 27.9.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kivisaaren palatsi Pietari-tietosanakirjassa (venäjäksi)