Litografia

Taidegrafiikka

Monotypia

• Kohopaino
• Puupiirros
• Linoleikkaus

Syväpaino

• Kuivaneula
• Etsaus
• Akvatinta
• Mezzotinto
• Carborundum

Laakapaino

• Litografia
• Serigrafia

Muuta

• Vedosmerkinnät
• Passepartout
• Suomalaiset taidegraafikot

Litografia eli kivipaino, kivipainanta tai kivipainotaide on tasaiselle pinnalle käytettävä painomenetelmä. Menetelmällä voidaan painaa tekstiä tai kuvia paperille tai jollekin muulle sopivalle materiaalille. Optinen litografia on litografian muoto, jota käytetään puolijohteiden ja mikrosysteemijärjestelmien valmistamisessa.

Historia

Litogafian painamista 1930-luvulla.

Kivipainannan keksi saksalainen Alois Senefelder vuonna 1798^lähde?. Litografia oli 1400-luvun alun jälkeen ensimmäinen täysin uuteen menetelmään perustuva grafiikan tekniikka^lähde?. Litografiasta tuli 1820-luvulla kuvitustekniikka, ja kuvataiteilijat kiinnostuivat siitä^lähde?. Litografian käyttäjiä ovat olleet Francisco de Goya ja Eugène Delacroix. Honoré Daumier piirsi lähes päivittäin satiirisia kuvia pariisilaiselämästä La Caricature ja Le Charivari -lehtiin^lähde?. Ainoastaan kivipiirrostekniikka teki tällaisen tuotannon mahdolliseksi^lähde?. Ranskan asema litografiassa oli keskeinen koko 1800-luvun, ja se huipentui 1890-luvulla Henri de Toulouse-Lautrecin, Pierre Bonnardin ja Edouard Vuillardin tuotannossa^lähde?.

Suomen ensimmäisen kivipainon perusti Fredrik Tengström vuonna 1834 Helsinkiin.

Vuosisadan alussa erityisesti saksalaiset ekspressionistit suosivat litografiaa puupiirroksen ohella. Siitä lähtien se on kuulunut taidegrafiikan suosituimpiin tekniikoihin.^lähde?

Tekniikan toimintaperiaate

Kivi, jossa negatiivipinta, ja paperi, jossa Münchenin kartta painettuna.

Litografiaa käyttävä karttapaino Münchenissä.

Litografialla tarkoitetaan painomenetelmää, jossa kuva muodostuu painettavalle pinnalle kemiallisessa prosessissa. Sopivalla musteen ja veden yhdistelmällä muste saadaan negatiivipinnalta tarttumaan paperiin positiivikuvana, ja vesi puhdistaa negatiivimallin. Tämä mahdollistaa suhteellisen litteän negatiivimallin, joka puolestaan mahdollistaa paljon suurempien painosten ottamisen samalla laatalla kuin vanhemmilla painomenetelmillä.^lähde?

Laattana käytetään usein tasaiseksi hiottua kalkkikiveä, jonka pinta on kuitenkin karhennettu halutun rakeiseksi. Tekniikka perustuu siihen, että vesi ja rasva hylkivät toisiaan. Kuva piirretään rasvaisella litoliidulla tai -tussilla. Jotta rasvainen piirrosaine ei leviäisi huokoisessa kivessä, kivi etsataan eli käsitellään happo-arabikumi seoksella. Etsauksessa rasvamolekyylit ketjuuntuvat, jolloin rasva ei leviä ja kuvattomille alueille syntyy voimakkaasti vettä suosiva hydrofiilinen kalvo. Vedostettaessa kiven pinta kostutetaan ja siihen telataan rasvainen painoväri, joka tarttuu vain rasvaisiin piirrettyihin kohtiin. On olemassa myös erityinen hankauspuristukseen perustuva painokone eli litografiaprässi, jossa väri siirtyy laatalta paperille.^lähde?

Valotusmenetelmässä kuva maalataan ja piirretään läpinäkyville kalvoille valoa läpäisemättömällä värillä. Jokaisesta painoväristä luodaan oma kuvapohjansa valottamalla piirroskalvo valonherkän levyn päällä. Epäsuorassa laakapainotekniikassa painoväri siirtyy kuvapohjalta ensin kumikankaalla päällystetylle sylinterille ja siitä edelleen paperille.^lähde?

Suomessa valotusmenetelmä on nykyään suositumpi menetelmä kuin perinteinen kivilitografia. Valonherkän emulsion ja valotusfilmin käytön lisäksi voi valokopion kuva-aiheen siirtää kivelle voimakkaan liuottimen ja prässin puristuksen avulla. Kuvan siirron jälkeen työskentelyä jatketaan kivilitografian perinteisin menetelmin.^lähde?

Litografiataide Suomessa nykyään

Turkulainen taidemaalari ja taidegraafikko Antti Nieminen (k. 2007) teki taiteilijauransa alussa maalausten ohella puupiirroksia, mutta siirtyi myöhemmin tekemään pelkästään grafiikkaa, erityisesti kivipiirroksia ja litografiaa. Nieminen oli erityisen menestynyt litografian taitaja. Litografiaa välineenään käyttäviä suomalaisia nykytaiteilijoita ovat muun muassa Kuutti Lavonen, Matti Hintikka, Jorma Hautala, Visa Norros, Tapani Mikkonen, Kaisu Sirviö ja Anna Alapuro. Suomessa toimii yksi litografian työhuone, Helsingin Kivipaino, joka vedostaa taiteilijoille heidän originaaleja kivilitografioitaan.^lähde?

Pro Litografia on taiteilijoiden vetämä yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää kiveltä painettavan litografian asemaa ja merkitystä sekä kivilitografian tulevaisuutta Suomessa ja ulkomailla. Yhdistys perustettiin vuonna 2003, jäseniä sillä on yli kolmekymmentä. Jäsenistö koostuu nykytaiteilijoista sekä alan tutkijoista ja tukijoista. Yhdistys järjestää kurssitoimintaa, tukee tutkimushankkeita, on perustanut julkaisusarjan sekä järjestänyt näyttelyitä koti- ja ulkomailla, muun muassa Etelä-Karjalan taidemuseossa Lappeenrannassa, Porvoon taidehallissa sekä Frans Masereel International Printmaking Centrumissa Belgiassa. Lisäksi yhdistys kokoaa ja ylläpitää suomalaista kivilitografiavedosarkistoa.

Lähteet

• Juha Joro: Litografia eli kivipiirros 2004. Juha Joro. Arkistoitu 24.7.2007. Viitattu 2.6.2009.
• Samu Karvala: Kivipainon pelastajat koolla Uusimaa. 5.3.2009. Arkistoitu 16.10.2014. Viitattu 2.2.2011.
• Kuvia kiveltä - Pro Litografia -yhdistyksen näyttely Etelä-Karjalan tapahtumat. Lappeenranta: eKarjala Oy. Viitattu 2.2.2011.^{[vanhentunut linkki]}

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Litografia Wikimedia Commonsissa