Paleoruokavalio

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kivikautinen ruokavalio)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Kivikautinen ruokavalio” ohjaa tänne. Aihetta käsittelevästä kirjasta katso Kivikautinen ruokavalio (kirja).
Kivikauden ruokavalion tyyppinen annos, jossa on kalaa, äyriäisiä ja kasviksia.

Paleoruokavalio (myös paleodieetti tai kivikautinen ruokavalio) on nykyaikainen ruokavalio, joka jäljittelee kivikautista metsästäjä-keräilijöiden oletettua ruokavaliota ennen maanviljelyn syntyä noin 10 000 vuotta sitten.

Paleoruokavalio perustuu ajatukseen, että ihminen on muuttunut biologisesti hyvin vähän viimeisten tuhansien vuosien aikana, mutta ruoka on muuttunut sitäkin enemmän. Paleoruoan puolestapuhujat uskovat paleoruokavalion siksi sopivan ihmiselle biologisesti paremmin kuin uudemmat ruoat, joihin ihmisellä ei ole vielä ollut riittävästi aikaa sopeutua geneettisesti.[1][2][3]

Paleoruoat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paleoruokavaliossa on paljon valinnanvaraa ruoka-aineiden välillä, sillä kivikautisten ihmisyhteisöjen ruokavaliot luultavasti vaihtelivat huomattavan paljon paikallisesti ja ajallisesti.[4]

Paleoliittisessa ruokavaliossa suositaan lähiruokaa, sesonkivihanneksia ja puhtaita raaka-aineita, ja vältetään pitkälle jalostettuja, teollisesti prosessoituja ja epäluonnonmukaisissa olosuhteissa tuotettuja ruokia. Ruoan voi kypsentää eri tavoin kuten keittämällä tai paistamalla, tai sen voi syödä raakana.

Nykyaikaisen paleoliittisen ruokavalion tyypillisiä ruokia ovat:

  • liha, mahdollisuuksien mukaan luomulihaa, niittylihaa tai riistaa
  • sisäelimet
  • kala ja muut merenelävät
  • vihannekset
  • juurekset
  • hedelmät ja marjat (etenkin jalostamattomat)
  • pähkinät ja siemenet
  • hunaja
  • sienet
  • munat
  • hyönteiset

Rasvoista suositeltavia ovat ruoholla ruokitun karjan voi sekä jotkin luonnolliset kasviöljyt, kuten oliiviöljy, kookosöljy, avokadoöljy ja pähkinäöljyt.[5]selvennä

Maitotuotteiden paikasta paleoruokavaliossa on vaihtelevia mielipiteitä, mutta jos niitä syö, tulee suosia täysrasvaisia. Suomalaiset saattavat olla muita kansoja paremmin sopeutuneet hapanmaitotuotteiden käyttöön.[6]

Jotkut suosivat vähärasvaista lihaa, mutta joidenkin mukaan kivikauden ihmisellä ei ollut syytä jättää saaliseläimen rasvaisia osia syömättä.

Vältettävät ruoat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paleoruokavaliossa pyritään yleensä välttämään lisäaineita sekä seuraavia maanviljelyksen ja teollistumisen myötä käyttöön tulleita ruoka-aineita:

Näiden lisäksi ns. autoimmuuni-paleoprotokollassa (Paleo Autoimmune Protocol) vältetään seuraavia potentiaalisesti haitallisia ruoka-aineita esimerkiksi kuukauden ajan, jonka jälkeen niitä voidaan yksitellen tuoda takaisin ruokavalioon mahdollisia reaktioita silmällä pitäen.

Alkoholia sekä kahvia ei pidetä paleoruokana, koska ihmisen esi-isät eivät olisi pystyneet tuottamaan näitä juomia.[7]

Ravintosisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makroravintoaineiden kannalta paleoruokavalioon kuuluu suhteellisen paljon proteiinia ja rasvaa, mutta nykyistä vähemmän hiilihydraatteja.

Kivikautisessa ruoassa väitetään olevan enemmän ravinteita kuin nykyaikaisessa ruoassa. Tämä johtuu muun muassa siitä, että sitä ei ole prosessoitu modernin ruoan tavoin, mikä tuhoaa ravinteita.

Paleoruokavaliossa pyritään saavuttamaan mahdollisimman pieni omega-6/omega-3 -rasvahappojen suhde, koska villikalassa ja riistassa on luontaisesti runsaasti omega-3-rasvahappoja, mutta tehotuotetussa lihassa ja prosessoiduissa öljyissä sen sijaan runsaasti omega-6:ta.

Paleoruokavaliossa ei ole juurikaan gluteenia eikä kaseiinia, joiden epäillään aiheuttavan terveysongelmia joillekin ihmisille. Siinä ei myöskään ole paljon antiravinteita, kuten fytiinihappoa ja lektiineitä, joita esiintyy etenkin viljassa ja palkokasveissa.[8]

Kalsiumin saanti ja happo-emästasapaino

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maitotuotteiden poisjättämisen vuoksi paleoruokavaliolla saadaan usein virallisia suosituksia pienempiä määriä kalsiumia. Usein kalsium-aineenvaihdunnassa keskitytäänkin vain sisään tulevan kalsiumin määrään, mutta myös ruoan happo-emästasapainolla on merkittävä vaikutus kehon kalsium-tasapainoon.[9] Kaikilla ruoilla on joko happamoittava tai emäksinen vaikutus kehoon.[9][10][11] Hiljattain on arvioitu, että Itä-Afrikkalaisen Homo Sapiensin paleoliittisen aikakauden ruokavalio oli nettoemäksinen[11], kun tyypillinen länsimainen ruokavalio on nettohapan.[10][11] Nettohapan ruokavalio pakottaa elimistön purkamaan emäsvarastoja, joista suurin on luuston kalsiumsuolat.[11] Happaman kokonaisvaikutuksen aiheuttavia ruoka-aineita ovat mm. viljat, lihat ja kalat, kananmunat, juustot ja maito ja emäksisen aiheuttavia ovat vihannekset, juurekset, hedelmät, sienet ja pähkinät.[9][10][11]

Koska paleoruokavalio painottaa kasviksia ja hedelmiä reilusti, ja merkittäviä ruokavalioon kuuluvia happamia ruokia ovat etupäässä liha ja merenelävät, se ei aiheuta osteoporoosia ja voi itse asiassa tukea luuston terveyttä.[9][11]

Ravintokuidun saanti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paleoliittisen aikakauden ravinnossa kuitua saatiin vihanneksista ja hedelmistä, kun taas länsimaalaisessa ravinnossa valtaosa tulee viljoista.[11][10] Hedelmissä on kaksi kertaa ja vihanneksissa kahdeksan kertaa enemmän kuitua kuin täysjyväviljoissa (pois lukien viljaleseet) kaloria kohti laskien.[11][10] Hedelmissä ja vihanneksissa kuitu on pääasiassa liukenevaa[11][10], kun taas viljoissa kuitu on etupäässä liukenematonta tyyppiä.[11] Loren Cordainin mukaan tyypillinen paleoruokavalion mukainen 2200 kilokalorin päiväannos voi sisältää noin 42 grammaa kuitua[12]. Suomalaisen ravintokuitusuosituksen mukaisen 25 gramman[13] annoksen kuitua saa jo noin puolesta kilosta puoleentoista kiloon suuruisesta määrästä paleoruokavalioon kuuluvia yleisimpiä kasviksia.[12] 25 grammaa kuitua saa esimerkiksi kuudesta keskikokoisesta omenasta tai 750 grammasta mustikoita.[14][15][16] Ravitsemusterapian apulaisprofessori Ursula Schwabin mukaan riittävää kuitumäärää on vaikea saada syömättä viljatuotteita, koska kasviksia, marjoja ja hedelmiä tuliksi syödä todella suuret määrät.[17]

Terveyshyödyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi tunnetuimmista paleoruokavalion tutkijoista ja kirjailijoista, yhdysvaltalainen terveystieteilijä Loren Cordain on todennut, että viisi tuoretta tutkimusta ovat osoittaneet nykyaikaisen paleodieetin olevan painonpudotuksen, sydänterveyden ja diabeteksen ehkäisyn kannalta tehokkaampi kuin Välimeren ruokavalio, diabeetikoiden suositusruokavalio ja tyypillinen länsimainen ruokavalio.[18]

Historiallinen pohja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden ruokavalion tiedetään koostuneen lähinnä paikallisten luonnonantimien keräilyn, kalastuksen ja metsästyksen tuottamasta ravinnosta. Muinaisista ruokatottumuksista on kuitenkin vaikea saada tarkkaa tietoa, sillä ruokavaliosta kertovia merkkejä ei ole säilynyt kovinkaan paljon. Kivikautisten heimojen ruokavalio myös vaihteli. Se vaihtelee huomattavan paljon nykyistenkin metsästäjä-keräilijä-alkuperäiskansojen keskuudessa luonnonolosuhteiden erojen takia. Esimerkiksi eteläafrikkalainen gwi-heimo saa kaloreistaan 25 % eläinperäisestä ravinnosta, mutta Alaskan nunamiutit peräti 99 prosenttia.[19]

Ennen viljan viljelyä hiilihydraattien osuus ihmisen ruokavaliossa on kuitenkin ollut nykyistä pienempi ja rasvojen ja proteiinien osuus vastaavasti korkeampi. Paleoruokavaliossa syödään yleensä runsaasti eläinruokia, joista saadaan yleensä noin 64–68 % kaloreista.[20] On kuitenkin myös olemassa tieteellisiä tutkimuksia, joissa painotetaan, että hiilihydraatit kuuluivat kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden ruokavalioon.[21]

Maanviljelyyn siirtymisen vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun ihmiset noin 10 000 vuotta sitten alkoivat siirtyä maanviljelyyn, luurankolöytöjen perusteella on havaittu että ihmisen elinikä lyheni, fyysinen koko pieneni ja useiden tautien ja vaivojen kuten hammas- ja luustovikojen määrä lisääntyi. Evoluutiobiologi Jared Diamondin mukaan yksi syy tälle oli ruokavaliossa: metsästäjä-keräilijöiden ruokavalio oli monipuolisempi kuin vain muutamasta ravintoköyhästä tärkkelyspitoisesta kasvista riippuvaisten maanviljelijöiden.[22] Suomalainen ja pohjoiseurooppalainen perimä on altistunut maanviljelylle vielä tätäkin vähemmän aikaa.[23] Lääketieteellisen The American Journal for Clinical Nutrition -julkaisun mukaan mikään metsästäjä-keräilijäyhteisö ei ole luultavasti kärsinyt nykyajan elintasosairauksista. Toisaalta esimerkiksi sellaiset Amazonin luonnonvaraiset intiaanit, jotka saavat suuren osan kaloreistaan viljeltyjen kasvien hiilihydraatista, eivät myöskään ole juurikaan kärsineet elintasosairauksista. Jalostamattomien kasvien ja riistan suojaavan vaikutuksen on arveltu johtuvan niiden alhaisesta energiatiheydestä ja sitä kautta metsästäjä-keräilijöiden saamasta melko niukasta energiamäärästä.[24] J. Bralyn ja R. Hogganin kirjassa Vaaralliset viljat väitetään, että metsästäjä-keräilijöillä ei vielä esiintynyt nykyajan kroonisten sairauksien oireita kuten liikalihavuutta, korkeaa verenpainetta, valtimonrasvoittumistautia tai insuliiniresistenssiä, vaan niitä alkoi ilmetä vasta maanviljelyn myötä.[25]

Adelaiden yliopiston tutkijoiden mukaan luurankolöytöjen perusteella Euroopassa siirtyminen metsästäjä-keräilijän ruokavaliosta maanviljelijän ruokavalioon aiheutti suun mikrobikannan muuttumisen tautien kannalta haitallisempaan suuntaan.[26] Brysseliläisen yliopiston tutkimuksen mukaan perinteistä metsästäjä-keräilijän elämäntapaa noudattavilla kamerunilaisilla pygmeillä on pienempi verisuonien kalkkeutumisen riski kuin kaupungistuneilla pygmeillä ja paikallisilla bantumaanviljelijöillä.[27] Nykyaikaiselle ruokavaliolle siirtyneiden australialaisten metsästäjä-keräilijöiden terveydentilan huononeminen on tutkimuksessa onnistuttu peruuttamaan, kun heidät on palautettu perinteiselle ruokavaliolleen.[28]

Suomen kivikauden ruokavalio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset paleoruokakirjailijat Leena-Sisko Johansson ja Heljä Suuronen-Geib suosittelevat kirjassaan Melkein kivikautinen keittokirja – Luonnonmukaista lähiruokaa suomalaisille heidän omien kivikaudenaikaisten esivanhempiensa luonnonmukaista ravitsemusta.[29] Kivikausi vallitsi Suomessa noin vuosina 8600–1500 eaa.[30] ja maanviljely levisi Suomeen vasta tuhansia vuosia sen alkamisen jälkeen Euraasian halki idästä.[31][32]

Suomessa elanto saatiin kivikauden aikaan kalastuksella, metsästyksellä ja keräilyllä. Kalojen lisäksi rannikolla saalistettiin hylkeitä, etenkin norppia. Sisämaassa olivat riistaa hirvet, metsäpeurat, majavat ja karhut, mutta myös metsäkana- ja vesilinnut, jänikset, oravat ja muu pienriista. Kaikki Suomessa tavatut linnut ja nisäkkäät olivat syömäkelpoisia oikein valmistettuna. Eläimiä syötiin sesongittain: lohta saatiin keväästä syksyyn, hirviä talvisin, hylkeitä läpi vuoden, ja sorsia ja majavia keväisin ja syksyisin. Kasvikunnasta kerättiin juuria, marjoja, sieniä, kasvien siemeniä, nokkosta, vesipähkinöitä ja muita pähkinöitä. Kasvien lisäksi kerättiin linnunmunia.[33][34]

Karjanhoidon ja maanviljelyn uskottiin alun perin levinneen Suomeen Etelä-Baltiasta ja Koillis-Puolasta vuosien 2 500–2 000 eaa. tienoilla nuorakeraamisen kulttuurin saapumisen myötä.[35][36] Vuonna 2004 Helsingin ja Bristolin yliopistojen tekemän yhteisen tutkimuksen perusteella on selvinnyt, että Suomessa on tuotettu maitoa jo 4 500 vuotta sitten.[37][38] Helsingin yliopiston siitepölytutkimusta ja arkeologiaa yhdistävän tutkimuksen mukaan ensimmäisistä viljakasveista taas tattaria on viljelty Suomessa jo 5 300 eaa. ja ohraa noin 4 200 eaa. Löydökset osoittavat maatalouden olevan vanhempaa perua kuin on alun perin luultu ja juontuvan aina varhaiskampakeraamiselle kaudelle.[32] Maanviljelyn ja karjanhoidon merkitys pysyi Suomessa kuitenkin vähäisenä vielä kauan kivikauden loppuvaiheiden jälkeenkin.[34]

Arvostelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu.
Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.
Tarkennus: Osio on kirjoitettu ikään kuin paleoruokavalio olisi se ainoa oikea ruokavalio

Paleoruokavalio ei toistaiseksi ole ollut ravitsemusviranomaisten ja ravitsemusterapeuttien suosiossa. US News & World Report julkaisi vuosina 2011 ja 2012 amerikkalaisten ravitsemusasiantuntijoiden tekemän listan ruokavalioista niiden terveellisyyden, laihdutukseen sopivuuden ja helppouden mukaan. Kummallakin listalla paleodieetti jätettiin viimeiseksi.[39] Myös suomalaiset viralliset ravitsemussuositukset vuodelta 2005 ovat voimakkaasti ristiriidassa paleoruokavalion kanssa suositellessaan runsaasti leipää, perunaa ja maitotuotteita.[40]

Kalsiumista ja D-vitamiinista voi tulla vajetta, jos maitotuotteet jätetään pois.[41]

Viljatuotteiden välttelyn johdosta puheenaiheeksi ja kiistelyn kohteeksi nousee usein ravintokuidun saanti. Tyydyttyneen rasvan määrä ruokavaliossa jakaa myös mielipiteitä sen terveysvaikutusten vuoksi.

Aiheeseen kohdistuvaa tutkimusta referoineen geneetikko ja tietokirjailija Adam Rutherfordin mukaan paleoruokavalio useiden muiden muotiruokavalioiden tapaan perustuu todennäköisesti "hölynpölyyn". Jo ennen maanviljelyyn siirtymistä ihmisellä lisääntyivät ja monistuivat mutkikkaiden molekyylien pilkkomisen alkuunsaattamisessa tarpeellista amylaasia koodaavat geenit, jotka auttavat pilkkomaan tärkkelystä ja muita hiilihydraatteja tuottaen kehittyvien aivojen tarvitsemaa glukoosia. Tätä auttaa myös ruuan kypsennys, jota varmasti tiedetään tapahtuneen jo 300 000 vuotta sitten ennen anatomisesti nykyaikaisen ihmisen kehittymistä. Näin amylaasigeenien lisääntymisen samanaikaisesti aivojen kasvun kanssa paleoliittisella kaudella on katsottu viittaavan runsasravinteisten mukulakasvien syömisen tuottamaan positiiviseen valintaan. Tämän perusteella, vaikka ajatus onkin vasta hypoteesi, on katsottu, että paleoruokavalio on kuvitelma. Maanviljelyyn siirryttäessä kyllä ihmisten keskipituuden on todettu vähentyneen, mikä viittaa ravinnonsaannin heikkenemiseen. Paleoruokavalion mahdollisten hyötyjen Rutherford katsoo johtuvan vain syömisen vähentämisestä ja huomion kiinnittämisestä ravintoon yleisesti mutta kyseenalaistaa ruokavalion perustumisen evoluutioon.[42]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Cordain, Loren: ”Introduction”, The Paleo Diet, s. 3–7. John Wiley & Sons, 2002. ISBN 0-471-26755-4 (englanniksi)
  2. ↑ Sisson, Mark: The Primal Blueprint, s. 15–18. Primal Nutrition, 2009. ISBN 978-0-9822077-0-3 (englanniksi)
  3. ↑ Suuronen-Geib, Heljä: Kivikautta kiloille, s. 50. Helsinki: Hermiakirjat, 2002. ISBN 951-98184-1-3
  4. ↑ What Was The “Paleo Diet”? There Was More Than One, Study Suggests 16.12.2014. Georgia State University. Viitattu 23.12.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Joel Runyon: Paleo Diet Food List Ultimate Paleo Guide. Viitattu 5.8.2014. (englanniksi)
  6. ↑ Heljä Suuronen-Geib : Kivikautinen ruokavalio. Readme.fi, 2008
  7. ↑ Loren Cordain: One Tequila, Two Tequila, Three Tequila… Primal! http://thepaleodiet.com. Viitattu kesäkuu 2014. (englanniksi)
  8. ↑ Staffan Lindeberg, Loren Cordain, S. Boyd Eaton: Biological and Clinical Potential of a Palaeolithic Diet. Journal of Nutritional and Environmental Medicine, September 2003, 13. vsk, nro 3, s. 149–60. doi:10.1080/13590840310001619397 ISSN 1359-0847 (englanniksi)
  9. ↑ a b c d Cordain, Loren: The Paleo Diet: Acid-Base Balance thepaleodiet.com. Arkistoitu 9.2.2013. Viitattu 5.2.2013. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e f Cordain, Loren & Eaton, Boyd S. ym.: Origins and evolution of the Western diet: health implications for the 21st century. The American Journal of Clinical Nutrition, Helmikuu 2005, nro 81. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d e f g h i j Carrera-Bastos, Pedro & Fontes-Villalba, Maelan ym.: The western diet and lifestyle and diseases of civilization. DovePress, maaliskuu 2011, nro 2, s. 15-35. doi:10.2147/RRCC.S16919 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 3.2.2013. (englanniksi)
  12. ↑ a b Getting enough fiber on the Paleo diet Paleo-Dietitian.com. Viitattu 2.4.2013. (englanniksi)
  13. ↑ Suomalaiset ravitsemussuositukset – ravinto ja liikunta tasapainoon. 2005. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Arkistoitu 19.3.2013. Viitattu 6.10.2008.
  14. ↑ Ruokamittoja 2004. Kansanterveyslaitos. Viitattu 9.8.2013.
  15. ↑ Omena, kotimainen, keskiarvo, kuorineen Fineli. Arkistoitu 7.6.2012. Viitattu 9.8.2013.
  16. ↑ Mustikka metsä- Fineli. Arkistoitu 2.4.2010. Viitattu 9.8.2013.
  17. ↑ Ann-Mari Huhtanen: Kasvikset ja kuitulisät eivät korvaa viljoista saatavaa kuitua (digitilaajille) Helsingin Sanomat. Arkistoitu Viitattu 9.8.2013.
  18. ↑ Loren Cordain: Dr. Cordain’s Rebuttal to U.S. News and World Report Top 20 Diets thepaleodiet.com. 15.6.2011. Arkistoitu 15.4.2012. Viitattu maaliskuu 2012. (englanniksi)
  19. ↑ Kolbert, Elizabeth. Flesh of Your Flesh, The New Yorker, 9.11.2009, viitattu 27.1.2011 (englanniksi)
  20. ↑ Marlowe FW: Hunter-gatherers and human evolution. Evolutionary Anthropology, 2005, 14. vsk, nro 2, s. 15294. doi:10.1002/evan.20046 Artikkelin verkkoversio. (PDF) (englanniksi)
  21. ↑ Sciencenordic.com (englanniksi)
  22. ↑ Jared Diamond: The Worst Mistake in the History of the Human Race 1987. Discover Magazine. Viitattu 10.8.2013. (englanniksi)
  23. ↑ Tiede.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. ↑ Katharine Milton: Hunter-gatherer diets—a different perspective 2000. American Society for Clinical Nutrition. Viitattu 7.8.2013. (englanniksi)
  25. ↑ J. Braly & R. Hoggan: Vaaralliset viljat, Helsinki : Rasalas, 2009 ISBN 978-952-5421-48-4
  26. ↑ Adler CJ, Dobney K, Weyrich LS, Kaidonis J, Walker AW, Haak W, Bradshaw CJ, Townsend G, Sołtysiak A, Alt KW, Parkhill J, Cooper A.: Sequencing ancient calcified dental plaque shows changes in oral microbiota with dietary shifts of the Neolithic and Industrial revolutions. 4/2013. PubMed. Viitattu 7.8.2013. (englanniksi)
  27. ↑ Lemogoum D, Ngatchou W ym.: Effects of hunter-gatherer subsistence mode on arterial distensibility in Cameroonian pygmies. 6/2012. PubMed. Viitattu 7.8.2013. (englanniksi)
  28. ↑ Michael Pollan: Oikean ruoan puolesta, Atena 2009, s. 92–95
  29. ↑ Melkein kivikautinen keittokirja - Luonnonmukaista lähiruokaa. readme.fi. ISBN 9789525592856
  30. ↑ Kivikausi 27.6.2012. Museovirasto. Arkistoitu Viitattu 29.7.2013.
  31. ↑ Brown, Terry & Jones, Glynis: New ways with old wheats The University of Sheffield. Arkistoitu (englanniksi)
  32. ↑ a b Mökkönen, Teemu: Maanviljely levisi Suomeen Itä-Aasiasta jo 7000 vuotta sitten 28.1.2013. Helsingin yliopisto. Viitattu 8.6.2014.
  33. ↑ Aaltonen, Turkka ja Arkko, Martti: Lallin pidot, s. 21–26. Edita, 2001.
  34. ↑ a b Kivikauden elinkeinot 27.6.2012. Museovirasto. Arkistoitu Viitattu 20.11.2014.
  35. ↑ Nuorakeraaminen kulttuuri 27.6.2012. Museovirasto. Arkistoitu Viitattu 20.11.2014.
  36. ↑ Kaaro, Jani: Tutkimus: Suomessa juotiin maitoa jo 4 500 vuotta sitten (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 30.7.2014. Arkistoitu Viitattu 20.11.2014.
  37. ↑ Maitoa tuotettiin Etelä-Suomessa jo 4500 vuotta sitten STT Info. 30.7.2014. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 6.8.2014.
  38. ↑ Cramp, L. J. E., Evershed, R. P., Lavento, M., Halinen, P., Mannermaa, K., Oinonen, M., Kettunen, J., Perola, M., Onkamo, P. & Heyd, V.: Neolithic dairy farming at the extreme of agriculture in northern Europe Proceedings of the Royal Society: Biological Sciences. 30.7.2014. Arkistoitu Viitattu 6.8.2014. (englanniksi)
  39. ↑ Best Diets Overall 2012. U.S.News & World Report. (englanniksi)
  40. ↑ Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemussuositukset 2005 (Arkistoitu – Internet Archive)
  41. ↑ Jacqueline L. Longe: The Gale Encyclopedia of Diets: A Guide to Health and Nutrition. Gale Cengage, 2007. ISBN 1-4144-2991-6 (englanniksi)
  42. ↑ Rutheford, Adam: Lyhyt historia meistä kaikista. Ihmiskunnan historia geenien kertomana, s. 83-84. Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Bazar, 2019. ISBN 978-952-279-665-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paleoruokavalio&oldid=22554405”