Kivihiili-permin jääkausi
Kivihiili-permin jääkausi oli kivihiilikaudella alkanut ja permikaudelle ulottunut jääkausi. Sen varsinainen jääkausiaika kattoi ajanjakson 320–270 miljoonaa vuotta sitten. Tällöin eteläisen pallonpuoliskon Gondwana-supermantereella oli suuria mannerjäätiköitä. Lisäksi parinkymmenen miljoonan vuoden ajan sitä ennen ja sen jälkeen eteläisen napa-alueen tuntumassa oli pieniä vuoristojäätiköitä.[1]
Gondwanan jäätiköityminen johtui mannerliikunnoista. Yhteen ajautuneet mannerlohkot muuttivat merivirtoja ja jyrkensivät maapallon ilmaston vyöhykkeisyyttä, eli eteläinen napaseutu kylmeni vaikka päiväntasaajan seutu pysyikin trooppisen lämpimänä. Kun Gondwana kulkeutui etelänavan yli, sen kylmimmille seuduille kasvoi suuri mannerjäätikkö. Jäätiköitymisen pääkeskus oli nykyisen Etelä-Afrikan kohdalla, ja myöhemmin jään alle peittyivät myös nykyiset Etelämanner, Intia ja Australia. Mannerjäätikön alle jäi koko 90 miljoonan vuoden aikana yhteensä yli kolme kertaa nykyisen Etelämantereen jäätikön kokoinen alue. Yhdellä kertaa jään alla oli tosin aina vain osa tästä alueesta, koska jäätikkö muutti koko ajan kokoaan ja muotoaan. Samalla valtameren pinta nousi ja laski.[1]
Jäätiköt väistyivät kokonaan 250 miljoonaa vuotta sitten, kun Gondwanan eteläosa oli liukunut pois etelänavalta ja kaikki suuret mantereet olivat liittyneet yhteen suureksi Pangeaksi. Tämä aiheutti sen, että päiväntasaajalta pääsi jälleen virtaamaan lämmintä vettä napaseuduille, ja maapallon ilmasto lämpeni.[1]
Kivihiili-permin jääkauden kerrostuttamat tilliittipatjat ovat Etelä-Amerikassa enimmillään noin 1 600 metriä syvät, Australiassa satoja metrejä syvät ja Intiassa 250 metriä syvät.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Eronen, Matti: Jääkausien jäljillä, s. 62–70. (Ursan julkaisuja 43) Helsinki: Ursa, 1991. ISBN 951-9269-59-2