Kittikääpä
| Kittikääpä | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Silmälläpidettävä |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Irpicaceae |
| Suku: | Raduliporus |
| Laji: | aneirinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Raduliporus aneirinus |
|
| Synonyymit | |
|
|
Kittikääpä (Raduliporus aneirinus, syn. Ceriporiopsis aneirina) on koko Suomessa melko harvinaisena esiintyvä, rehevissä metsissä ja kulttuuriympäristössä viihtyvä kääpälaji. Sen pääasiallinen isäntäpuu on haapa, joskus kittikääpää tavataan myös muilla poppeleilla ja eri pajuilla. Kittikäävän aiheuttama valkolaho on pehmeää ja helposti leikkautuvaa.[1][2]
Yksivuotinen ja alustanmyötäinen itiöemä on kokonaispaksuudeltaan 1-2 mm ja alkaa kasvunsa pieninä erillisinä laikkuina, jotka sulautuvat kasvun myötä isommaksi. Tuoreena itiöemä on pehmeähkö ja sen 1-3 mm leveä reunus valkoinen, kuivana jäykkä ja hieman tummunut reunus edelleen pillejä vaaleampi. Aluksi nuori kääpä on vahamaisen kuultava, vaaleanvihertävän oljen- tai mehiläisvahan värinen ja tuoksuu hunajaa, omenaa tai greippiä muistuttavan hedelmäiseltä. Kulmikkaita, sisältä pihkanruskeita pillejä on 1-3 millimetrillä ja ne repeilevät itiöemän vanhetessa. Ikääntyessään itiöemä muuttuu tuoksuttomaksi ja sen pillipinnan värit saavat hartsimaisen sävyn, lisäksi pillien kennomaisuus korostuu pillien väliseinien kuivuessa ja ohentuessa. Lohkopinnassa näkyy selvä väriero vaalean mallon ja ruskeiden pillien välillä, pohjamalto on täysin valkoinen. Kuiva kääpä on pihkanruskea. Täysikasvuinen kittikääpä on helpohko tunnistettava, mutta nuorta kääpää kannattaa verrata mesipillikääpään ja pajunkääpään.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 120-121. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0