Kitasampi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kitasampi
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Rustokiillesuomuiset Chondrostei
Lahko: Sampikalat Acipenseriformes
Heimo: Sammet Acipenseridae
Suku: Huso
Laji: huso
Kaksiosainen nimi

Huso huso
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Kitasampi Wikispeciesissä
  Kitasampi Commonsissa

Kitasampi (Huso huso), myös beluga,[2][3] on suurikokoisin sampilaji. Kitasammen nimitys beluga ja maitovalaan nimitys beluga juontuvat ilmeisesti samasta kannasta, ja sekaannuksia on ilmennyt[4].

Kitasampi on arvostettu erityisesti mätinsä takia: siitä saatava beluga-kaviaari on parhaita kaviaarilajeja.[5]

Kitasampi on vaelluskala, jonka alkuperäistä esiintymisaluetta ovat Kaspianmeri, Asovanmeri, Mustameri ja Adrianmeri ja niihin laskevat joet. Adrianmereltä laji on ilmeisesti hävinnyt,[1] muualla sen luonnollinen lisääntyminen on estynyt jokien patoamisen takia, ja kannat ovat lähes täysin istutusten varassa.[2] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on arvioinut lajin äärimmäisen uhanalaiseksi[1].

Nykyään kitasampea ja sen mätiä tuotetaan monissa maissa kalanviljelmillä, joiden tuotanto on jo suurempi kuin luonnosta pyydetty. Tilastoitu kokonaistuotanto on kuitenkin vain sadan tonnin luokkaa.[2] Viljelyssä on käytetty myös naarasbelugan ja koirassterletin risteytystä ("bester"), jonka mäti on hyvälaatuista.[2]

Kitasampi voi väitetysti kasvaa jopa kahdeksan metriä pitkäksi ja 1360 kilogramman painoiseksi.[6] Vanhin tunnettu yksilö eli 118-vuotiaaksi.[6]

Kitasampi kutee luonnossa jokien yläjuoksulla kevään runsasvetiseen aikaan, yleensä usean metrin syvyyteen kovalle pohjalle. Poikaset siirtyvät pian mereen ja vaihtavat selkärangattomista varhain kalaravintoon, alle 30 cm:n mittaisena. Merivaiheessaan kitasampi syö pientä kalaa ja oleskelee varsin syvässä vedessä.[2] Koiraskalat tulevat sukukypsiksi noin 15 ja naaraat 20 vuoden ikäisinä. Jokeen noustessaan ne noudattelevat joen syvintä pääuomaa. Ne palaavat mereen ja kutevat uudelleen vasta noin viiden vuoden kuluttua.[2]

  1. a b c Gesner, J., Chebanov, M. & Freyhof, J.: Huso huso IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.08.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f Huso huso (Linnaeus, 1758) FAO Species Fact Sheets
  3. Pieni Tietosanakirja (1925–1928): Sampi Luettu 20.12.2011
  4. Люстрова З.Н. и др.: РЕВЕТЬ БЕЛУГОЙ Культура письменной речи/Друзьям русского языка. 1982. Viitattu 3.6.2018.
  5. Raholan syötävät sanat (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. a b Huso huso (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)