Kitasampi
| Kitasampi | |
|---|---|
editDOB.JPG) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Rustokiillesuomuiset Chondrostei |
| Lahko: | Sampikalat Acipenseriformes |
| Heimo: | Sammet Acipenseridae |
| Suku: | Huso |
| Laji: | huso |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Huso huso |
|
| Katso myös | |
Kitasampi (Huso huso), myös beluga,[2][3] on suurikokoisin sampilaji. Kitasammen nimitys beluga ja maitovalaan nimitys beluga juontuvat ilmeisesti samasta kannasta, ja sekaannuksia on ilmennyt[4].
Kitasampi on arvostettu erityisesti mätinsä takia: siitä saatava beluga-kaviaari on parhaita kaviaarilajeja.[5]
Kitasampi on vaelluskala, jonka alkuperäistä esiintymisaluetta ovat Kaspianmeri, Asovanmeri, Mustameri ja Adrianmeri ja niihin laskevat joet. Adrianmereltä laji on ilmeisesti hävinnyt,[1] muualla sen luonnollinen lisääntyminen on estynyt jokien patoamisen takia, ja kannat ovat lähes täysin istutusten varassa.[2] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on arvioinut lajin äärimmäisen uhanalaiseksi[1].
Nykyään kitasampea ja sen mätiä tuotetaan monissa maissa kalanviljelmillä, joiden tuotanto on jo suurempi kuin luonnosta pyydetty. Tilastoitu kokonaistuotanto on kuitenkin vain sadan tonnin luokkaa.[2] Viljelyssä on käytetty myös naarasbelugan ja koirassterletin risteytystä ("bester"), jonka mäti on hyvälaatuista.[2]
Kitasampi voi väitetysti kasvaa jopa kahdeksan metriä pitkäksi ja 1360 kilogramman painoiseksi.[6] Vanhin tunnettu yksilö eli 118-vuotiaaksi.[6]
Kitasampi kutee luonnossa jokien yläjuoksulla kevään runsasvetiseen aikaan, yleensä usean metrin syvyyteen kovalle pohjalle. Poikaset siirtyvät pian mereen ja vaihtavat selkärangattomista varhain kalaravintoon, alle 30 cm:n mittaisena. Merivaiheessaan kitasampi syö pientä kalaa ja oleskelee varsin syvässä vedessä.[2] Koiraskalat tulevat sukukypsiksi noin 15 ja naaraat 20 vuoden ikäisinä. Jokeen noustessaan ne noudattelevat joen syvintä pääuomaa. Ne palaavat mereen ja kutevat uudelleen vasta noin viiden vuoden kuluttua.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Gesner, J., Chebanov, M. & Freyhof, J.: Huso huso IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.08.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Huso huso (Linnaeus, 1758) FAO Species Fact Sheets
- ↑ Pieni Tietosanakirja (1925–1928): Sampi Luettu 20.12.2011
- ↑ Люстрова З.Н. и др.: РЕВЕТЬ БЕЛУГОЙ Культура письменной речи/Друзьям русского языка. 1982. Viitattu 3.6.2018.
- ↑ Raholan syötävät sanat (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Huso huso (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)