Kissojen värit

Kissojen värit muodostuvat tummasta pigmentistä eli eumelaniinista ja kellertävästä pigmentistä eli feomelaniinista, jotka molemmat ovat melaniineja. Lisäksi kissojen väritys muodostuu pigmentin puutteesta eli valkoisesta. Kissat voivat olla monen värisiä, vaikka useissa rotumääritelmissä sallitut värit on rajattu muutamaan. Eri kissarotujen sallitut värit määritellään rekisteröivien kattojärjestöjen rekisteröintisäännöissä .

A-lokus – agouti

A-lokus vastaa kissan tabbykuvioinnista. Dominoiva A-alleeli mahdollistaa tabbykuvioinnin; resessiivinen a-alleeli aiheuttaa homotsygoottina tabbykuviottoman eli tasavärisen värityksen. A-tekijä aiheuttaa jokaisen karvan raidoittumisen. T-lokuksen genotyyppi määrittää, miten karvojen raidallisuus järjestyy, eli mikä tabbykuvio kissalla on.. Punaisilla kissoilla tabbykuvio näkyy myös A-lokuksen suhteen "ei-tabbyilla" yksilöillä, koska punainen väri ei riitä peittämään täydellisesti. Tällöin kuvio näkyy usein niin kutsuttuna haamukuviona. Myös ei-tabbyilla pennuilla kuviointi on usein näkyvissä ja haalistuu pennun kasvaessa. Aikuisena näkyvä haamukuvio on useimmilla kissaroduilla värivirhe.

	Agouti eli kuviollinen kissa. Varsinainen kuvio määräytyy T-lokuksessa.
	Ei-agouti eli kuvioton kissa.
	Kilpikonnavärisen kissan punaisilla alueilla erottuu selvä tabbyraidoitus; tabbykuviottomat mustat alueet paljastavat kissan ei-agoutiksi.

A-lokuksen periytyminen
X	A	a
A	AA agouti	Aa agouti
a	Aa agouti	aa ei-agouti

B-lokus – eumelaniinin sävy

B-lokus vastaa turkin eumelaniinin eli mustan pigmentin muodostumisesta. Sen alleeli B (musta) on ensimmäisen asteen dominoiva, b (suklaa) toisen asteen dominoiva, ja bl (kaneli) resessiivinen.

	Musta eli ruskea kissa on muiden väritystekijöiden puuttuessa yksivärinen musta. Rodun ja kuvioinnin mukaan väriä kutsutaan mustaksi, ruskeaksi tai riistanväriseksi.
	Suklaa on mustan suhteen resessiivinen, mutta kanelin suhteen dominoiva väritys. Suklaatekijä saa eumelaniinin jyvästymään mustasta poikkeavalla tavalla.
	Kaneli on mustan ja suklaan suhteen resessiivisesti periytyvä väritys. Kaneliväritystä esiintyy tyypillisesti abessinialaisilla ja itämaisilla lyhytkarvoilla. Abessinialaisilla kanelia väriä kutsutaan usein punaiseksi.

B-lokuksen periytyminen
X	BB	Bb	Bbl
BB	BBBB musta	BBBb musta	BBBbl musta
Bb	BBBb musta	BbBb suklaa	BbBbl suklaa
Bbl	BBBbl musta	BbBbl suklaa	BblBbl kaneli

C-lokus – naamiovärit

Naamiovärit periytyvät resessiivisesti, villityypin dominoiva alleeli C tuottaa ei-naamiovärisen värityksen. Lokuksen mutaatioalleelit aiheuttavat niin kutsuttuja naamiovärejä, joissa pigmenttiä muodostuu lämpötilan mukaan.

Naamiovärisillä kissoilla pigmenttiä muodostuu tyypillisestui naaman ja "kärkien" eli hännänpään, korvien ja tassujen alueilla, burmanaamiovärisillä myös jonkin verran vartalolla. Lokus vastaa myös silmien vaaleudesta. Lokuksen alleelit ovat C (ei-naamio); cs (siamilaisnaamio) ja cb (burmanaamio); sekä hyvin harvinaiset ca (sinisilmäinen albiino) ja c (punasilmäinen albiino).

C^cb-alleeli dominoi epätäydellisesti C^cs:a, ja C^cbC^cs-genotyypin kissat ovatkin väriltään siamilais- ja burmanaamiovärityksen välimuotoa. Väritystä kutsutaan tonkineesinaamioksi tai minkiksi. Silmät ovat vihreät tai turkoosit.

	Siamilaisnaamio : väritystä esiintyy muun muassa siamilaisilla, pyhillä birmoilla ja ragdolleilla. Pigmenttiä muodostuu vain "kärjissä", silmät ovat siniset.
	Burmanaamio (sepia): väritystä esiintyy burmilla. Musta pigmentti vaalenee seepianruskeaksi ja punainen keltaiseksi, silmät ovat keltaharmaat ta kellanvihreät.
	Tonkineesinaamio (mink): väritystä esiintyy tonkineesi-rodulla, jota FIFe ei ole toistaiseksi tunnustanut.
	Sinisilmäinen albiino. Kuvan kissa saattaa olla W-valkoinen.
	Punasilmäinen albiino

C-lokuksen periytyminen
X	CC	Ccs	Ccb	Cca	Cc
CC	CCCC ei-naamio	CCCcs ei-naamio	CCCcb ei-naamio	CCCca ei-naamio	CCCc ei-naamio
Ccs	CCCcs ei-naamio	CcsCcs siamilaisnaamio 1	CcsCcb tonkineesinaamio2	CcsCca siamilaisnaamio	CcsCc siamilaisnaamio
Ccb	CCCcb ei-naamio	CcsCcb tonkineesinaamio2	CcbCcb burmanaamio	CcbCca burmanaamio	CcbCc burmanaamio
Cca	CCCca ei-naamio	CcsCca siamilaisnaamio	CcbCca burmanaamio	CcaCca sinisilmäinen albiino	CcaCc sinisilmäinen albiino
Cc	CCCc ei-naamio	CCCc siamilaisnaamio	CcbCc burmanaamio	CcaCc sinisilmäinen albiino	CcCc punasilmäinen albiino

1. colourpoint; silmät siniset
2. tonkineesinaamio; naamio tummempi kuin colourpointilla, silmät vedenväriset

D-lokus – diluutio

D-lokus vastaa kissan turkin tummuusasteesta. Sen alleeli D on dominoiva suhteessa d:hen. Resessiivinen d-alleeli saa aikaan diluutiovärityksen.

	Sininen on mustan diluutio.
	Lila on suklaan diluutio.
	Beige eli fawn on kanelin diluutio. Beigeä väritystä esiintyy tyypillisesti abessinialaisilla ja itämaisilla kissoilla.
	Creme eli kerma on punaisen diluutio.

D-lokuksen periytyminen
X	D	d
D	DD ei-diluutiovärinen	Dd ei-diluutiovärinen
d	Dd ei-diluutiovärinen	dd diluutiovärinen

E-lokus – amber

E-lokuksen norjalaisilla metsäkissoilla esiintyvä resessiiviseti periytyvä mutaatio e aiheuttaa eumelaniinin korvautumisen feomelaniinilla kissan ikääntyessä. Pentuna musta tai sininen kissa muuttuu kasvaessaan kullankeltaiseksi. Väritys on englanniksi amber eli "meripihka". Mutaatio on jäljitetty vuonna 1981 syntyneeseen naaraaseen. O-tekijän vaikutus on e-tekijän suhteen epistaattinen, joten jos kissalla on O-tekijä (eli se on punainen tai kilpikonnavärinen), e-tekijällä ei ole vaikutusta väritykseen.

Kuvassa amber-tabbyvalkea kissa.

E-lokuksen periytyminen
X	E	e
E	EE ei-amber	Ee ei-amber
e	Ee ei-amber	ee amber

G-lokus – lapaset

G-lokuksen pyhillä birmoilla esiintyvä resessiiviseti periytyvä mutaatio g aiheuttaa kissan tassuihin rodun rotumääritelmän edellyttämät valkoiset "lapaset". Mutaatio on jäljitetty KIT-geeniin ja sitä esiintyy harvinaisena myös muun muassa ragdolleilla, egyptin mauilla, maine cooneilla, manxeilla, siamilaisilla ja turkkilaisilla vaneilla. Valkotassuisilla ragdolleilla ei kuitenkaan läheskään aina ole G-tekijää.

Pyhä birma lapasineen.

G-lokuksen periytyminen
X	G	g
G	GG ei lapasia	Gg ei lapasia
g	Gg ei lapasia	gg lapaset

I-lokus – hopea / savu

Hopeaväritys periytyy dominoivasti . I-tekijä rajoittaa karvan pigmentoitumisen sen kärkeen; juuri jää hopeanvalkoiseksi. Pigmentoituneen osuuden suuruus karvassa riippuu kissan kuvioinnista ja perimästä. Jalostuksella on saatu vakiinnutettua eriasteisia hopea/savupigmentoitumisasteita. Yleensä kuviotonta hopeaa kutsutaan savuksi ja tabbykuvioista hopeatabbyksi.

	Hopeanvärisen kissan karvan juuri muuttuu hopeanvalkoiseksi. Geneettisesti hopeatabby, shaded ja chinchilla ovat sama väri, ilmiasussa esiintyvät erot ovat pitkällisen jalostuksen tulosta. Kuvassa mustapohjainen hopeatabby.
	Savunvärisellä kissalla karvan juuri on hopeanvalkoinen. Kissa saattaa näyttää ei-hopealta, mutta sen liikkuessa valkoinen pohja tulee esille. Savukissoilla saattaa olla voimakkaat haamukuviot. Jalkojen etupinnassa pitäisi näkyä selkeä kontrasti vaalean pohjan ja värittyneen päällyksen välillä.

W-lokuksen periytyminen
X	I	i
I	II hopea	Ii hopea
i	Ii hopea	ii ei-hopea

O-lokus – punainen

O-lokuksen dominoiva alleeli O muuttaa kissan mustan pigmentin punaiseksi. Diluutiopunainen väritys on nimeltään kerma.

O-lokus sijaitsee X-kromosomissa. Koska uroksella on vain yksi X-kromosomi, se on aina väriltään punainen jos emältä peritty X-kromosomi sisältää O-lokuksessa dominoivan alleelin. Genotyypiltään se on lokuksen suhteen O-. Naaraskissan genotyyppi voi olla joko heterotsygootti (kilpikonna) tai homotsygootti (punainen).

Kilpikonnavärityksessä kissan pigmentti on osittain punaista ja osittain mustaa. Musta pigmentti voi kissan B-lokuksen genotyypin mukaisesti saada eri sävyjä. Sekä mustaan että punaiseen pigmenttiin vaikuttaa kissan genotyyppi D-lokuksen suhteen.

Silloin tällöin syntyy kilpikonnaväritteisiä uroksia. Yleensä niiden takana on geenivirhe, eli kissalla on kaksi X-kromosomia ja Y-kromosomi (XXY).

	Punainen
	Kilpikonna : musta ja punainen
	Suklaakilpikonna: suklaa ja punainen
	Kanelikilpikonna: kaneli ja punainen
	Sinikilpikonna : sininen ja kerma
	Lilakilpikonna : lila ja kerma. Kuvan kissalla on naamiokuvio.
	Beigekilpikonna : beige ja kerma

O-lokuksen periytyminen
X	(isä) OO	(isä) Oo
(emä) OO	♀: OOOO, punainen ♂: OO-, punainen	♀: OOOo, kilpikonna ♂: OO-, punainen
(emä) Oo	♀: OOOo, kilpikonna ♂: Oo-, ei-punainen	♀: OoOo, ei-punainen ♂: Oo-, ei-punainen

T-lokus – tabbykuviointi

Kaikki kissat kantavat T-lokuksessa jotain tabbykuviota. Kissalla pitää olla ainakin yksi agoutigeeni A, jotta tabbykuvio tulee näkyviin.

	Tikattu tabby (ticked tabby): kukin karva on "tikattu" eli raidallinen. Kissan väri näyttää kauempaa tasaiselta, lähempää rakeiselta.
	Tiikeri (mackerel tabby): kapeat raidat.
	Klassinen tabby (blotched tai classic tabby): raidat ovat leveät ja saattavat muodostaa kyljissä kierrekuviot.

T-lokuksen periytyminen
X	TTa	TT	TTb
TTa	TTaTTa tikattu tabby	TTaTT tikattu tabby	TTaTTb tikattu tabby
TT	TTaTT tikattu tabby	TTTT tiikeri	TTTTb tiikeri
TTb	TTaTTb tikattu tabby	TTTTb tiikeri	TTbTTb klassinen tabby

ds-modifioija

Täplikkyys ei ole T-lokuksen alleeli, vaan erillinen modifioija, joka liittyy T-lokuksen toimintaan hajottamalla perittyä kuviota. Tiikerikuvion ohessa mahdollisesti periytyvä ds-modifioija hajottaa kuvion täpliksi. Mikäli ds-modifioija periytyy kummaltakin vanhemmalta, täplikäs kuvio on puhdas. Niin sanottu huono tiikeri eli vain osittain täpliksi hajonnut tiikeritabbykuvio syntyy, kun kissa perii ds-modifioijan vain toiselta vanhemmaltaan.

	Täplikäs tabby (spotted tabby): kapeat täpliksi katkenneet raidat. Vasemmanpuoleisella kissalla osittainen täpläkuvio, oikeanpuoleisella kokonainen.
	Ruusuketabby (rosetted tabby): rengasmaiset täplät kuten oselotilla. Harvinainen, esiintyy lähinnä bengalilla.
	Marmoritabby: epäsäännölliset raidat, voivat muistuttaa "venytettyä" ruusuketabbya. Harvinainen, esiintyy lähinnä bengalilla. Kuvan kissalla klassista tabbya muistuttava kuvio, ihanteellinen marmoritabby poikkeaa klassisesta tabbysta mahdollisimman selkeästi ja on pitkittäissuuntainen.

Rufismi

Ruskean pigmentin variaatiota kutsutaan rufismiksi . Rufismin määrä määrittelee värisävyn lämpimyyden tabbykuvioisen kissan turkissa. Rufismi periytyy todennäköisesti polygeneettisesti. Joillakin roduilla kasvatuksessa pyritään tuottamaan kissoja, jotka olisivat erityisen lämpimän tai kylmän sävyisiä.

S-lokus – valkolaikut

Kissoilla esiintyvät valkoiset laikut periytyvät dominoivasti . Valkolaikut on joissakin rekistereissä jaettu kolmeen ryhmään: van, harlekiini ja kaksivärinen. Rotukissoilla pyritään usein kasvattamaan symmetrisiä kuviointeja, mutta vapaasti lisääntyvillä kissoilla laikut ovat monesti satunnaisemmin sijoittuneita.

Varsinaisen valkokirjavuuden lisäksi kissoilla esiintyy joskus kaulassa pieni valkoinen täplä, jota kutsutaan myös medaljongiksi. Medaljongin periytymisestä ei ole tarkkaa tietoa, ja sen saattaa aiheuttaa jokin muu tai useampi geeni.

	Van on suurimmaksi osaksi valkoinen kissa, jonka pää ja häntä ovat värilliset. Värillisessä osassa ei saa olla valkoisia karvoja tai haamukuvioita. Valkoiset korvat ovat toivottavat.
	Harlekiini on useiden värillisten, mielellään selkeäreunaisten laikkujen peittämä. Laikkujen tulee peittää vähintään 1/4 ja korkeintaan 1/2. Näyttelykissoilla värillisissä osissa ei saa olla yksittäisiä valkoisia karvoja tai haamukuvioita.
	Kaksivärisellä (bicolor) kissalla valkoista on noin puolesta neljännekseen turkista. Näyttelykissoilla laikkujen pitää erottua selkeästi toisistaan ja niiden pitää olla tasaisesti sijoittuneita sekä väriltään puhtaita. Värillistä tulee olla vähintään 1/2 ja enintään 3/4 ja loput valkoista. Valkoista täytyy olla jaloissa, rinnassa, kasvoissa ja vatsassa. Värillisessä osassa ei saa olla yksittäisiä valkoisia karvoja.
	Smokkikuvio on kaksivärinen kuvio, jossa kissalla on valkeaa kasvoissa, kaulassa, vatsassa ja käpälissä. Ihanteellisesti kuvio on symmetrinen, vatsa on täysin valkea, ja jaloissa on yhtä paljon valkoista. Nimitystä "smokki" käytetään erityisesti mustien kissojen kohdalla.
	Medaljonki mustalla kissalla. Monella rodulla medaljonki on epätoivottu ominaisuus.

W-lokus – dominanttivalkoinen

W-lokus vastaa kokovalkoisesta värityksestä. Valkoisuustekijä W on dominoiva. Valkoinen peittää alleen muiden lokusten genotyypin mukaisen värityksen.

Valkoinen kissa on kokovalkoinen. Sillä ei ole väriä edes korvissa, mikä erottaa sen suurimerkkisistä kirjavista värityksistä.

W-lokuksen periytyminen
X	W	w
W	WW valkoinen	Ww valkoinen
w	Ww valkoinen	ww ei-valkoinen