Kissaihmiset

Kissaihmiset
Cat People
Ohjaaja	Jacques Tourneur
Käsikirjoittaja	DeWitt Bodeen
Tuottaja	Val Lewton
Säveltäjä	Roy Webb
Kuvaaja	Nick Musuraca
Leikkaaja	Mark Robson
Tuotantosuunnittelija	Albert S. D'Agostino
Pukusuunnittelija	Renié
Lavastaja	Albert S. D'Agostino Walter E. Keller
Pääosat	Simone Simon Kent Smith Tom Conway
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	RKO Pictures
Levittäjä	RKO Pictures
Ensi-ilta	6. joulukuuta 1942
Kesto	73 min
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	134 000 dollaria
Seuraaja	Kissaihmisten kirous
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Kissaihmiset (engl. Cat People, myös Kissaihmisiä) on Val Lewtonin tuottama ja Jacques Tourneurin ohjaama yhdysvaltalainen kauhuelokuva vuodelta 1942. Pääosaa esittää Simone Simon. Hän näyttelee naista, joka uskoo olevansa kissaihminen, joka muuttuu pantteriksi ollessaan mustasukkainen.

Kissaihmiset oli ensimmäinen Val Lewtonin tuottama elokuva. Kuten Lewtonin myöhemmätkin kauhuelokuvat, se keskittyy hienovaraiseen ja vihjailevaan kauhuun, jossa katsojalle ei näytetä kaikkea.

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Serbialainen Irena Dubrovan on eläintarhassa piirtämässä mustaa pantteria. Hän tutustuu siellä komeaan Oliver Reediin, jonka hän vie asuntoonsa teelle. Myöhemmin he viettävät häitää serbialaisessa ravintolassa. Kissamainen nainen kutsuu serbiaksi Irenaa sisarekseen. Irena on peloissaan ja torjuu pahan enteen.

Nuoripari ei kuitenkaan nuku yhdessä, sillä Irena pelkää sisällään olevan kissaihmisen pääsevän valloilleen. Irena suostuu tapamaan psykiatri Juddin. Hypnoosissa hän kertoo olevansa kissaihmisten kirouksen vainoama ja tuomittu muuttumaan aika ajoin pantteriksi. Psykiatrin mielestä kaikki on kuitenkin vain lapsuuden traumoja ja heidän olisi yritettävä parantaa ne.

Irena alkaa epäillä, että Oliverilla on suhde Alicen kanssa. Kerran hän näkee heidät yhdessä kahvilassa. Alice lähtee yksin kotiin ja Irena seuraa häntä. Alice on levoton, sillä hän vaistoaa jonkun seuraavan häntä, mutta ketään ei näy missään. Sähisevä ääni pelästyttää hänet, mutta se onkin vain avautuva bussinovi. Myöhemmin Alice menee talonsa uima-altaalle, jossa jokin eläin näyttää väijyvän häntä, mutta hän näkee vain sen varjon. Alice huutaa apua ja Irena ilmestyy paikalle ja sanoo etsivänsä Oliveria. Alicen vaatteet on raadeltu riekaleiksi.

Alice puhuu epäilyistään tohtori Juddille, joka tapaa jälleen Irenan. Irena kertoo muistikatkoista. Judd pyytää Irenaa unohtamaan kotikylänsä legendat ja heittämään pois kaikki kissaesineet. Helpottunut Irena palaa kotiin, jossa Oliver kertoo haluavansa avioeron. Irenan muutos on tapahtunut liian myöhään.

Oliver ja Alice ovat ylitöissä toimistossa, kun pantteriksi muuttunut Irena ahdistelee heitä. Oliver saa häädettyä sen krusifiksilla. Judd odottaa Irenaa tämän asunnossa. Kun Judd suutelee Irenaa, hän muuttuu pantteriksi ja tappaa Juddin. Irena pakenee eläintarhaan ja vapauttaa mustan pantterin, joka tappaa hänet.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa

Simone Simon	…	Irena Dubrovna Reed
Kent Smith	…	Oliver Reed
Tom Conway	…	tohtori Louis Judd, psykiatri
Jane Randolph	…	Alice Moore, Oliverin työtoveri
Jack Holt	…	kommodoori
Alan Napier	…	Carver
Elizabeth Dunn	…	neiti Plunkett, lemmikkieläinkaupan omistaja
Elizabeth Russell	…	kissanainen ravintolassa

Tuotanto

RKO uusi johtaja Charles Koerner oli antanut Val Lewtonille taiteellisen vapauden tehdä elokuvia neljällä ehdolla:

1. Ne ovat kauhuelokuvia.
2. Budjetin maksimi on 150 000 dollaria.
3. Hän hyväksyisi markkinointiosaston tarjoamat elokuvien nimet.
4. Lewtonin alkupalkka olisi 250 dollaria viikossa.

Lewton suostui ehtoihin.

Koerner oli kuullut kutsuilla vetävän nimen ”Kissaihmiset” ja antoi Lewtonille tehtäväksi tuottaa sen niminen elokuva. DeWitt Bodeen kirjoitti käsikirjoituksen ensimmäisen version vajaassa kolmessa viikossa. Lewton arvosti ryhmätyötä ja elokuvan tekijät muodostivat ryhmän, joka työsti käsikirjoituksen. Viimeisessä vaiheessa Lewton kirjoitti käsikirjoituksen vielä kerran kokonaan uudestaan.

Lewton oli heti ensimmäiseksi poistanut elokuvasta hirviöhahmot. Hän uskoi psykologiseen pelkoon, jota tuntemattomat asiat aiheuttivat. Kauhun aiheuttajaan tuli vain vihjata – ei koskaan näyttää. Tällainen tyyli sopi myös hyvin B-luokan budjetin aiheuttamiin rajoituksiin – RKO ei voisi näin pienellä rahalla kilpailla Universalin hirviöelokuvien kanssa.

Elokuva kuvattiin vajaassa kuukaudessa 28.7.-21.8.1942. Elokuvassa käytettiin lavasteista aikaisemmista elokuvista (muun muassa Mahtavat Ambersonit) ja jos lavasteet eivät olleet viimeisteltyjä, kuvaaja Musuraca peitti puutteet varjoilla.

Vastaanotto

RKO:n johtaja Koerner ei ollut tyytyväinen ensimmäiseen versioon, sillä siinä näytettiin liian vähän mustaa pantteria, jonka studio oli vuokrannut. Elokuva oli kuitenkin kuvattu 24 päivässä ja alittanut budjetin. Lewtonin järjestämä ennakkonäytös oli kuitenkin menestys kuten myös varsinainen ensi-ilta New Yorkissa ja ympäri Yhdysvaltoja.

Tuotto

Taloudellisesti Kissaihmiset menestyi erittäin hyvin. Se tuotti maailmanlaajuisesti noin 4 000 000 dollaria ja pelasti RKO:n vararikolta.

Sovitukset

Kissaihmisten kirous (1944)

Lewton sai 1943 tehtäväksi tuottaa jatko-osan Kissaihmisille ja elokuvan nimen täytyi olla Kissaihmisten kirous (The Curse of the Cat People, 1944). Siitä ei kuitenkaan tullut kauhuelokuvaa, sillä Lewton teki elokuvan mielikuvitusmaailmassa elävästä pikkutytöstä. Elokuva oli Robert Wisen ensimmäinen ohjaustyö.

Kissaihmiset (1982)

Paul Schrader teki elokuvasta uuden version 1982: Kissaihmiset. Pääosaa esitti Nastassja Kinski. Schrader näyttää kaiken sen, minkä Lewton jätti näyttämättä.

Aiheesta muualla

• Cat People (1942) Filmsite Movie Review. Viitattu 14.6.2022. (englanniksi)