Kirjallisuusvuosi 1690

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirjallisuusvuodet
1680168116821683168416851686 •   
168716881689 1690 169116921693
   1694169516961697169816991700
Vuodet
1687168816891690169116921693

Kirjallisuusvuosi 1690 käsittelee vuoden 1690 tärkeitä kirjallisuuden tapahtumia, uutisia ja julkistuksia.

  • Mattias Salamniuksen vanhaan suomalaiseen runomittaan kirjoittama Ilo-Laulu Jesuxesta kuvaa Jeesuksen elämää ja kärsimyshistoriaa. Se sisältää 29 laulua ja 2 265 säettä. Teos on Suomen huomattavin Ruotsin vallan aikainen runokirja, josta otettiin kahdensadan vuoden aikana peräti kuusitoista painosta.
  • Turun akatemian professori Daniel Achrelius[1] oli juhlarunojen sepittäjä. Merkittävimmän onnittelupuheensa, Scientiarum magnes, hän esitti vuonna 1690 kuningas Kaarle XI:n 35-vuotissyntymäpäivänä, joka samalla oli Turun akatemian 50-vuotisjuhla. Achrelius oli myös Suomen taitavin aikansa runouden tyylillisen erikoisuuden, kivityylin osaaja. Kivityylissä eripituiset rivit vuorottelivat symmetrisesti ja jokainen rivi tai rivipari sisälsi ajatuksellisen tai syntaktisen kokonaisuuden.[2]
  • Jakob Bernoulli otti käyttöön termin integraali.
  1. Daniel Achrelius Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin Yliopisto. Viitattu 29.12.2015.
  2. Iiro Kajanto: ”Achrelius, Daniel (1644–1692)”, Suomen kansallisbiografia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 951-746-441-X