Kirjallinen inkvisitio

Kirjallinen inkvisitio (kiin.: 文字獄; pinyin: wénzìyù, "vangitseminen kirjoitusten vuoksi") (tai puherikokset 以言入罪) tarkoittaa keisarillisen Kiinan harjoittamaa, intellektuelleihin ja heidän kirjoituksiinsa, kohdistunutta vainoa. Wénzìyù tapahtui kunkin Kiinaa hallinneen dynastian aikana, mutta Qing-dynastian aikana vaino oli erityisen voimakasta. Vainon kohteeksi saattoi joutua pelkästään yhden lauseen tai jopa yksittäisen sanan perusteella. Vakavissa tapauksissa kirjailijan lisäksi tapettiin myös hänen perheenjäsenet.

Ennen Ming-dynastiaa

Kirjallisten vainojen historiaa on tallennettu Qing-dynastiasta lähtien ja se on ollut osa jokaisen tätä seuranneen dynastian käytäntöjä. On epäselvää kuinka yleistä vainoaminen oli. Song-dynastian ajan runoilija Su Shi vangittiin useiden kuukausien ajaksi johtuen hänen teoksistaan. Song-dynastian johtava henkilö Song Jiang, joka oli alun perin virkamies, mutta josta sittemmin tuli rikollisryhmän johtaja sen jälkeen kun hän oli humalassa kirjoittanut runon, josta hänet tuomittiin kuolemaan.

Ming-dynastia

Ming-dynastian ajalta on säilynyt tietoja kirjailijoiden vainoista, jotka olivat pahimmillaan dynastian alussas. Ennen keisariksi tuloaan Zhu Yuanzhang oli lukutaidoton ja oli ollut kerjäläisenä. Muodostettuaan valtakuntansa, hän ympäröi itsensä oppineilla. Hän opetteli lukemaan ja opiskeli historiaa. Hän myös kutsui oppineita luokseen. Osa hyväksyi, mutta toiset eivät uskaltaneet hyväksyä kutsua, koska pelkäsivät mahdollisten virheiden aiheuttamaa vihastusta. Toisinaan lukemaan opetellut keisari teloitti jonkun, jonka kirjoittaman asian hän käsitti väärin.

Qing-dynastia

Qing-dynastia on erityisen tunnettu kirjailijoita vastaan kohdistuneista vainoistaan. Qing-dynastian keisarit kuuluivat Ming-dynastian kukistaneeseen etnisen vähemmistöön ja he suhtautuivat epäluuloisesti yleiseen mielipiteeseen. Kirjailijat ja virkamiehet pyrkivät yleensä erottamaan kiinalaiset ja barbaareina pitämänsä mantšut. Kuitenkin mantšujen ollessa vallassa kirjailijat tyytyivät naamioituun satiiriin.

Qing-dynastian aikana kirjailijoiden sorto alkoi yksittäistapauksina keisareiden Shunzhin ja Kangxin aikana. Hiljalleen vaino muodostui systemaattisesti. Keisari Qianlongin kaudella oli 53 tapausta. Vuosina 1772–1793 Qianlong pyrki puhdistamaan "ilkeitä" kirjoituksia. Hän ryhtyi tuhoamaan ming-dynastian kannattajien teoksia, joiden hän uskoi lietsovan Qing-dynastian vastaista mielialaa. Näiden toimien laajuus on epäselvä johtuen keisarillisessa arkistossa olevista aukoista, mutta noin 3 000 teoksen arvioidaan tuhoutuneen. Yhteensä arviolta 151 723 kirjaa arvioidaan tuhotun tänä aikana.