Kirjakkalan ruukki

Kirjakkalan ruukki on entinen ruukki, joka sijaitsi Kirjakkalan kylässä Perniössä, nykyisessä Salon kaupungissa.

Ruukin perusti 1686 maaherra Lorentz Creutz nuorempi. Ruukki oli yksi Teijon alueella toimineista kolmesta ruukista joista muut olivat Mathildedal ja Teijo. Vuonna 1727 Lorentz Creutzin leski Hedvig Eleonora Stenbock myi Teijon ja Kirjakkalan ruukit eversti Klas Flemingille, joka laajensi myös läheisiä tiloja varmistaakseen puuhiilen saannin. Fleming rakensi Kirjakkalaan uuden ahjon, mutta hän oli kuitenkin kuluttanut varansa ja antoi Teijon ja Kirjakkalan ruukit vuosina 1733-43 vuokralle eri yrittäjille.

Kirjakkalan Ruukkikylä Meri-Teijossa Hamarijärven rannalla.

Vuonna 1743 Johan Jacob Kijk lunasti itselleen sekä ruukin että siihen kuuluvat maaomistukset. Kjik oli alun perin flaamilaista sukua ja energisenä ihmisenä sai ruukin kukoistamaan. Raudantuotanto kasvoi merkittäviin mittoihin, mutta sen ohella Kjik harjoitti myös laajaa karjataloutta ja metsänhoitoa. Sahalaitos perustettiin vuonna 1760. Näkyvin muisto Kjikin kaudelta on Teijossa sijaitseva ruukin päärakennus, joka rakennettiin Turun kaupunginarkkitehdin Christian Friedrich Schröderin piirustusten mukaan vuonna 1770. Kaksitaitteisella mandardikatolla varustettu rakennus noudattelee samaa rokokooklassismin kaavaa kuin Fagervikin tai Orisbergin kartano.

Tukkukauppias Josef Bremer vanhempi lunasti ruukit itselleen vuonna 1794. Hänen pojanpoikansa Robert Bremer sai ruukin vastuulleen ja hänet muistetaan värikkäänä hahmona. Hän harrasti filosofiaa ja astronomiaa ja laski muun muassa että odotettavissa oli raamatullinen vedenpaisumus. Varmuuden vuoksi Teijossa rakennettiin alus, arkki, johon väki voisi siirtyä tulvan alkaessa. Ilmeisesti filosofis-uskonnolliset pohdiskelut antoivat myös muodon vuonna 1830 valmistuneelle Teijon kirkolle, jonka torniosa porrastuu pagodinomaisesti.

Kirjakkalassa oli ruukin ohella myös vasarapaja sekä kankirauta- ja teollisuusteospajoja. Siellä valmistettiin muun muassa ankkureita, kärryn akseleita, nauloja, rautakankia ja 1900-luvun alusta lähtien myös rautanappeja. Kirjakkalan ruukin teollisuustoiminta hiljeni vähitellen 1940- ja 1950-luvuilla. Lopullisesti teollinen toiminta päättyi Kirjakkalassa 1956 nappitehtaan tulipaloon. Uusi nappitehdas rakennettiin Teijon teollisuusalueelle jossa se on edelleen toiminnassa Morite Oy:n nimellä.

1900-luvun alussa Kirjakkalassa valmistettiin salaa nappeja Japanin armeijalle. Napit kuljetettiin kalastajien veneillä Ruotsiin ja japanilaiset maksoivat ne kagaalille toimitetuilla aseilla.

Kirjakkalan ruukkikylä on entisöity ja se on nykyisin matkailukäytössä osana Teijon kansallispuistoa. Varsinaisista ruukin tuotantorakennuksista on jäljellä enää raunioita.

Ruukkialueen kartanorakennukset ja villat ovat säilyneet ja niissä harjoitetaan majoitus-, juhla- ja kokouspalveluita.

Lähteet

• Meri-Teijon historiaa (Internet Archivessa, tallennettu 2.5.2014)
• Kirjakkala. Teijon alueen kylien esittely].
• Kirjakkalan ruukkikylä

Kirjallisuutta

• Rossi, Leena (toim.): Ihmisiä ja elämää Kirjakkalan, Mathildedalin ja Teijon vanhoissa ruukkikylissä. Turun yliopisto, kulttuurihistoria, 2003. 295 sivua. ISBN 951-29-2564-8.