Kino-Pravda
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Nimien translitterointi korjattava. |
Kino-Pravda (ven. Кино-Правда, kirjaimellisesti ’elokuvan totuus’) oli Dziga Vertovin, Jelizaveta Svilovan ja Mihail Kaufmanin julkaisema 23 uutiskatsauksen sarja, jota julkaistiin 21. toukokuuta 1922 lähtien maaliskuuhun 1925 saakka. Vertovin itsensä mukaan hänen käsityksensä elokuvasta on ensimmäisen kerran nähtävissä Kino-Pravda -katsauksissa.[1][2]
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kino-Pravdan nimi viittasi Vladimir Leninin perustamaan Pravda-sanomalehteen, ja Vertovin tavoite oli luoda uutislehti elokuvakankaalle.[3] Pravdan tavoin tavoite ei ollut pelkkien uutisten kertominen. Vertov pyrki 1920-luvun Kino-Pravda -uutiskatsauksissa paljastamaan syvemmän totuuden, jota oli mahdotonta havaita arkitodellisuudessa. Hänen metodinsa oli tallentaa ja järjestää uudelleen esitettäväksi pieniä todellisuuden fragmentteja. Uutiskatsaukset keskittyivät arkipäivän kokemuksiin ja pyrkivät välttämään porvarillisia aiheita. Erityisesti aiheena olivat yhteiskunnan kehitys ja kollektivisointi. Vertov kuvasi katujen, torien, baarien ja koulujen todellisuutta, usein piilokameralla kysymättä kuvauslupaa etukäteen.[4][5][6] Vertov kirjoitti myös tunnetuimmat teoreettiset artikkelinsa Kino-Pravda -kauden aikana.[7]
"Kino-Pravdaa" ei tule sekoittaa dokumenttielokuvan cinéma vérité -liikkeeseen, jonka nimi voidaan myös kääntää "elokuvan totuudeksi". Kino-Pravda kuitenkin vaikutti 1960-luvulla Ranskassa syntyneeseen liikkeeseen, joka pyrki myös kuvaamaan maailmaa mahdollisimman totuudellisesti, kaikkine virheineen.[5]
Muoto ja sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vertov kuvasi vain harvoin itse Kino-Pravda -uutiskatsausten materiaalia. Sen sijaan hän rakensi kaikkialta Neuvostoliittosta raportoineiden kuvaajien verkoston, jonka lähettämästä materiaalista leikkasi ja koosti katsaukset yhdessä leikkaaja-avustajansa ja toisen vaimonsa Elizaveta Svilovan kanssa.[8] Muita keskeisiä tekijöitä olivat kuvaaja Ivan Belyakov ja Vertovin armeijapalveluksesta vapautettu veli Mikhail Kaufman. Veljestä tuli Vertovin keskeinen työtoveri ja kuvaaja seuraavan seitsemän vuoden ajaksi.[7]
Uutiskatsauksista tuli koekenttä, jonka sisällä Vertov pystyi kokeilemaan erilaisia tapoja liittää yhteen ja esittää hyvin erilaista materiaalia, esimerkiksi arkistofilmejä, kuvattuja dokumentaarisia otoksia, animaatioita, välitekstejä ja jopa satunnaisia lavastettuja kohtauksia.[9] Yhdessä ensimmäisistä Kino-Pravda -julkaisuista on jakso, joka kuvaa sosialistivallankumouksellisten oikeudenkäyntiä. Jaksoon kuvattiin jälkikäteen lavastetut kohtaukset sanomalehtien myymisestä kadulla ja ihmisistä, jotka lukevat uutisia raitiovaunussa.[4] Vertovin tavoite oli selvästi luoda aktiivinen yhteys katsojiin, sillä viimeiseen jaksoon oli upotettu tekijöiden yhteystiedot. Kino-Pravda -katsauksista tuli kuitenkin vähitellen yhä kokeellisempia, ja sarjan neljännentoista jakson jälkeen kriitikot tuomitsivat Vertovin työt "mielipuolisina".[2]
Katsauksia julkaistiin 23 kappaletta kolmen vuoden aikana. Yksittäinen katsaus kestää noin kaksikymmentä minuuttia, ja käsittelee yleensä kolmea erillistä aihetta. Jaksojen kerronta ei ole kertovaa vaan kuvailevaa. Uutistarinat sisältävät usein tekstivinjettejä ja lyhyitä tilannekuvia, joissa näytetään esimerkiksi johdinautojen kunnostamista, maanviljelijöiden järjestäytymistä kommuuneiksi ja sosialistivallankumouksellisten oikeudenkäyntiä. Yksi lyhyt tarina kuvaa nälänhätää varhaisessa marxilaisessa valtiossa. Katsaukset sisältävät myös hienovaraista propagandaa, esimerkiksi tarinassa, jossa kuvataan lentokoneiden rakentamista. Toinen lyhyt jakso alkaa tekstivinjetillä "panssarivaunut työrintamalla", ja näyttää tsaarinaikaisia panssarivaunuja avustamassa talon perustusten rakentamisessa.[6][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barnouw, Erik: Documentary: a history of the non-fiction film. New York: Oxford University Press, 1993. ISBN 978-0-19-507898-5 (englanniksi)
- Leyda, Jay: Kino: a history of the Russian and Soviet film. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1983. ISBN 978-0-691-00346-7 (englanniksi)
- MacKay, John: Dziga Vertov (1896-1954). (Luku teoksessa) Russia's People of Empire, 2012, s. 282–294. Indiana University Press. (englanniksi)
- Norris, Stephen M. & Sunderland, Willard: Russia's People of Empire, s. 282-294. (Luku John MacKay: "Dziga Vertov (1896-1954)") Indiana University Press, 2012. ISBN 978-0-253-00183-2 (englanniksi)
- Taylor, Richard & Christie, Ian: The Film factory: Russian and Soviet cinema in documents 1896-1939. Lontoo: Routledge & Kegan Paul, 1988. ISBN 978-0-7100-9628-9 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Leyda 1983 s. 161
- ↑ a b Taylor & Curtis 1988 s. 112
- ↑ Kino-Pravda vertov.filmmuseum.at. Viitattu 21.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Yuri Tsivian: Yuri Tsivian: Kino-Pravda No. 1–9 (1922) vertov.filmmuseum.at. Viitattu 21.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Glasgow Short Film Festival: Kino-Pravda Glasgow Short Film Festival. 20.12.2022. Arkistoitu 21.12.2022. Viitattu 21.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Barnouw 1993 s. 94–97
- ↑ a b McKay 2012 s. 282–294
- ↑ Leyda (1983) s. 162
- ↑ A Revolution in Film: The Cinema of Dziga Vertov artforum.com. Viitattu 21.12.2022. (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kino-Pravda Wikimedia Commonsissa