Kimmo Karjunen
Kimmo Tapio Karjunen (s. 23. huhtikuuta 1967 Lieksa)[1] on valosuunnittelija, teatteritaiteen maisteri ja valosuunnittelun lehtori. Hänen töissään valo on osa kollektiivista kokonaistaideteosta. Suunnittelun lähtökohtina ovat tila sekä teoksen sisältö. Opettajana Karjunen keskittyy kokemuksellisuuteen.
Karjuselle myönnettiin marraskuussa 2009 taiteen valtionpalkinto,[2] ensimmäisenä valosuunnittelijana Suomessa. Perusteluissa Karjusta luonnehdittiin ”tinkimättömäksi ja tyylitajuiseksi taiteentekijäksi sekä pioneerihenkiseksi uudenetsijäksi” ja ”perusteelliseksi ja inspiroivaksi opettajaksi, joka on työssään aina ajan tasalla”. Kriteerit allekirjoittanee sekä moni teatterintekijä että -kokija.
Aikaisemmin Karjunen on valittu muun muassa Teatterikorkeakoulun vuoden opettajaksi vuonna 2003. Tällä hetkellä hän toimii taiteellisten sekä opetustöidensä ohessa Suomen valo- ja äänisuunnittelijoiden liiton [3] puheenjohtajana, Teatterikorkeakoulun ja Ravintola DTM:n hallituksessa.
Valo-, kuva- ja äänisuunnittelija sekä lavastaja. Teatteritaiteen maisteri (TeM) Teatterikorkeakoulusta vuonna 1991. Hän on työskennellyt valosuunnittelun lehtorina Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitoksella vuodesta 1995 alkaen, ja hänet nimettiin Teak:n vuoden opettajaksi 2003.
Taiteellisia töitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanssiteoksia Jyrki Karttusen kanssa: Days of Disco[4] (2009), Situation Room[5] (2008), Ilman kuuta ja aurinkoa (2004), Yellow Happiness (2004), Keiju (2002), Alla (2001), 'Meryl (2001), Mr & Mrs Betlehem (2000), Digital Duende (1998).
Tanssiteoksia Ari Tenhulan kanssa: Dances with Myself (2003), Valotusaika (2002), Paiste (2000).
Teattereissa: Herttua Siniparran Linna ja Pajatso, Suomen Kansallisooppera, valosuunnittelu (2012), Naamiohuvit, Suomen kansallisooppera, valosuunnittelu (2010), Kaiku, nuoli ja ketju, Helsinki Dance Company, valosuunnittelu ja lavastus (2008), Maestro, Jyväskylän kaupunginteatteri, projisiosuunnittelu (2005), Oskar ja Mamma Rosa, Helsingin kaupunginteatteri, projisiosuunnittelu (2005).
Valosuunnitteluja myös muun muassa yökerho- ja ravintolatiloihin, laivoihin, sekä ulko- ja museokohteisiin: installaatio Ahvenanmaan merimuseon Pommern-laiva (2012), videoita visuaalisten taiteiden museo Malva (2022), valaistussuunnittelu Tampereen Tavara-asema (2022), elämysvalaistus Casino Tampere (2022-2024), valoteos näyttelyssä "Hillitön valo" (2024).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Teatterit ja teatterintekijät 2005, s. 281–282. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-629-1
- ↑ Kauko Röyhkälle taiteen valtionpalkinto. Web Archive 17.1.2010 (Helsingin Sanomat 13.11.2009).
- ↑ SVÄL[vanhentunut linkki]
- ↑ Days of disco[vanhentunut linkki]
- ↑ Situation room[vanhentunut linkki]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Humalisto, Tomi; Karjunen, Kimmo; Kilpeläinen, Raisa: Avauskulmia : kirjoituksia valosuunnittelusta. Määritä julkaisija! ISBN 978-952-7218-03-7