Kim Yong-ju

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kim Yong-ju (kor. 김영주, Gim Yeong-ju; 1920 – n. 15. joulukuuta 2021) oli pohjoiskorealainen poliitikko.[1][2] Hän oli Kim Il-sungin nuorempi veli[3][4] ja siten edusti myyttistä Paektuvuoren verilinjaa, johon Pohjois-Korean hallitsijat kuuluvat.[1]

Japanin viranomaiset lähettivät Kim Yong-jun vuonna 1940 Mantšuriaan neuvomaan Kim Il-sungia luopumaan Korean niemimaata miehittäneen Japanin vastaisesta toiminnasta ja antautumaan Tokiolle. Kim Yong-ju oli toisen maailmansodan päättyessä Shanghaissa. Hän siirtyi sieltä Souliin ja palasi syksyllä 1945 Kim Il-sungin kutsumana Pjongjangiin. Kim Yong-ju opiskeli Moskovassa. 1960-luvulla hänen katsottiin olevan toiseksi korkeimmassa asemassa Pohjois-Korean valtahierarkiassa veljensä jälkeen. Kim Yong-ju oli avainasemassa songbun-luokkajärjestelmän kehittämisessä. Siinä kansalaiset jaetaan 51 alaryhmään kolmessa pääryhmässä, jotka on muodostettu kansalaisten koetun luotettavuuden mukaan. Kim Yong-ju oli myös aloitteellinen puhdistuksissa, jotka kohdistuivat Neuvostoliitolle ja Kiinalle myötämielisiin kommunisteihin Pohjois-Koreassa. Hän opetti Kim Il-sungin pojalle Kim Jong-ilille valtapuolueen käytäntöjä. Kim Jong-ilin asema voimistui, ja jo 1970-luvulla Kim Il-sung puhui sisäpiirissä suunnitelmastaan nimittää oma poikansa valtion johtoon hänen jälkeensä.[1]

Vuonna 1972 Kim Yong-ju osallistui Etelä- ja Pohjois-Koreoiden väliseen vuoropuheluun. Etelä-Koreasta saapunut delegaatio tapasi hänet tuolloin. Delegaatioon kuului muun muassa Etelä-Korean yhdistymisministerinä myöhemmin toiminut Kang In-duk, joka sittemmini muisteli Kim Yong-jun vaikuttaneen hyväluontoiselta mieheltä, joka oli suhtautunut ystävällisesti Etelä-Korean edustajiin. Kim Yong-ju kuitenkin katosi julkisuudesta vuoden 1972 aikana. Hänen kyvyttömyytensä enää tavata Etelä-Korean edustajia selitettiin sairastumisella. Helmikuussa 1974 Kim Yong-ju sai jälleen näkyvyyttä tullessaan nimitetyksi Pohjois-Korean varapääministeriksi.[1] Vuonna 1976 hän kuitenkin katosi taas julkisuudesta.[5] Pohjois-Koreasta loikanneiden mukaan Kim Yong-ju oli pudonnut suosiosta ja tullut häädetyksi maaseudulle. Lisäksi Etelä-Korean kansallinen tiedustelupalvelu sai tiedon, jonka mukaan Kim Il-sung oli kuvannut veljeään sopimattomaksi seuraajakseen.[1]

Joulukuussa 1993 Kim Yong-ju valittiin Kim Pyong-sikin kanssa Pohjois-Korean varapresidentiksi ja Korkeimman kansanneuvoston varapuheenjohtajaksi.[5] Samalla hänestä tuli ensimmäistä kertaa[5] Korean työväenpuolueen politbyroon jäsen. Ilmeisesti Kim Yong-ju pääsi Pjongjangiin Kim Jong-ilin katsoessa asemansa isänsä seuraajana riittävästi turvatuksi. Kim Yong-ju ei kuitenkaan tehnyt julkisia esiintymisiä tämän jälkeen.[1] Hänellä oli Kim Il-sungin ja Kim Jong-ilin ritarikuntien ritarin arvot. Pohjois-Korean valtiollinen media uutisoi 15. joulukuuta 2021 Kim Yong-jun kuolleen. Kuoleman ajankohtaa ei täsmennetty.[2] Kim Yong-ju oli ennen kuolemaansa vanhin elossa ollut hallitsijasuvun jäsen.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Yoshihiro Makino, Life of brother of N. Korea founder shows ferocity in family battles Asahi 5.1.2022, viitattu 17.12.2023 (englanniksi)
  2. ↑ a b Brother of North Korea's founder Kim dies: state media Yonhap News Agency 15.12.2021, viitattu 17.12.2023 (englanniksi)
  3. ↑ a b Timothy W. Martin, Kim Yong Ju, Brother of North Korea’s Founder, Dies Aged 101 The Wall Street Journal 15.12.2021, viitattu 17.12.2023 (englanniksi)
  4. ↑ Kim Yong Ju: Younger brother of North Korea founder Kim Il Sung dies Sky News 15.12.2021, viitattu 17.12.2023 (englanniksi)
  5. ↑ a b c Kim Il Sung's brother elected North Korean vice president UPI 11.12.1993, viitattu 17.12.2023 (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kim_Yong-ju&oldid=22666664”