Kilpiruuniyökkönen
| Kilpiruuniyökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Maayökköset Noctuinae |
| Suku: | Harmoyökköset Xestia |
| Laji: | c-nigrum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Xestia c-nigrum |
|
| Katso myös | |
Kilpiruuniyökkönen (Xestia c-nigrum) on Etelä- ja Keski-Suomessa yleinen loppukesän ja syksyn yöperhoslaji. Vanhemmassa kirjallisuudessa sitä kutsutaan kilpimaayökköseksi.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etusiipien pohjaväri on harmaanruskea, usein hiukan violettiin vivahtava, ja siipi on etureunastaan selvästi takareunaa tummempi. Siiven keskellä on suorakaiteen muotoinen mustanruskea kuvio, jonka vaaleanruskea ja siiven etureunaa kohti voimakkaasti levenevä rengastäplä tekee hieman c-kirjaimen muotoiseksi. Sisempi poikkiviiru erottuu yleensä vaaleampana, mutta ulompi poikkiviiru on hyvin himmeä. Siiven ulkoreunan aaltoviiru erottuu melko heikosti, mutta sen kohdalla siiven etureunassa on musta täplä. Siiven käski on hieman tummempi. Takasiivet ovat vaaleanharmaat, ulkoreunasta vähän tummemmat. Siipiväli on 34–40 mm.[2][3][4]
Melko samannäköinen laji on kolmioruuniyökkönen (Xestia triangulum).
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kilpiruuniyökkönen on lähes kosmopoliittinen laji, jota tavataan Euroopan lisäksi suuressa osassa Aasiaa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa.[4] Suomessa kilpiruuniyökköstä on tavattu Etelä-Lapissa saakka. Perhoset lentävät kesäkuun loppupuolelta elokuun alkuun. Joskus lajilla on toinen sukupolvi elokuun lopulta lokakuun alkuun.[5]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji elää monenlaisissa elinympäristöissä joka viihtyy niin kulttuuriympäristöissä kuin lehti- ja sekametsissä, kedoilla ja pensaikkoisilla niityillä. Perhonen lentää yöllä ja käy mielellään kukilla. Niitä lentää myös kirkkaiden valojen luokse sekä makealle syötille. Keskenkasvuinen toukka talvehtii.[4]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka syö monia ruohovartisia kasveja, erityisesti kuitenkin nokkosta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Kilpiruuniyökkönen – Xestia c-nigrum Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/x/xestia_c-nigrum.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?id=121
- ↑ a b c Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1977. ISBN 951-1-04296-3
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Noctuidae/Xestia/c-nigrum/Xestia%20c-nigrum.htm[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)