Kilkki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo eläinlajista. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Kilkki
Kuollut kilkki rannalla
Kuollut kilkki rannalla
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Äyriäiset Crustacea
Luokka: Kuoriäyriäiset Malacostraca
Lahko: Siirat Isopoda
Heimo: Chaetiliidae
Suku: Saduria
Laji: entomon
Kaksiosainen nimi

Saduria entomon
Linnaeus, 1758[2]

Synonyymit

Mesidotea entomon

Katso myös

  Kilkki Commonsissa

Kilkki (Saduria entomon) on siiroihin kuuluva Itämeressä elävä äyriäinen. Se elää pehmeillä pohjilla, joihin se pystyy kaivautumaan helposti. Se suosii kylmää vettä ja elää yleensä syvässä vedessä. Kilkki sietää hyvin vaihtelevia suolapitoisuuksia. Laji elää koko Itämeren lisäksi Pohjoisen jäämeren jokisuissa, Tyynessämeressä sekä myös Laatokassa ja Ruotsin suurten järvien syvänteissä. Se on levinnyt näille alueille Pohjoiselta Jäämereltä noin 7000 vuotta sitten mannerjäätikön sulamisen jälkeen.[3] Kilkki onkin relikti eli jäännelaji.[4]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilkki on Itämeren suurimpia äyriäisiä. Koiras voi kasvaa yli 5-10 sentin mittaiseksi, naaras on koirasta pienempi. Kilkin ruumis on soikea ja harmaanruskea, päältä litteä, noin 3 kertaa leveyttään pidempi. Pyrstökilpi kapenee tasaisesti taaksepäin päätyen terävään kärkeen. Pään etureuna on melko tasainen, molemmilla puolilla on hieman ulostyöntyvät kulmat ja niiden takana pienet lovet. Pienet silmät ovat kokonaan pään yläpuolella.[5]

Kilkki on sekä raadonsyöjä että aktiivinen saalistaja. Ravinnoksi kelpaavat muut pohjaeläimet, kuten valkokatka. Kilkki liikkuu aktiivisesti pohjassa ravintoa etsien tai väijyy saalistaan pohjaliejuun kaivautuneena. Kilkillä on kemiallinen hajuaistiselvennä, jonka avulla se luultavasti havaitsee ravintonsa.

Kilkkiä syövät monet pohjalla elävät kalalajit, erityisesti turska ja simput.

  1. Risto Väinölä: Kilkki – Saduria entomon Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. ITIS: Saduria entomon (englanniksi)
  3. Skorv Vattenkikaren. Viitattu 12.9.2017. (ruotsiksi)
  4. Olli Pekka Mäki & Kristiina Tarkiainen: ”1: Ympäristötekijät ja eliöiden sopeutuminen”, Symbioosi 2: Ekologia ja ympäristö. e-Oppi, 2016. ISBN 978-952-7237-17-5
  5. Kilkki Luontoportti. Viitattu 12.9.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Skorv. Vattenkikaren / Aquascope (ruotsiksi)(englanniksi)