Kiinteäoksidipolttokenno

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kiinteäoksidipolttokennon toimintaperiaate

Kiinteäoksidipolttokenno (engl. Solid Oxide fuel cell, SOFC) on polttokennotyyppi. Kenno käyttää elektrolyyttinä kiinteää keraamista materiaalia, anodilla pienellä määrällä yttriumia stabiloitua zirkoniumoksidia ja katodilla lantaanilla seostettua mangaania. Tämän ansiosta lämpötila voi nousta lähes 1 000 °C:seen ja hyötysuhde jopa 60 prosenttiin.[1] Polttoaineina voidaan käyttää esimerkiksi vetyä, hiilimonoksidia, metanolia ja maakaasua. Kiinteäoksidipolttokennosta on olemassa myös matalan käyttölämpötilan versio LT-SOFC (Low temperature Solid Oxide fuel cell (LT-SOFC)). LT-SOFC:n käyttölämpötila on matalampi ja vaihtelee noin 300–600 celsiuksen välillä.[2] Korkeaa lämpötilaa käyttävässä kiinteäoksidipolttokennossa on haitallisena puolena hidas käynnistys ja sammutus.[3]

  1. Tampereen teknillinen yliopisto, Energiatekniikan perusteet -luentomoniste 2007, Risto Raiko ja Katriina Kirvelä, sivu 160.
  2. Lowering the Temperature of Solid Oxide Fuel Cells science.org. 2011. doi:10.1126/science.1204090 (englanniksi)
  3. Review of Progress in High Temperature Solid Oxide Fuel Cells (PDF) Arkistoitu Viitattu 7.11.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]