Kiinan kansantasavallan ulkopolitiikka

Kiinan kansantasavallan ulkopolitiikka alkoi Kiinan kansantasavallan perustamisesta sen jälkeen kun kansan vapautusarmeija oli voittanut Manner-Kiinassa Kuomintangia kannattavat kansallisen Kiinan joukot, mistä jäljelle jäänyt osa oli evakuoitu Taiwanille. Kiinan sisällissodan vallankumouksellista puolta johtanut Kiinan kommunistinen puolue perusti valtion, Kiinan kansantasavallan.

Neuvostomyönteinen vaihe 1949–1957

Mao Zedongin taivaallisen rauhan aukiolla 1. lokakuuta 1949 perustetuksi julistama Kiinan kansantasavalta oli alussa riippuvainen Neuvostoliitosta ja yleisesti sen ulkopolitiikka yleensä vastasi Neuvostoliiton linjauksia.^lähde?

Sotia edeltäneen ajan horjuvuus

Neuvostoliitto puolestaan oli ollut valmis tukemaan Kiinan kommunistista puoluetta jo aikaisemminkin Kuomintangia vastaan Kiinan sisällissodassa, mutta japanilaisia vastaan käydyn sodan aikana Neuvostoliitto harjoitti reaalipolitiikkaa periaatteellisuuden kustannuksellakin ja alkoi tukea Kuomintangia vaatien Kiinan kommunistiselta puolueelta yhteistyötä Kuomintangin kanssa, jottei japanilaisten vastainen taistelu kärsisi kiinalaisten välisestä sisällissodasta.^lähde?

Laajasti tunnustamaton Kiinan kansantasavalta

Kiinan kansantasavallan tultua perustetuksi vaati Kiinan kansantasavalta kansainvälisen asemansa tunnustamista, mitä edelleen sisällissodassa sen kanssa oleva Kiinan tasavalta Taiwanilta vastusti. Korean sota tuli mahdolliseksi Yhdistyneiden kansakuntien 51. artiklan mukaisena rauhanturvaoperaationa siksi, että Neuvostoliitto kieltäytyi osallistumasta Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston toimintaa eikä ollut läsnä veto-oikeudella estämässä Yhdistyneiden kansakuntien toimia Korean demokraattisen kansantasavallan hyökkäystä vastaan. Korean demokraattinen kansantasavalta hyökkäsi 1950 Korean tasavaltaa vastaan 1945 vakiintuneen 38. pohjoisen leveyspiirin eteläpuolelle.^lähde?

Näin tavallaan Yhdysvallat kykeni kytkemään Korean sotaan myös Yhdistyneet kansakunnat Kiinan kansantasavallan ja Neuvostoliiton tukemaa Korean demokraattista kansantasavaltaa vastaan. Kiinan kansantasavalta lähetti Korean demokraattisen kansantasavallan tueksi vapaaehtoisiksi nimeämiään jalkaväkisotilaita, ja myös hävittäjälentäjiä, jotka saavuttivat Yhdysvalloille yllättävää menestystä MiG-15-hävittäjillään. Neuvostoliittolaisten tuki Korean sodalle oli rajoittuneempi ja enemmän asiantuntijatehtäviin liittyvää.^lähde?

Korean sota

Korean sota alkoi Korean demokraattisen kansantasavallan hyökkäyksellä, mikä lyötiin takaisin lähinnä Yhdysvaltain ja sen liittolaisten tukemana Yhdistyneiden kansakuntien nimissä takaisin 27. syyskuuta 1950 mennessä, minkä jälkeen Yhdysvaltain presidentti Harry Truman valtuutti joukkoja komentaneen kenraali Douglas MacArthurin jatkamaan entisen demarkaatiolinjan pohjoispuolelle demokraattisen kansantasavallan alueelle aina Kiinan rajalle saakka. Yhdistyneet kansakunnat hyväksyi tämän päätöksen tavoitteenaan yhdistää Koreat. YK:n joukot valtasivat Pjongjangin 19. lokakuuta 1950. Samana päivänä Kiinan kansantasavalta tuli mukaan Korean sotaan Korean demokraattisen kansantasavallan puolelle vastoin yhdysvaltalaisten ennakko-odotuksia. YK:n ensimmäiset joukot saapuivat Kiinan ja Korean rajajoki Jalulle 26. lokakuuta 1950 ja pohjoiskorealaisten oli vetäydyttävä Kiinan puolelle samaan aikaan kun Kiina alkoi tuoda vapaaehtoisjoukoiksi kutsuttuja joukkoja alueelle, jotka ylittivät Korean rajan ja alkoivat taistella YK:n joukkoja vastaan.^lähde?

Kiina oli valmistautunut Korean demokraattisen kansantasavallan tukemiseen jo 7. heinäkuuta, jolloin se oli muodostanut koillisen puolustusarmeijan.

Joulukuussa koillisarmeija ja pohjoiskorealaiset hyökkäsivät YK:n joukkoja vastaan ylivoimalla, vaikkakin heikosti aseistettuina ja saivat vastustajan perääntymään vasta tammikuussa 1951 hyökkäys pysähtyi 80 kilometrin päähän Korean demokraattisen tasavallan pääkaupungista, Pjongjangista etelään. Helmikuussa YK:n joukot aloittivat vastahyökkäyksen saavuttaen 38. leveyspiirin. Huhtikuussa kiinalaiset vapaaehtoiset ja pohjoiskorealaiset aloittivat vastahyökkäyksen, mikä torjuttiin. He joutuivat vetäytymään 38. leveyspiirin pohjoispuolelle ja rintama vakiintui. Rauhanneuvottelut kestivät kaksi vuotta päätyen Korean jaon jatkumiseen.^lähde?

Tunnustuksen saaminen Yhdysvaltain avulla

Koska Kiina oli ollut Yhdistyneiden kansakuntien perustajajäsen ja merkittävän aasialaisen asemansa vuoksi myös Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, olisi Kiinan YK-jäsenyyteen liittynyt kahden Kiinan periaatteen tunnustaminen, mikä ei ole toteutunut sekä Kiinan paikan siirtäminen Kiinan tasavallalta Kiinan kansantasavallalle, mikä toteutui 1971, kun Yhdysvallat halusi eroon Vietnamin sodasta sitä häviämättä ja kun Kiina oli kohottanut kansainvälistä profiiliaan käymällä rajasotaa Neuvostoliiton kanssa Ussuri-joella 1969, minkä seurauksena Neuvostoliitto oli pyytänyt Yhdysvalloilta lupaa ennalta ehkäisevään ydiniskuun Kiinan kansantasavaltaa vastaan sitä saamatta.

Yhden Kiinan periaate

Yhden Kiinan periaatteella tarkoitetaan, että Kiina on jakamaton. Sekä Kiinan kommunistinen puolue Manner-Kiinassa että Kuomintang Taiwanillakin pitivät kiinni yhden Kiinan periaatteesta ja siitä, että kumpikin katsoi kansainvälisissä suhteissa itse olevansa Kiinan laillinen edustaja. Taiwanilla on kuitenkin noussut valtaan uusi sukupolvi, jonka tavoitteena on julistaa Taiwan itsenäiseksi. Tätä Kiinan kansantasavalta vastustaa.^lähde?

Neuvostokriittinen vaihe 1958–1991

Kiinassa yritettiin välttää stalinistista talouspolitiikkaa ja teollistaa hajauttamalla suuren harppauksen aikana. Suuri harppaus, mm. masuunien perustaminen kansankommuuneihin epäonnistui. Samalla Neuvostoliitossa suunniteltiin uutta talouskokeilua, sovnarhooseja, mitkä antoivat päätösvaltaa alueille toimialaministeriöiden sektoriohjauksen rinnalle.

Kiina ryhtyi korostamaan omaa kehitystään ja kieltäytyi tunnustamasta enää Neuvostoliiton johtoasemaa 1958. Vuonna 1959 Neuvostoliitto veti asiantuntijansa pois Kiinasta ja maiden välit kylmenivät. Kiinassa Neuvostoliittoa syytettiin revisionismista.

Myös Yhdysvaltain kanssa Kiinan suhteet olivat huonot. Yhdysvallat suojeli Taiwanille vetäytyneitä nationalisteja, joiden kanssa kansantasavalta kävi avointa sotaa mm. tykistöllä ja ilmataisteluilla. Vuoden 1958 aikana Yhdysvalloissa valmistuttiin jopa ydinpommittamaan Manner-Kiinaa, jos se pyrkisi sulkemaan Taiwaninsalmen.

Vuonna 1966 alkoi Kiinassa kulttuurivallankumous, mikä johti Kiinan ulkopolitiikan terästäytymiseen sekä Neuvostoliiton ja Kiinan välisiin rajataisteluihin Ussuri-joella 1969.

Neuvostoliitto tiedusteli Yhdysvaltain suhtautumista 1971 Neuvostoliiton suorittamaan ennalta ehkäisevään ydiniskuun Kiinaan, mistä Nixonin hallinto kieltäytyi. Beijingiin rakennettiin maanalaisia väestösuojia suurelle osalle väestöä.^lähde?

Yhdysvaltain diplomatia

Päästäkseen eroon kunniallisesti Vietnamin sodasta Yhdysvallat aloitti diplomatian Kiinan kansantasavallan kanssa, mikä johti Kiinan kansantasavallan kansainvälisen aseman tunnustamiseen. Vuonna 1971 Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous päätti erottaa Taiwanin jäsenyydestä ja samalla turvallisuusneuvoston pysyvän jäsenen paikalta, minkä otti Kiinan kansantasavalta. Kiinan kansantasavallasta tuli kansainvälisen yhteisön tunnustettu jäsen ja Taiwan menetti asemansa. Se ei kuitenkaan saanut Taiwania luopumaan näkemyksestään, minkä mukaan se on Kiinan ainut edustaja. Niin Kiinan kansantasavalta kuin Kiinan tasavaltakin katsovat molemmat edustavansa Kiinaa.^lähde?

Kamputsea

1970-luvulla punaiset khmerit ottivat vallan Kambodžassa, missä suoritettiin kansanmurha. Kamputsean ja Vietnamin välit kiristyivät ja Neuvostoliitto jatkoi liittolaisensa Vietnamin tukemista. 1978 Vietnam teki lopun punaisten khmerien hallinnosta miehittämällä Kamputsean. Vietnam vetäytyi Kamputseasta 1989.^lähde?

Kiinan ja Vietnamin rajasota

Vietnamin suorittaman Kamputsean miehityksen vuoksi aloitti Kiina rajasodan Vietnamia vastaan 1979 pohjoisesta, mutta vietnamilaiset löivät sen takaisin. Kiinan ja Vietnamin välinen rauhansopimus solmittiin 1991.

Kylmän sodan jälkeinen kehitys

Shanghain yhteistyöjärjestö

Neuvostoliiton ja Kiinan suhteet säilyivät viileinä, mutta Neuvostoliiton purkauduttua suhteet Venäjän federaatioon ovat paremmat ja liennytystä on tapahtunut. Neuvostoliiton purkautumisen jälkeinen yksinapainen Yhdysvaltain johtama maailma ei ole sopinut Venäjälle sen paremmin kuin Kiinallekaan, jotka haluavat vaikuttaa maanosissaan. Ulkopolitiikan koordinointia varten maat perustivat Shanghain yhteistyöjärjestön.

Venäjä puolestaan on ylläpitänyt kauppasuhteita niin Kiinaan kuin sitoutumattomien maiden liikkeen Intiaankin. Venäjä puolestaan presidentti Putinin aikana on sopinut Ussuri-joen kiistan tunnustamalla Kiinan oikeuden yhteen saarista, ja maat ovat tehneet asiasta kiistan päättäneen sopimuksen. Näin ollen Venäjän federaatiolla ja Kiinan kansantasavallalla ei ole enää Neuvostoliiton ajalta periytyneitä aluekiistoja.

Kiinan pyrkimyksenä on lähentyä myös Euroopan unionia myös kauppapoliittisista syistä, koska se on tulliunioni, ja monet merkittävät eurooppalaisyritykset, myös Keski-Euroopassa merkittävät autotehtaat, ovat investoineet Kiinaan. Euroopan unionissa ei ole kuitenkaan yksimielisyyttä aseviennin aloittamisesta Kiinaan Ranskan kannattaessa ja Britannian sekä muutamien muiden unionin jäsenten vastustaessa Yhdysvaltain tapaan.

Venäjä vie aseita Intiaan, mutta myös rajallisesti Kiinaan. Japani ja Kiina kilpailevat Venäjän maakaasun saamisesta Kaukoidän kautta.^lähde?

Kiina kansainvälisessä yhteisössä

Kiinan kansantasavalta sai YK:n jäsenyyden ja turvallisuusneuvoston pysyvän jäsenpaikan ja veto-oikeuden Taiwanille paenneen Kiinan tasavallan sijaan 1971. Jäsenyyttä auttoivat Yhdysvaltain tuki sekä presidentti Richard Nixonin aikaisen ulkoministerin Henry Kissingerin diplomatia, jonka jälkeen Kiina on pitänyt yllä diplomaattisuhteita lähes kaikkiin maailman maihin.

Vuonna 1989 Kiina joutui monien maiden boikottiin ja asevientikieltoon kukistettuaan verisesti Taivaallisen rauhan aukiolla opiskelijamielenosoituksen. Tämä vaikutti Kiinan vahvan miehen, taloudellisen uudistuspolitiikan liikkeelle saattaneen ja kulttuurivallankumouksen aikana kapitalistisen tien kulkijana tunnetun Deng Xiaopingin maineeseen. Euroopassa Ranska ja Espanja ovat pyrkineet poistamaan boikotteja Britannian, Alankomaiden ja vähemmässä määrässä Saksan vastustaessa ja Yhdysvaltain painostaessa.

Naapuruussuhteet ja rajakiistat

Kiinalle muodostui 1960-luvulla aluekiistoja Intian kanssa Aksai Chinissä, jonka Kiinan kansantasavalta otti haltuunsa Intialta 1962. Kuolonuhreja vaatineeksi rajavälikohtaukseksi puhkesi kiista neljästä pienestä saaresta Neuvostoliiton kanssa Amurin lähellä Ussuri-joella 1960-luvun lopulla, mikä johti Kiinan kansantasavallan ja Neuvostoliiton suhteet lähes ydinsodan partaalle 1970-luvun alkuun mennessä. Vuonna 1978 Kiina kävi lyhyen ja tuloksettoman rajasodan Vietnamin kanssa sen pohjoisrajalla. Neuvostoliitto tuki Vietnamia Kamputsean kysymykseen liittyen, kun taas Kiina tuki punaisia khmerejä. 1980-luvulla Kiina tuki Neuvostoliiton Afganistanin sodan aikana (1979–1989) Pakistanin, Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian kanssa neuvostoliittolaisia vastaan taistelevia muslimisissejä. Irakin–Iranin sodan aikana Kiina oli Pohjois-Korean kanssa Iranin pääasiallinen asetoimittaja, kun länsimaat ja Neuvostoliitto tukivat Saddam Husseinia.^lähde?

Venäjä sopi 1991 Kiinan kanssa rajakysymysten selvittämisestä ja solmi Kiinan kanssa 2001 kaksikymmenvuotisen naapuruus- ja ystävyyssopimuksen, jonka jälkeen vuodelta 1996 peräisin oleva "Shanghain viitoset" -ryhmä uudistettiin Keski-Aasian maiden kanssa Shanghain yhteistyöjärjestöksi. Kiinan ja Venäjän naapuruussopimus sisältää myös viittauksen sotilasyhteistyöhön jommankumman tullessa uhatuksi. Rajakiistojen selvittämisen yhteydessä Venäjä palautti Kiinalle noin 174 km² alueita saarilta Ussuri- ja Amurjokien yhtymäkohdassa. Vuosien 2006 ja 2007 aikana Kiinan ja Venäjän suhteiden sanottiin kehittyneen "parhaimmalle tasolle kautta aikojen."

Kiinalla on diplomaattista vaikutusvaltaa Aasiassa muun muassa Korean demokraattiseen kansantasavaltaan, johon sillä on perinteisesti ollut läheiset suhteet jo Korean sodan ajoilta. Kiinan ulkopoliittisen linjan kehittymisen myötä sen suhde Pohjois-Koreaan on saanut uusia painotuksia. Kiinalla on Japanin kanssa kiistoja, jotka periytyvät aina toisesta maailmansodasta ja Japanin miehityksestä, mutta talousyhteyksiä on vahvistettu.^lähde?

Kesäkuussa 2019 Venäjän presidentti Valdimir Putin totesi tavattuaan Moskovassa Kiinan presidentti Xi Jinpingin, että Kiinan ja Venäjän välit ovat ennennäkemättömän hyvät. Molempien maiden välit Yhdysvaltoihin olivat puolestaan heikentyneet selkeästi.

Suhteet Afrikkaan

Pääartikkeli: Kiinan Afrikan-suhteet

Kiina on pyrkinyt turvaamaan kasvuaan hankkimalla raaka-aineita, ruokaa, energiaa ja markkinoita Afrikasta. Arviolta noin miljoona kiinalaista on matkustanut tai siirtynyt Afrikkaan hyödyntämään luonnonvaroja tai tekemään liiketoimia. Kiinalaiset ovat myös perustaneet Afrikkaan 500–2000 maanviljelijän Baoding-kyliä 18 maahan tuottamaan maataloustuotteita.

Kiinan suurimmat öljyntoimittajat Afrikasta 2006 olivat Angola, Kongon tasavalta, Päiväntasaajan Guinea ja Sudan. Erityistä kritiikkiä on herättänyt Kiinan Sudanin hallituksen tuki sekä asekaupat Zimbabween. Kiinan virallinen politiikka ulkomaansuhteissa on puuttumattomuus sisäisiin asioihin. Kiinan mukaan ihmisoikeudet ovat suhteellisia ja jokaisen maan itsensä määrittelemiä ja ulkomainen painostus rikkoo maan suvereniteettia.

Suhteet Yhdysvaltoihin

Yhdysvallat ja Kiina sopivat normaaleista diplomaattisuhteista vuonna 1979. Pitkällisten kiistojen taustalla on ollut erityisesti Taiwanin tilanne ja Yhdysvaltain sotilastuki sille. Tianmenin aukion tapahtumien jälkeen 1989 Yhdysvallat osallistui Kiinan vastaisiin pakotteisiin. Yhdysvaltain suhteita heikensivät myös Naton koneiden Kiinan lähetystön pommitus Belgradissa 1999 ja vuoden 2001 vakoilukoneskandaali.

Presidentti Bush tapasi Kiinan ylintä johtoa 2002 ja 2003. Obaman kaudella Kiinan ja Yhdysvaltojen presidentit ovat tavanneet vuosina 2009 ja 2010 kaksi kertaa vuodessa.

Yhdysvallat ja Kiina kävivät keskenään Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin valtakaudella vuodesta 2018 lähtien "kauppasotaa". Ensimmäisen vaiheen sopu ,"välirauha", kauppasodassa saavutettiin tammikuussa 2020, jolloin Kiina sitoutui 200 miljardin dollarin lisäostoihin Yhdysvalloista seuraavan kahden vuoden aikana. Vastatoimena Kiinan myönnytyksille Yhdysvallat luopui tullikorotuksista, joita se oli suunnitellut muun muassa kulutuselektroniikkatuotteille. Suurin osa tulleista jäi kuitenkin voimaan

Taiwan

Kiinan ja Taiwanin johtajat tapasivat ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen kesäkuussa 2008. He päättivät avata suorat lentoyhteydet heinäkuussa 2008. Taiwanilla vallitsee kaksi päämielipidettä. Kuomintang kannattaa pysymistä yhden Kiinan teoriassa, kun taas oppositio kannattaa maan itsenäisyyttä. Kuomintangin noustua valtaan tuomittiin Kiinan tasavallan entinen Taiwanin itsenäisyyttä kannattanut presidentti Chen Shui-bian elinkautiseen vankeuteen korruptiosta.

Katso myös

• Ensimmäinen Taiwaninsalmen kriisi
• Toinen Taiwaninsalmen kriisi
• Kolmas Taiwaninsalmen kriisi
• Kiinan poliittinen vaikuttaminen ulkomailla

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiinan kansantasavallan ulkopolitiikka Wikimedia Commonsissa